Aiemmin luulin, että se on joku lapsus minussa, että en vain ole sellainen, joka rakastuu ja menee jostain toisesta ihmisestä ihan sekaisin. Nyt tiedän, että on se minussakin se "pöllämistymysgeeni". Aiemmin ei vain ole ollut aika otollinen, tai en ole kohdannut sellaista persoonaa, joka todella kolahtaisi. Ehkä molemmat. Mutta hän saa joka solun kirkumaan yhtäaikaa onnesta ja tuskasta. Kunhan vain tästä ei jäisi ikuinen kaipuu ja armoton krapula - kestän tunnetun huonosti väkeviä... No, kerta se olisi ensimmäinenkin sitten tälläkin elämänsaralla.
Tämä pitäisi varmaan kakaista suoraan hänelle, mutta suonette anteeksi, en tiedä, milloin tulee tilaisuus, jos tulee. Ensin pitäisi edes nähdä :(
Tämä pitäisi varmaan kakaista suoraan hänelle, mutta suonette anteeksi, en tiedä, milloin tulee tilaisuus, jos tulee. Ensin pitäisi edes nähdä :(
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nauti vaan tunteesta (kerrotko miten - itse en keksi)!! Luulinpa Minäkin olevani lujaa tekoa, mutta niin vaan elo järkkyy... Eikä saa sanottua - eikä ole ollut Mahdollisuuksiakaan sanoa - pitäisi tavata kahden... Ja perskules, kun ei välillä pysty edes sanoja tuottamaan, vaikka ollaan kahdenkin oltu..
on kakistaa kaikki vaan ulos..se helpottaa ...ei tilaisuutta koskaan tule,
jos ihminen ei koskaan anna itselle tilaisuutta.
sellainen ihminen on rohkea joka pelkää ,mutta tekee sen kuitenkin.
siellä ei ujous haittaa.
kannattaisi nähdä... Se toivo siinä aina on, että juttu lässähtää kun näet hänet oikeasti! :S
piu pau pou. Voi voi..