tai en tiedä mitä se on... toinen lukukausi menossa. Noin vuoden verran olen "tiennyt" tämän opettajan. olen ollut hänen luennoillaan ja käynyt keskustelemassa hänen kanssaan.
Tuntuu, että tunne on, tai ainakin oli molemminpuolista. Tuli pieni väärinkäsityssotku välissä. Siihenkö kaikki loppui. Väärinkäsitykseen ja sekoiluun. Haluaisin unohtaa mutten pysty. Mietin tahtomattani sinua melkein päivittäin. Eleitäsi, sanojasi, katseitasi, keskustelujamme. Olen ihastunut...
Tuntuu etten saa mitään aikaiseksi. Pyörin vain samaa kehää...paskamaisinta tässä on mielestäni se, että tiedän että sinä olet ajatellut myös samoin, näen sen katsestasi ja eleistäsi. Epätietoisuus tällähetkellä saa melkein hajoamaan... vaikka tietäisin, ettei suhteestamme koskaan tulisi mitään konkreettisempaa, HALUAN tietää!
Voisitko vastata. Anelemaan en ala. Haluaisin vain että sinä sen myöntäisit, etten olisi yksin tässä yhdessä keitetyssä sopassa. Et sinä voi nuin vain karata, se on ymmärtämätöntä ja kovaa sinuntasoiseltasi opettajalta!
Tuntuu, että tunne on, tai ainakin oli molemminpuolista. Tuli pieni väärinkäsityssotku välissä. Siihenkö kaikki loppui. Väärinkäsitykseen ja sekoiluun. Haluaisin unohtaa mutten pysty. Mietin tahtomattani sinua melkein päivittäin. Eleitäsi, sanojasi, katseitasi, keskustelujamme. Olen ihastunut...
Tuntuu etten saa mitään aikaiseksi. Pyörin vain samaa kehää...paskamaisinta tässä on mielestäni se, että tiedän että sinä olet ajatellut myös samoin, näen sen katsestasi ja eleistäsi. Epätietoisuus tällähetkellä saa melkein hajoamaan... vaikka tietäisin, ettei suhteestamme koskaan tulisi mitään konkreettisempaa, HALUAN tietää!
Voisitko vastata. Anelemaan en ala. Haluaisin vain että sinä sen myöntäisit, etten olisi yksin tässä yhdessä keitetyssä sopassa. Et sinä voi nuin vain karata, se on ymmärtämätöntä ja kovaa sinuntasoiseltasi opettajalta!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tiedän miltä tuntuu olla ihastunut opettajaansa! Minulla on itselläni vielä hyvin muistissa se tunne siitä. Rohkeuteni ansiosta olen nyt onnellisesti naimisissa oman ihastukseni kanssa, joka on suurin rakkauteni. Tiedän myös tunteen mokailusta....mokailin aikalailla itsekkin silloin ihastuksisani...mutta näin jälkeen päin...jos ei mokia olisi sattunut eipä mieheni olisi minua huomannut... näin jälkikäteen kuulemma ollut suloista!
Rohkeutta ja voimia jaksaa uskoa, että kaikki kyllä järjestyy aikanaan.
Kiitos ihanista ja kannustavista neuvoista. Tai en mä tiedä mitä mä ees haluan. Ajattelen häntä päivittäin. Hiljakkoin oli taas viimeinen luento ennen joulua Ja mä TIEDÄN. Katse, joka katsoo suoraan, sanat jotka on kohdistettu vain minulle, juontuu yhteisistä, kahdenkeskisistä keskusteluistamme... mutta nämä mun mokat... ne ovat pelästyttäneet hänet, tiedän. Hän pelkää oman uransa tahriintumista, pelkää turhaan. Mä en ole mikään haukka, päinvastoin. Enkä voi tunteilleni mitään.
Mutta enkeli, olisin erittäin innokas kuulemaan hiukan teidän tarinaanne enemmän! Miten sitten tutustuitte 'paremmin', mistä kaikki lopulta alkoi jne. Mitä vihjeitä sinä annoit, mitä vihjeitä hän antoi?! Kerro KAIKKI, jooko?!
-olen kiitollinen-
Meidän tarina!
Minä ihastuin häneen ensisilmäyksellä. Näin hänen silmistä, että hänen elämässään ei kaikki ollut kovinkaan hyvin...elämän ilo puuttui. Minäpä siis aattelin, että ilahdutan häntä kirjoittamalla nimettömän kirjeen. Niinpä se meni postissa...sitten lähestyi joulu ja ajattelin taas kirjoittaa huom! nimettömän kirjeen. Sitten tuli uusivuosi ja juovus päissä lähetin kaiffarin kännykästä viestin. Joululoman jälken jouduin vastaamaan mokailustani hänelle...puhuttelu:). Pelkäsin, etä minut erotetaan, mutta turha pelkäsin. Sovittiin, että kaikki unohdetaan...kirjeiden peräisyyskin siis paljastui silloin. "Unohdin" pariksi vuodeksi, mutta unelmiani en unohtanut..enkä halunnut unohtaa. Sitten parin vuoden päässä koulun päättäjäis bibbaloissa Hänkin tuli bileisiin...tanssimme yhden hitaan....mutta se tunne jäi. Kirjoitin uuden kirjeen omalla nimellä ja selitin kaiken ihastumisen joka oli muuttunut rakkaudeksi. Siitä se sitten lähti, olin tehnyt häneen lähtömättömän vaikutuksen. Lopun jo tiedätkin....avioliito onni! Tämä näin lyhykäisyydessä...:)
hän on. Tai siis kuinka paljon ikäeroa teillä?!
Samantapaiselta kuulostaa teidän tarinanne, paitsi että töppäykseni ovat juuri tuoreita. Luulen selvinneeni niistä omilla selityksilläni. Pientä kyräilyä puolin ja toisin tällähetkellä. Mutta en voi unohtaa vaikka haluaisin. Ehkä aika tekee tehtävänsä. Odottaminen on vain raastavaa välillä...
siis ikäeroa. Meillä on noin 30-vuotta. Ensi shokki tietysti monelle se oli......mutta nyt kaikki on päin vastoin. Kaikki sanovat nykyään, ettei paremmin voisi olla. Meillä on paljon ystäviä ympärillä, jotka ovat onnellisia puiolestamme. Sitäpaitsi ikäero ei ole rakkauden este. Minä olen kyllä luonteeltani erittäin vahva ja olen jo pikkutyttönä päättänyt, että elän tämän elämäni niin, että jokainen päivä olisi loppuelän viimeinen päivä. Etsin jokaisesta päivästä yhden hyvän asian ja nautin jokaisesta kauneudesta mitä eteeni ilmestyy!Huom! Me ollaan kuiteski vaan ihmisiä, jotka elävät vain pienen osan täällä maanpäällä. On siis väärin, jos pitää aina ajatella, mitä muut ajattelevat, kun voi hyvästä sydämestä tehdä niin kuin itselle tuntuu olevan parasta. Itse kuitenkin vastaa omista teoistaan. Tässä tämmöstä plörinäää!!! Voimia!
Voi tytteli, tuntuu hiukan siltä, että olet joutunut charmöörin kanssa tekemisiin. Nämä charmöörit käyttäytyvät mahdollisimman viehättävästi ja ystävällisesti ja flirttaavat, mutta vain saadakseen itse mielihyvää tylsään arkeensa. He itse saavat mielihyvää saadessaan tytöt ihastumaan itseensä, se pönkittää mukavasti heikkoa itsetuntoa. Heillä EI ole pienintäkään ajatusta ryhtyä aitoon suhteeseen. Harva opettaja vaarantaa ammattiaan ja uraansa ja mainettaan ryhtymällä suhteisiin oppilaansa kanssa. Suurin osa opettajista varoo myös flirttailua.
Voit päätellä edellisen jo siitä, ettet ole saanut vastausta. Ei opettajasi halua jättää mitään merkkejä, joita voitaisiin käyttää häntä vastaan asian kenties tullessa muiden tietoon. Jos merkkejä ei ole, voi hän rauhassa sanoa, ettei minulla ole mitään tekemistä tuollaisessa, olen ollut aivan normaalin ystävällinen jne. Kyseessä on varmastikin mielenhäiriöinen ihastunut tyttö.
Varoitan sinua, ei kannata ryhtyä moiseen. Jos et voi tunteillesi mitään, odota siihen, että valmistut, etkä enää ole opiskelija. Koulun jälkeen kannattaa kysäistä, että kiinnostaisko? Jos et saa vastausta silloinkaan tai kieltävän vastauksen, tiedät että edellä sanottu oli totta.
Mistäs sä tiedät, onko omakohtaisia kokemuksia kenties?! Olisin kiitollinen kuulemaan perustelusi =)
On omakohtaisia kokemuksia. Perustelut jo tulivatkin edellisessä. Tietysti voihan sinulla käydä parempi tuuri kuin minulla.
Minä en kestänyt jatkuvaa epätietoisuutta ja vuorottelevia toiveita~toiveiden romahtamisia, joten tein oman kivuliaan päätökseni. Se oli iso kertakirpaisu, mutta ajattelin kestäväni sen paremmin kuin päättymättömän toiveikkuuden ja jatkuvan kipuilun.
Eipä ole muuten perästä kuulunut, joten toiveet, kuten muutkin haihattelut taisivat tosiaan olla pelkkää kuvittelua/leikittelyä.