liikasesta

saman linkin ydin ohessa

Pitäisikö suomalaispoliitikkojen Moskovan puheet tutkia?
Toimittaja: Juha Ristamäki

Vuosi 1986.

Nouseva poliitikko Erkki Liikanen on 35-vuotias. SDP:n puoluesihteeri, kansanedustaja ja eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja.

Toukokuussa -86 ulkoasiainvaliokunta on Moskovassa Liikasen johdolla.

Valiokunnan puheenjohtaja Liikanen tapaa kahden kesken Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean kansainvälisen osaston varajohtajan Vadim Zagladinin.

Yleisradion A-studion haltuunsa saamien neuvostoasiakirjojen mukaan Liikanen on tapaamisessa "erityisen avomielinen".

Liikanen kertoo NKP:n edustajille muun muassa, millä taktiikalla istuva tasavallan presidentti Mauno Koivisto aikoo ajaa vuoden -88 presidentinvaaleihin. Näin Zagladin kirjasi Liikasen sanoneen:

" Koivisto aikoo ryhtyä toimenpiteisiin presidentinehdokkuutta valmistelevan ulkoministeri Väyrysen suitsimiseksi, kuten tiedetään. Ministerin tulee olla ulkopolitiikassa presidentin uskollinen apulainen, mutta todellisuudessa hän on livennyt tästä roolista monissa tapauksissa, mikä hänelle tullaan kaikella vakavuudella osoittamaan".

Kuinka vakavaa on istuvan presidentin suunnitelmien vuotaminen vieraan vallan edustajille?

Keskustan kansanedustaja Petri Neittaanmäki on aiemmin vaatinut Stasi-listojen julkistamista, nyt hän vaatii Liikasen Moskovan-puheiden selvittämistä.

Neittaanmäki: "Tämä kyllä herättää monia lisäkysymyksiä, miksi näin on tehty ja myöskin tässä saattaa mielestäni täyttyä maanpetoksellisen toiminnan ehdot."

Maanpetoksesta on Suomessa tuomittu henkilöitä hyvin kirjavista teoista.

Viimeisimmän, paljon julkisuutta saaneen maanpetosjutun jälkipyykki on paljastanut, että aika mitättömienkin tietojen luovuttaminen voi johtaa tuomioon.

Oikeustieteen professori Jukka Kekkonen katsoo, että Liikasen puheet Moskovassa eivät kuitenkaan täytä maanpetoksen tunnusmerkistöä.

Oikeustieteen professori Jukka Kekkonen, Helsingin yliopisto: "Minä olen päässyt tutustumaan vain hyvin pieneltä osin näihin muistioihin, jotka tähän liittyy ja voin sanoa suoralta kädeltä, että ei täytä ilman muuta. Mutta mielenkiintoista aineistoahan siihen sisältyy ja kertoo paljon sen aikakauden diplomaattisista käytännöistä."

Samaa mieltä on kansainvälisen politiikan professorikin - maanpetosta ei löytyne ainakaan nyt esiin tulleista keskusteluista.

Kansainvälisen politiikan professori Heikki Patomäki, Helsingin yliopisto: "Juridisessa mielessä on vaikea sanoa näkemättä kaikkea sitä, mikä silloin oli luottamuksellista ja mikä ei. Mutta yleisesti ottaen mun tunne on, että tässä ei ole mitään erityisesti juridisesti väärää, vaan enemmänkin kyse on siitä, että miten tämä on eettispoliittisesti arvioitava."

Professorit ovat kuitenkin joka tapauksessa sitä mieltä, että totuus Moskovan keskusteluista pitää saada selville.

Kekkonen: "Tässä on nimenomaan kysymys lähihistorian tutkimuksesta, jota meillä on valitettavasti liian vähän. Se on vaikeaa, mutta välttämätöntä."

Presidenttiehdokkaat Heidi Hautala ja Sauli Niinistö ja nyt myös kansanedustaja Neittaanmäki ovat liputtaneet eräänlaisen totuuskomission perustamisen puolesta.

Se pyrkisi tutkimaan suomalaispoliitikkojen veljeilyt neuvostoliittolaisten kanssa - ja antaisi asian sitten poliisiviranomaisille, jos katsoisi maanpetoksen olevan lähellä.

Poliitikot istuttaisivat totuuskomissioon mielellään myös poliitikkoja, yliopistomiehet pitäisivät ohjat akateemisten tutkijoiden käsissä.

-60 ja -70 -lukujen nöyristelyä Neuvostoliiton edessä on jo tutkittu melkoisesti.

Sen sijaan -80 -luvun suomettuminen kaipaa vielä selvittäjäänsä - ja kaipaa ehkä vielä pitkään.

Patomäki: "Se on poliittisesti paljon tulenarempi aihe. On helppo tehdä semmonen jaottelu, että suomettunut Suomi oli Kekkosen aikakautta, joka päättyi -80 luvun alussa ja sen jälkeen ikään kuin alkoi uusi aikakausi. Kuitenkin nämä -80 -luvun käytännöt olivat samantyyppisiä ilman Kekkosen henkilöhahmoakin, kuin Kekkosen aikakaudellakin. ja monet niistä ihmisistä, jotka silloin olivat mukana, mukaan lukien monet nuoret sosiaalidemokraatit, ovat tänä päivänä niitä, jotka johtaa tätä uutta EU-Suomea ja uusliberalisoituvaa Suomea."

A-studion esiin kaivamat neuvostoraportit kertovat karua kieltään siitä, miten suomalaispoliitikot yrittivät vielä -80 -luvulla liehitellä itänaapuria.

Neittaanmäki: "Kyllä ne kertovat siitä, että Neuvostoliitolla on ollut hyvin vahva ote Suomen sisäpolitiikkaan vielä Mauno Koivistonkin ajalla."

Patomäki: "Jos se on totuudenmukainen kuvaus siitä, mitä on tapahtunut, niin kertoohan se jotakin ainakin siitä, että Erkki Liikasen tapaiset ihmiset yrittivät siinä vaiheessa edistää omaa uraansa Neuvostoliiton kautta olemalla ikään kuin paavillisempi kuin paavi itse ja tässä tapauksessa paavi istui Moskovassa."