Vähän yli kuukausi tullut oltua sairauslomalla, määräaikaisessa työpaikassa. Taustalla monen vuoden lääkehoidolla oleva masennusdiagnoosi; nyt pamahti työstressistä ja työilmapiiristä aiheutuva työuupumus päälle.
Kävin psykologin juttusilla pari kertaa, nyt pitäisi maanantaina mennä jälleen töihin. Olo on kuin ei lomaa olisi ollutkaan, itkettää, pelottaa ja kauhistuttaa. Työpaikalta tullut pari kylmää viestiä työntekosuunnitelmistani, ei kuitenkaan mitään kannustavaa.
Olen ollut työssä nyt noin 8 kuukautta yhteensä, josta siis 1 kk sairaslomalla. Jos nyt jään vaikka viikon päästä uudelleen sairaslomalle, niin miten palkan käy? Tietäisikö joku? Palkattomalle en voi jäädä, se vie perheen muutenkin huonon talouden umpituhoon..
Miksi ihmeessä minun pitää pyydellä anteeksi työmaalta masentumistani? En käsitä, miksi minuun suhtaudutaan noin ankarasti. Osa sairausloman aikaisesta työstä on "säästetty" tuleville viikoille ekstraksi, vaikka sijaisen piti tehdä ne. Sekin ahdistaa hirveästi!
Onko kenelläkään neuvoja? Kiitos!
Kävin psykologin juttusilla pari kertaa, nyt pitäisi maanantaina mennä jälleen töihin. Olo on kuin ei lomaa olisi ollutkaan, itkettää, pelottaa ja kauhistuttaa. Työpaikalta tullut pari kylmää viestiä työntekosuunnitelmistani, ei kuitenkaan mitään kannustavaa.
Olen ollut työssä nyt noin 8 kuukautta yhteensä, josta siis 1 kk sairaslomalla. Jos nyt jään vaikka viikon päästä uudelleen sairaslomalle, niin miten palkan käy? Tietäisikö joku? Palkattomalle en voi jäädä, se vie perheen muutenkin huonon talouden umpituhoon..
Miksi ihmeessä minun pitää pyydellä anteeksi työmaalta masentumistani? En käsitä, miksi minuun suhtaudutaan noin ankarasti. Osa sairausloman aikaisesta työstä on "säästetty" tuleville viikoille ekstraksi, vaikka sijaisen piti tehdä ne. Sekin ahdistaa hirveästi!
Onko kenelläkään neuvoja? Kiitos!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Duunissa n. 2 vuotta, loppua kohden alkoi jo yläpää piiputtamaan aika huolella. Sairauspoissaoloja ei kuitenkaan tullut päivääkään. No, sitten palkitsivat lomautuksella ja tässähän sitä on oltu nyt jotain 4kk lomilla. Alkaahan se jo tuntumaan että duunia olis taas hyvä saada tai sekoaa lopullisesti, mutta on tuon oma-aloitteisuuden kanssa ollut taas niin ja näin. (Työ)Kavereiden kanssa ei ole tullut oltua tekemisissä vaan aika erakkohommaksi mennyt, onhan ne viestejä jättäneet että miten menee kun ei ole kuulunut, ei vaan enää riitä uskallusta vastaamaan puhelimeen tai soittelemaan takaisin.
Mahtavaa tämä masentuneen elämä.
Saatanan loinen! Töihin vain, sillä se "masennus" parantuu. Jos ei parannu tee itsemurha, vitun paskansyöjä.