Kerrotteko läheisillenne paljonkin ongelmistanne ja mm. siitä mitä lääkkeitä syötte näihin ongelmiin?
Ite oon puhunut ja mua kummastuttaa sellainen "varauksellinen" suhtautuminen jopa parhaissa ystävissä, kun kerron esimerkiksi joutuvani syömään rauhoittavia ahdistukseen. Ihankuin olisin joku hirveä narkkari kun nyt nappaan bentson sillointällöin pahaan oloon, ja lääkärin määräämiä lääkkeitä luonnollisestikin..
Mistä se johtuu, eikö ns. normaalitilassa olevat ihmiset vain ymmärrä, mitä masentunut/muuten ongelmainen joutuu päänsisällään kestämään? Vai onko se vain niin että nää on niitä juttuja jotka pitäisi pitää omana tietonaan?
En nyt tietenkään halua kehuskella sillä mitä nappia vedän milloinkin mutta olisi silti kiva että olisi JOKU jolle voisi kertoa ihan kaiken... vaikka siellä seassa olisi ei-niin-hienoa asiaa.
Ite oon puhunut ja mua kummastuttaa sellainen "varauksellinen" suhtautuminen jopa parhaissa ystävissä, kun kerron esimerkiksi joutuvani syömään rauhoittavia ahdistukseen. Ihankuin olisin joku hirveä narkkari kun nyt nappaan bentson sillointällöin pahaan oloon, ja lääkärin määräämiä lääkkeitä luonnollisestikin..
Mistä se johtuu, eikö ns. normaalitilassa olevat ihmiset vain ymmärrä, mitä masentunut/muuten ongelmainen joutuu päänsisällään kestämään? Vai onko se vain niin että nää on niitä juttuja jotka pitäisi pitää omana tietonaan?
En nyt tietenkään halua kehuskella sillä mitä nappia vedän milloinkin mutta olisi silti kiva että olisi JOKU jolle voisi kertoa ihan kaiken... vaikka siellä seassa olisi ei-niin-hienoa asiaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ja suurin osa kavereista tietää mitä lääkkeitä käytän. Minusta siinä ei ole mitään erikoista tai salattavaa. mitä siitä. useat ihmiset syö, ne ei vaan kehtaa sanoa ja kun kerrot omista jutuista voit kuulla lähipiiristäsi vaikka ja mitä tarinoita omista ongelmistaan, mutta ei ehkä ihan heti vaan ajan kanssa kun huomaavat miten suhtaudut itse asioihin.
Ei minusta tarvi salata tms.
kenellekään, paitsi lääkärille tietysti. Ja olisi kiva jos voisi jollekin puhua mutta hullunahan mua pidettäisiin. Ihmiset puhuu ihan hirveitä asioita selän takana.. "ystävistäkin"
Itse en kertonut lääkityksestä vaan siitä, että olen masentunut. Masennuksen vaikeudesta en ole kertonut. Joudun muutenkin syömään lääkkeitä toiseen sairauteen, joten se selittää ihmettelijöille lääkkeiden syönnin tarpeellisuuden.
Olen huomannut, että Suomessa on ennakkoluuloja ja halveksintaa masentuneita ja yleensäkin mieleltään vähemmän vahvoja kohtaan. Yritin vuosia vaieta ja salatakin asian kaikilta, mutta nyt olen huomannut, että se on osaltaan vaikuttanut masennuksen pahenemiseen. Nyt olen ottanut avoimuuden periaatteekseni ja kerron olevani masentunut. Se aiheuttaa reaktioita ja osa ihmisistä ei ollenkaan ymmärrä vaan luulee sen olevan vaan alakuloa jonka saa kuriin muuttamalla ajatteluaan. On kuitenkin vapauttavaa olla rehellinen ja avoimesti niin 'hullu' kuin on.
en koskaan kertoisi esim tädille ja sedälle jotka asuvat muutaman sadan metrin päässä masennuksesta ja lääkityksestä. se on kyllä ihan valtava häpeä. vanhemmat ja paras ystävä tietävät, kaikilla muilla tietävillä on vaitiolovelvollisuus. kaikki hulluuden merkit ovat kyllä niin valtavan häpeällisiä ettei niistä missään nimessä voi levitellä sen enempää tietoa. häpeän myös kuollakseni sitä että tulevaisuuteni on tuhottu siksi että tiedoissani on merkintä masennuksesta ja lääkkeistä. minusta on ilmiselvää että masennus on niin hirveä asia että sitä pitää vaientaa kuoliaaksi!
kavereita, joille kertoa... eli siis tarkoitan,että mulla ei ole minkäänlaista ystävää eikä kavereitakaan...
Riippuu ihan siitä kuka on kyseessä kerronko vai jätänkö kertomatta lääkityksestäni. En ole kovin salailulinjoilla ylipäätään elämäni asioista...
että uskovaisilta on parempi pitää nämä salassa, jos ei kaipaa jotain väkipakollisia jeesuksen pelastuksia ja oman tilanteen leviämistä kaikkien tietoon. Se haitta kun on tuttavapiirissä vähän kaikenlaista porukkaa, pitää miettiä tarkkaan kelle kertoo mitäkin.
Olen vähän alle kymmenelle ystävälle kertonut, koska salailu olisi hankalaa. Ovat suhtautuneet ymmärtäväisesti.
Sanoisin, että on harkittava tarkkaan kenelle kertoo. Sain kuulla aivan uskomattomia versioita sairauteni syistä. Työpaikalla olivat pohtineet.
En ole enää samassa työyhteisössä, joten nykyään en kerro mitään. Tämän hetken tilanteen tietävät vain lähimmät sukulaiset.
Täällä joku mainitsi, että ihmiset puhuvat pahaa selän takana, se on totta.