Alkoholismi = kaksisuuntainen mielialahäiriö

Hevonen on nelijalkainen eläin, mutta se ei tarkoita että kaikki nelijalkaiset eläimet olisivat hevosia.

Biboja Suomessa on n. 2% väestöstä, mutta alkoholisteja noin 10%.

Bibokin voi olla alkoholisti, mutta kaksisuuntainen mielialahäiriö ei tee kenestäkään alkoholistia.

Alkoholismi on oma alkuperäinen sairaus, joka ei johdu muista sairauksista, kasvatuksesta, elinolosuhteista, ympäristöstä tai juomisesta.

joo vinha perä on. katkollakin joka ukko seliktti et niillä on kaksisuuntainen häiriö. täytyypä mainita tosta lääkkeestä

Kun oltiin kakaroita, naapurin pappa kännipäissään keksi meille aina kaikenlaista jekkua omaksi lystikseen. Ja mehän tehtiin vaikka mitä.
Nauraa käkätti meidän toilailuja ja taputteli päälaelle.
Kaikista joita se taputteli, tuli juoppoja.
Se käppänä tartutti meihin alkoholismin.

Luettelemasi oireet ovat liiallisen alkoholinkäytön myötä tulevia vakiovaivoja, ei siinä bipolarisuuden kanssa ole useimmiten mitään tekemistä. Mielialan liialliset heilahtelut kyllä tasaantuvat raitistumisen myötä.

Syy vai seuraus. Tarpeekseenko lutraa viinan kanssa, polttimo menee turvoksiin joka tapauksessa.

Minulla todettiin viisi vuotta sitten diagnoosi bipo. Nämä viisi vuotta olen viettänyt hiljaiseloa kotona, tietokonetta olen oppinut käyttämään vasta tänä kesänä. Ulkomaailmaan olen ollut yhteydessä satunnaisesti, yhteydet ovat olleet yrittämistä kiinni yhteiskuntaan. Olen opetellut käyttämään joukkoliikennettä, tutustua ihmisiin, olla hukkaamatta tavaroita...monta kassia on kateissa:( Suurin ongelma on ollut se, että perheeni on YLISUOJELLUT minua. Voi kuinka monta vuotta olenkaan menettänyt......!Kun sairastuin, kävin muutaman kerran Jorvin jälkeen juttelemassa mt-hoitajan kanssa "supportiivisesti". En ole itsestäni pahemmin ilmoitellut, sillä hoitaja sanoi, että jos jaksan pari vuotta olla ilmoittelematta itsestäni, minut poistetaan kirjoilta. Ja näin tapahtui.Kerroin, että suurin ongelma diagnoosin jälkeen oli työttömyys, sillä suurin suruni oli se, että kun jouduin Jorviin, menetin vakinaisen työpaikan mahdollisuuden, parin päivän päästä piti työpaikka varmistua. Nyt olen siis itsekseni ja tiedän, että tästä eteenpäin pärjään omillani. MUTTA perheeni on joutunut kärsimään todella kovasti näiden vuosien aikana. JOKAISELLEN BIBON TAI MUUN HENKISESTI PAHOINVOIVAN PERHEELLE TULEE AINA JA VÄLITTÖMÄSTI JÄRJESTÄÄ AUTTAVAA TUKEA, KERTOA KÄYTÄNNÖN ASIOISTA NIITÄ LIIKAA SUURENTELEMATTA!!!!!! TÄMÄ ON TÄRKEÄÄ SIKSI, että on todella surullista, että TUNTUU SILTÄ, ETTÄ Jorvin psykiatrian osasto on vain tutkimusta ja tieteentekoa varten. Itseltäni EI KOSKAAN kysytty, mitkä olivat ne tilanteet, jotka minut Jorviin saattoivat. Miten olisi glaukoma-lääkitys ja monen kuukauden nukkumattomuus????? Entä uniapneaa sairastava mies????Olisiko näillä jotain yhteyttä, sillä suvussani ei ole ainakaan todettuja bipoja. Mitä alkoholiin tulee, niin alkoholistia ette minusta saa. Jos juon pari kaljaa unensaantiin, niin se on ok, sillä niillä lääkkeillä, joita minut pumpattiin Jorvissa täyteen, olisin tai olin jopa monta kertaa lähellä nukahtaa minne vaan ja hukata mitä vaan, ellei perheeni olisi minua löytänyt. Surullista mutta totta. Elämäni on tällä hetkellä kunnossa, minulla on edelleen rakastava perhe, olen kyennyt hoitamaan todella sairasta äitiäni, joka täytti tänä vuonna 85, ei tietoakaan biposta, näkökin hyvä!!!!!!

Joo, asiaa puhut. Sinulla tuollaista, toisilla toisenlaista, yksilöitähän ollaan. Mulla taitaa olla jotain 10-suuntainen. Olen ollut raittiina parikymmentä vuotta ja suunnissa löytyy, edelleen. Alkoholismi on tunne-elämän sairaus kuten tiedämme.

Matka itsetuntemukseen jatkuu, elämän mittainen opintomatka.

Kyllä noilla jokin yhteys on. Bipolaarin ja epilepsian yhteys löytyy siitä, että molempiin auttavat samat lääkkeet. Epilepsian ja viinan aiheuttamat kouristuskohtaukset taas ovat hyvin samankaltaisia. Eli jo näistä päättelemällä voi aavistella, että alkoholi, bipolaarisuus ja epilepsia vaikuttavat aivoissa jotenkin samankaltaisesti tai samoihin osiin.

Oma kokemukseni löytyy lievästä bipolaarisesta diagnoosista ja sen hoitamisesta vuosia alkoholilla. Nyt kun olen vähentänyt alkoholia roimasti, on tuon bipolaarin ääripäätkin hieman lieventyneet, ja siis ilman mielialalääkkeitä. Tosin vielä on liian aikaista sanoa mitään varmaa, kun tämä vähäalkoholinen testijakso pitää olla ainakin vuoden mittainen.

Mutta rohkenisin kuitenkin jo nyt olla sitä mieltä, että moni bipolaari saa merkittävää apua, kun vähentää alkoholin minimiin (=satunnaiisin juhliin, pois arjesta) tai lopettaa sen käytön kokonaan. Etu voi mielestäni olla jopa samaa luokkaa, kuin lääkkeiden vaikutus, eli pelkällä alkoholin vähentämisellä voinee joissain tapauksissa korvata tasaavat lääkkeet. Kannatta ainakin kokeilla muutaman kuukauden täysraittiutta, kyllä se jotain aina kertoo.

Tutkimusten mukaan hyvin monen alkoholistin ja alkoholismin takaa löytyy sitten kaksisuuntainen mielialahäiriö ja runsas alkoholin käyttö saattaa laukaista uusia sairausjaksoja.

Voisi fundeerata, että jossakin varhaislapsuuden vaiheessa mukaan tulee joku kehitystä jarruttavia tekijöitä.
Pahimmillaan syntyy persoonallisuushäiriöinen yksilö. Arvelen itse olevani näitä, kuitenkin satavarma as-tyyppi.
Addiktiivisuus, ominaisuus 'koukuttua' hyvin moniin asioihin. Mieleni 'vuoristoratailmiö' viittaa bibolaarisuuteen.

Tällaisen tyypin on paras hankkiutua irti alkoholista. Alkoholiriippuvuus on vaikea pois juurittava. Elimistö 'palkitsee' kyllä tällaisen tavalla tai toisella.

Alkoholismi on sama kuin masennus. Kun ihminen on masentunut, hän lääkitsee itseään.