Saattaa kuulostaa oudolta, mutta miksi pitäis hankkia toinen lapsi? Sen tiedän, että silloin näillä kahdella olisi seuraa toisistaan, ja "kasvattaisivat" toinen toistaan ymv. Mutta mitä muuta?
Teenkö siis ison virheen lapselleni, mikäli en hanki enempää lapsia?
Olen kovin onnellinen tämän lapsen suhteen, hän on terve, fiksu ja kaikki on sujunut paremmin kuin hyvin.
Teenkö siis ison virheen lapselleni, mikäli en hanki enempää lapsia?
Olen kovin onnellinen tämän lapsen suhteen, hän on terve, fiksu ja kaikki on sujunut paremmin kuin hyvin.
Vastaukset 18
Vanhimmat
jokainen "hankkii" mitä haluaa. Me olemme halunneet 4 ja sinä 1,et sinä mitään virhettä tee. Suomessa on paljon 1 lapsisia perheitä.
eihän kukaan/mikään voi sua pakottaa "hankkimaan" toista lasta jos et itse halua.
jokainen tyylillään. joku haluaa suurperheen joku ei. lapsesi saattaa joskus kaivata sisarta, mutta jos et itse halua niin ei kannata sen takia toista saada.
eiköhän lasesi saa tarhasta ja koulusta ystäviä, tietysti se oma sisar olisi hänen mielestään jossain iässä paras:)
nautit nyt vaan siitä ihananasta 1lapsesta joka sinulla on äläkä hätiköi. itselläni on kaksi, ja se on se minun lukuni. ellei sitten kolmas tule joskus:)
Minä olin (ja olen tietysti edelleen) perheen ainokainen ja elin oikein onnellisen lapsuuden ilman pienintäkään kaipuuta sisaruksista. Onnellinen lapsuus on siis vallan jostain muusta kiinni kuin sisarusten määrästä. Jos yksi lapsi tuntuu teille sopivalta määrältä, niin ole onnellinen siitä että sinulla jo se on ja nauti:) Ei kaikkea elämässä tarvitse peilata siihen mitä muut tekevät ja tahtovat. Jokainen perhe elää omannäköisen elämänsä eikä muut pysty sanelemaan mikä on teille hyvä.
ihanan ihmeellisestä lapsesta. Hän on ollut kaikin puolin "helppo"lapsi ja nyt liki 2 vuotiaana elämä hänen kanssaan todella helppoa ja ihanaa. Olemme kuitenkin melko"vanhat"vanhemmat. Minä liki 40 ja mies jo sen täyttänyt. Olen pohdiskellut,kuinka ihanaa voisi olla,jos lapsia olisi vaikka 2. Kun aika meistä jättää,olisi heillä toisensa,jonka kanssa sama pitkä "historia"tukena elämän myrskyissä.
Vaikka välttämättä se oma sisarus ei kovin läheiseksi jää. Saattaahan elämä heitellä niin,että eivät ole ollenkaan läheisiä.
Aatteleppa mikä riippakivi olette lapsellenne, ainokaisellenne tärkeälle, sitten kun olette vanhuksia? Kannattaa hänelle sitä sisarusta alkaa puuhaamaan. Muuten hän joutuu sitten myöhemmin kärsimään teidän itsekkyytenne ja tämän ajan mukavuudenhalunne takia. Hän joutuu luopumaan paljosta omassa elämässään kun hän yksin joutuu teitä passaamaan, huolehtimaan ja hoitamaan vanhuuden vaivoissanne. Olisihan helpompaa jos vanhuksilla olisi useampi lapsi auttamassa aina vuorollaan. Vai menettekö heti terveyden heiketessä palvelutaloon?
ei kamalasti kannata laskea, että lapset huolehtivat vanhemmistaan. Myöskään se, että sisaruksista tulee läheiset ei ole itsestäänselvää.
Meillä asui naapurissa mamma, jolla oli ainakin kolme lasta - näistä oli ollut puhetta - ja yksikään ei edes asunut Suomessa. Kävivät mammaa katsomassa kerran vuodessa. Eli se lapsimäärä ei ole todellakaan tae vanhuudenpäivien varalle!
minulla on yksi lapsi, ja olen päättänyt sen, että minä en kenenkään vaivaksi vanhana ala! Toivon , että kuolisin saappaat jalassa. Minä olen itse 5 lapsisesta perheestä ja voin sanoa , että pidän enemmän yhteyttä vanhempiini kuin mieheni ainoana lapsena omiin vanhempiinsa. Kyselen myös säännöllisesti kuulumiset appivanhemmiltani kun mieheni ei viitsi. Joten ei ne ainoat lapset aina ole niitä huolehtijia.
kaikki ei niitä lapsia kopallista saa vaikka haluaisikin, ei ole kysymys mukavuudenhalusta. Ja itse olen sairaanhoitajana vanhustenhoidossa jossa on paljon vanhuksia joilla on montakin lasta , mutta kaikki asuu muuallla. Eikä se palvelutalo mikään huono vaihtoehto ole, siellä on muitakin ikäisiään. Minä en ainakaan edes halua, että lapseni minusta alkaa huolehtimaan kun olen vanha, eläköön omaa elämäänsä joka toivottavasti tulee olemaan onnellinen.
vanhemmistaan vanhana huolehtii? Emme me lasta "hankkineet"passaajaksi vanhuudenpäivillemme.
Kun minä olen vanha,toivottavasti ei ennen,ja tarvitsen apua,niin ei mihinkään palvelutaloihin noin vain pääse. Kuka meitä hoitaisi? Nyt jo pulaa hoitoalan henkilökunnasta ja kun suuret ikäluokat eläköityvät,niin houtajapula vain kasvaa.
Ja se ei tosiaankaan takaa,että sinua käy joku vanhana katsomassa,vaikka sinulla olisi kuusikin lasta...
Sä kadotit nyt tän keskustelun pointin ihan tyystin...
Vastaajan kannattaa itsekkin lukea viestinsä uudestaan. Eihän tuosta ota mitään tolkkua. Siis: " Emme me lasta "hankkineet"passaajaksi vanhuudenpäivillemme.
Kun minä olen vanha,toivottavasti ei ennen,ja tarvitsen apua,niin ei mihinkään palvelutaloihin noin vain pääse. Nyt jo pulaa hoitoalan henkilökunnasta ja kun suuret ikäluokat eläköityvät,niin houtajapula vain kasvaa." Toisessa lauseessa sanot jo että "Ja se ei tosiaankaan takaa,että sinua käy joku vanhana katsomassa,vaikka sinulla olisi kuusikin lasta... " Siis kuka kadotti pointin? Kannattaisko vanhentua vielä muutamia vuosikymmeniä niin tietäisit mistä puhut. Minun pointti on että vanhana halut ennemmin tukea omiltaasi kuin kylmiltä ventovierailta veropalkollisilta. Jos on useampi tukija niin paineella on jakaja eikä kaikki ole yhden kortin varassa. Yiedätkö miten vanhuksia kohdeellaan vielä tänäkin päivänä, sivistysvaltiossa?
että minusta huolehtivat. Palvelutaloonkaan en varmasti pääse.Toivottavasti joku käy täällä kotona joskus vähän pesaisemassa ja kääntämässä. Omille lapsille en haluaisi olla vaivaksi. Heillä lienee oma elämänsä. Käyköön kylässä muuten.
Vanhustenhuollosta suomessa luulen jotain tietäväni,koska olen työskennellyt alalla 18 vuotta:))
Suomessa. Kiinassa se on rangaistava teko.
Eihän sinun tai teidän ole pakko toista hankkia, ei ollut pakko ensimmäistäkään..
Puhuimme tästä juuri viime viikolla isolla porukalla töissä ruokapöydässä.
Ne (yli kolmikymppiset aikuiset), jotka olivat ainoita lapsia, olivat sitä mieltä, että ainoana lapsena oloon on tottunut, mutta kieltämättä on sisaruksia kaivannut. Varsinkin, kun vanhemmat ovat vanhoja ja vastaan tulee asia, että vanhemmista aika jättää ja jää "yksin".
Lapsia saadaan, ei hankita, tehdä eikä tilata. Kannattaa kuitenkin toivoa useampia lapsia ihan jo "särkymä varaksi". Entä jos menetät tämän ainokaisesi? Miten sitten jaksat elämää jos sinulla ei ole muita lapsia? Ei ole terveellistä kietoutua yhden lapsen ympärille. Voit sairastuttaa hänet asettamillasi paineilla. Myöhemmin voit myös olla taakaksi tälle kullan nupullesi kun sinulla ei ole muita. Myös tämä jakamattoman palvontasi kohde voi kasvaa hieman kieroon. Muista aina että toiset ihmiset eivät välttämättä ole yhtä ihastuneita sinun lapseesi kuin sinä. Joten terveellisen maailmankatsomuksen kannalta on hyvä jos lapsellakin on ympärillä muita saman veroisia ihmisiä joihin voi peilata itseään. Ihmiset pitävät nykyään omia lapsiaan jotenkin ylivertaisen fiksuina vaikka se kuvastaa vain vanhempien itsekkyyttä ja omahyväisyyttä. Minä en kehu lapsiani muille, vaan kun muut kehuvat, niin silloin tiedän että lapset ovat hyviä ja olen kasvatustyössä onnistunut. Kukaan ei viitsi kehua lastasi fiksuksi jos sinä itse sitä ensimmäisenä todistelet antamatta toisten tehdä omia johtopäätöksiään näkemänsä perusteella. Sitten kun kehuvat niin voit olla hyvilläsi. Olen myös huomannut sen että äidin kultamuru lellikit ovat muiden mielestä vastenmielisiä lapsia.
hankkia ollut juuri nimenomaan heittomerkeissä alkuperäisen kirjoituksessa. Jokainen nyt sen tietää että lapsen saanti ei ole aina itsestä kiinni
Ei ole mikään pakko, mutta kukin tavallaan. Itse toivoin esikoiselle sisarta kaveriksi ja sellaisen hän saa pian.
Valitettavasti olen vähän samaa mieltä ainokaisista kuin edellinen. Ei voi mitään, mutta jotenkin itsekkäiksi ja "lellipennuiksi" helpommin tulevat. Tiedän myös ainokaisia, jotka olisivat kaivanneet sisarta.
Kyllä ainokaisestakin lapsesta varmasti saa kasvatettua ihan normaalin ja onnellisen kelpo kansalaisen :)
Itse haluan vielä jossain vaiheessa lisää lapsia, ehkä parikin.
Tosin en sen takia, että niistä olisi seuraa toisilleen tai kasvattaisivat toisiaan vaan koska minä haluan :P
anna luonnon hoitaa se asia :D
mutta jos siltä tuntuu siis todella tuntuu että olis kiva ja se tekisi sinut onnelliseksi niin siinä tapauksessa jätä ehkäisy pois ja taas luonto hoitaa, siis jos sulla on mies siinä mukana. elä elämääsi omien halujesi ja lapsesi tarpeiden mukaan älä sen mukaan mitä muut sanoo tai tilastot puhuu. T: 3 tytsyn isukki
Koska muuten olet ihan luuseri.
Etkö tiedä, kun pitää täällä kysyä?
:D