Vuoden olen jo kaivannut sinua.. Siitä asti kun tapailumme loppui. Kun sanoit ettet halua suhdetta teit minut hulluksi ja häpeän sitä. Löysin toisen joka auttoi pääsemään pahimman yli, mutta alun jälkeen palasit kokoajan vain voimakkaammin mieleeni.
Suhteeni päättyi nimenomaan sinun vuoksi koska rakastan sinua vaikka väitin naiselleni toisin. Hän näki lävitseni ja suhteemme räjähti käsiin vain hetkinen sitten.
Ehkäpä jotenkin kohtalo ajaa meidät lopulta yhteen.. näköjään en saa itseäni järkiini, enkä osaa rakastua muihin samalla tavoin, siksi toivon näin.
Suhteeni päättyi nimenomaan sinun vuoksi koska rakastan sinua vaikka väitin naiselleni toisin. Hän näki lävitseni ja suhteemme räjähti käsiin vain hetkinen sitten.
Ehkäpä jotenkin kohtalo ajaa meidät lopulta yhteen.. näköjään en saa itseäni järkiini, enkä osaa rakastua muihin samalla tavoin, siksi toivon näin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
eli säälittävää, hih. Oispa se toinen vertaisesi tuossa, silloin kohtalo ei voi olla ohjaamatta teitä yhteen sitten :D
naisen tekstiä.. teinin sellaisen ;D hmm... mitäs muuta?
Luuletko että jään kaipaamaan häntä? tunne kyllä on tallella vaikka naimisiinkin menisin toisen kanssa.. tiedän kyllä säälittävyydet. tämä hyvä paikka myöntää ne ja jopa välillä saada aikuisilta asiallista kommenttia jota mukava lukea.. siis aikuisilta.. ;)
kannata tuota jättää. Mitäpä jos avittaisit vähän kohtaloa? ;)
en ala avittamaan kohtaloa kun parisuhteessa on tämä tyttöseni.. jutusteltu kuitenkin olemme. :)
Katsotaan sitten myöhemmin jos asiat menee kuten tahtoisin. Tosin en tietenkään "odottele"... ;)
miltä tuntui????
täytyy tästä lähteä nuk kumaan. Öitä. Kone naps kiinni. Noin.
häneenkin rakastuin, mutta en niin kuten tähän toiseen josta kirjoitin. Avoliitossa puoli vuotta rakastaen, mutta silti toinen mielessä..
Ekassa viestissä suhteenne räjähti, tässä olette avoliitossa, häneen rakastuneena ja toiseen myös, eli toiselle valehtelet? ja tuossa yhdessä viestissä menossa naimisiin, suunnitellen toisen rakastamista..
Taidat ollakin niitä miehiä. Tuollaista ei toivoisi kellekään.
Emme ole enää ex-avokin kanssa missään tekemisissä.
Erottiin.. Mutta häntäkin rakastin, kuten sanottu mutt en samoin kuin toista. En ole niitä miehiä vaan tunteideni orja.. ;(
tunne on yleensä molemminpuolinen. Eli jos tunnet sydämessäsi voimakkaita tunteitä jotain henkilöä kohtaan, hän ei voi olla tuntematta samoin. Yleensä se menee näin. Tosin tilanne voi olla niin, ettei nyt voi enää tehdä mitään. Siis nyt. Mutta ajat muuttuu aina. Mielestäni yrittänyttä ei laiteta, olen sen verran romantikko että hymy huulillani aina ajattelen että on ihanaa ja hienoa, jos uskaltaa rohkenee ytittää vielä. Siksihän miehet ovat miehet, rohkeita metsästäjiä, että he uudestaan ja uudestaan tavoittelevat sitä saavuttamatonta linnan neitoa, vaikka sitten sitä exää. Antaa palaa vaan. :) Suomessa on aivan liian vähän intohimoa. Nykypäivänä. Siis aivan latteaa. Jos katsoo 50-luvun leffoja, niissä näkee kuinka miehet tsemppasivat ja juoksivat tosiaan naisen perässä. Mielestäni niin se pitää olla, se on hauskaa, ja pitää mielenkiinnon yllä, ympäri käydään yhteen tullaan. Jos ei onnaa, niin ainakin on yritetty, saat sitten ehkä rauhan. By the way, minusta on luonnollista ja ihanaa, erittäin miehekästä, että mies tuntee noin.
samoin? Kyllä voi ja monesti onkin tuntematta samoin. Etenkin jos ollaan joko ihan alussa, ts kun vaihdetaan katseita. Niistä ei voi tietää mitään, pitää tapailla ja puhua ja jos siitä lähtee etenemään on ainakin kiinnostus molemminpuolista. Mutta ei siitä aina rakkautta kasva, sellaista missä molemmat rakastavat. Vasta tuntemisen kautta voi ihastus joko syventyä rakkaudeksi tai sitten se voi kuihtua. Eikäse ole kenenkään syy, ettei toinen viehätä kuitenkaan. Ja niin käy usein. Sellaiseen ei kannata jäädä roikkumaan. Ei toisen tunteita voi pakottaa, ei ne sieltä puhkea. Silloin pitää tehdä kipeä tilinpäätös itsensä kanssa, hyväksyä että näin kävi ja pakottaa itsensä oikealle uudelle kurssille. Siellä se elämä on. Ei haaveissa ja unelmissa.
Ja eron jälkeen voi eksään tuntea vetoa kauan. Se on se yhteinen historia ja ajan kultaamat muistot mitkä jyllää. Sen takia tärkeän ihmissuhteen jälkeisiä suhteita kutsutaankin laastareiksi. Se eksä vaan usein muistaa toisen juuri sellaisena kuin se oli ja rakkaus on todellakin kuollut. Se suhteessa helpolla päässyt luistattelija kaipaa niitä helppoja aikoja ja ruusuista elämäänsä eikä ymmärrä miksi sen piti loppua. Ei se näe sitä mmitä sen eksä uhrasi suhteen onnistumiseksi, se näkee vain sen, kuinka paljon sai. Ja sitten ihmetellään miten niin täydellinen suhde kariutui. Eikä ne eksät todellakaan tunne enää rakkautta. Jatkavat elämäänsä kiitollisina paremman kanssa.
näin se on kuten kerroit, tosin tietenkin tilanteita on erilaisia ja ihmiset muuttuvat. Mutta pääpiirteittäin asia näin kuten kerroit.
Tunteet vaan v-mäisiä kun niille ei voi mitään, kuten olen huomannut vaikka varmaankin ex-avokin kanssa olisin voinut olla onnellinen vaikka koko loppuelämän.