Matka mielessä mutta sopivia matkaseuralaisia ei tähän hätään tahdo löytyä eli lähtisikö kerrankin yksin? Kuinka matkalla saa ajan kulumaan ilman seuraa ja kuinka ainakaan naisihminen ilkeää yksin illanviettoihin mennä? Onko muuten mukavinta matkustaa pienellä vain isolla porukalla?
Yksin vai kaksin vai porukassa?
mietinnän alla
9693
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
..jos voisin. Seuraa löytyy aina, siitä on aivan turha huolia! Ja kanarialla ei tule aika pitkäksi yksin. Hyvää matkaa vain sinulle,nähdään siellä! :)
porukasta.. Jos lähtee kahdestaan, niin olisi ihan toivottavaa että kaveri(-kin) olisi edes auttavasti kompromissihaluinen ja -taitoinen jotta sukset ei menisi heti kättelyssä ristiin. No sama se on porukassakin, eli kyllä se on oma riesansa jos yksikin on tyyliin "minä teen kuten minä haluan, tehkää te miten vain" tai esim. pirullinen pomottaja tai oikkuleena. Näihin kaikkiin kun on tullut törmättyä.. kuin myös rouvaan joka ei ollut tuntiakaan selvänä viikon matkalla. Ylläreitä sattuu ystävien ja sukulaistenkin kesken nääs.. Niin käyttäytymisen kuin luonteenkin osalta.
Nykyisin matkustan mieluiten ukkoni kanssa ihan kahdestaan, mutta täytyy myöntää että olisihan se kiva vaikka paikanpäällä tutustua ihmisiin joiden kanssa edes hieman pörrätä ja käydä vaikkapa syömässä, iltariennoissa jne. Kahdestaan kun me taidetaan olla aika tylsiä jäykkiksiä, joten mukava porukka piristaisi menoa ja eloa kummasti! Ja jututkin vähän vaihtuisivat ;))
Yksin tykkään kyllä päivisin viiletellä omilla teilläni, MUTTA pakko tunnustaa että aika ajoin tulee orpo olo ja seurankaipuu. Ravintolassa on vähän tylsää syödä yksin, samoin istua vaikkapa olusella ja huh, minulle se iltaeloon yksin lähteminen on kyllä sellainen kynnys jotta. Ei minulla ole uskalluksen puutetta, mutta olen kai liian vanhanaikainen etten tykkää olla yksinäinen nainen esim. musiikibaarissa ja tunnen itseni tosi hölmöksi ellei minulla ole juttuseuraa. Istua nökötä siinä sitten kuin kana orrella!
Löytäisihän sieltä paikanpäältä tietty seuraa.. kai.. mutta kun en ole maailman sosiaalisin ihminen, ja ujouskin vähän vaivaa, niin en juurikaan ole ihmisiin reissussa omin päin liikkuessani tutustunut. Pitäisi kai vain mennä naapuripöytään juttelemaan, mutta meiltä kaikilta kun se ei välttämättä onnistu. Istun siten yksin. Juuh. Ja istuinkin.
vauhdissa
Ja kun vanhanmallinen kapistus olen, niin ei tarvii edes sähköö, vaan kunhan vähän kammesta vääntää niin jopas eukossa on taas virtaa..
Katsos lapseni, kun tässä meinaa tulla aika pitkäksi kun pitää olla kotona ypöyksin.. Eivät vielä huoli raatamaan kun mulla on tää tauti *HAAAATSHIUUU*
Mutta älä huoli, ehkä jo maanantaina se olen minä joka sorvin kammesta vääntää. Onko sorvissa kampea?
Mistäs juteltais kun on tässä niin piiiitkä ilta???
Olen tosin viime vuosina huomannut että itse viihdyn parhaiten kun varaan matkan yksin. Saan tehdä itse kaikki suunnitelmat ja valinnat. Nytkin olin Puerto de la Cruzissa kaksiossa yksin. Yksinäinen en ollut. Tuttuja asui samassa hotellissa eikä tarvinnut illalla syödä yksin. Aamuisin ja päivisin nautin kun sain joka aamu itse katsella, mitä tekisin vai tekisinkö mitään. Illansuussa kavereille kuoharille ja yhdessä syömään. Sitten läksin yksin karnevaaleille tai Tejas verdesiin. Uusia kavereita eri maista sain kyllä. Hauskaa oli aamuun asti milloin jaksoin valvoa. Kivoja naisporukoita oli paljon ja he ottivat heti mukaan matkaan. Juteltiin espanjaksi ja saksaksi. Suomalaisiakin olisi sieltä paljon löytynyt. Reippaasti vaan menoksi. Katselen jo seuraavia reissuja..
ei paljoa vaikuta,vaan kokoonpano.kävimme kymmenkunta kertaa lapsuustoverien kanssa inglesissä,meitä oli kuusi raavasta miestä ja kun olimme alle seitsenvuotiaista toisemme tunteneet niin emme reissussa koskaan ruvenneet risaamaan,sen ehtii tehdä kotosuomessakin.harmi että emme enään saa porukkaa kasaan.pienet erimielisyydet nakertavat pitkää perinnettä.no meitä on jäljellä tällä hetkellä vain viisi.kokoonnumme vielä kerran sen takaan.nuorempana kuljin paljolti yksin ja kokemuksia karttui.
lähden nyt, porukka on melko kirjavaa tällä kertaa, nuorin on 4 kk, seuraava 2 v, seuraava 3 v, seuraava 5 v sitä seuraava 23 ja 25, minä 50 ja risat, että silleen ja hauskaa aiotaan pitää, äkkilähtöjä tosin tsekkaíllaan, ei tarvitse olla sama hotellikaan, mutta lähistöltä olisi kiva saada kämppä. Kaikille lomalle löhteville oikein mukavaa matkaa yksin tai kimpassa.
yksin.
Omasta mielestäni yksin matkustaminen on oma kokemuksensa ja siihen pitää asennoitua huomattavasti eri tavalla kuin kaksin tai porukassa matkustamiseen.
Avoimuus, pieni rohkeus ja maalaisjärki pitää löytyä matkalaukusta ja auttaa huomattavasti jos et pelkää rohkeasti lähestyä muita ihmisiä avoimin mielin.
Omasta kokemuksesta voin sanoa että yksin matkustaminen oli ainakin omalla kohdalla huomattavasti antoisampaa ja kokemus unohtumaton pienine ongelmineen.