Hei,
haluaisin isien kommentteja seuraavaan:
miehelläni edellisestä liitosta lapsia ja erosta on aikaa 7-8 vuotta... lapset olivat silloin aika pieniä. Nyt kun meille tulossa tämä yhteinen lapsia niin tuntuu jotenkin, että hän ei osaa suhtautua siihen ilman omantunnontuskia jo olemassaolevia lapsiaan kohtaan ??!! Hän tapaa kyllä lapsiaan säännöllisesti... mistä ihmeestä voi johtua, että hän ei osaa suhtautua tähän raskauteen niin kuin se on... meidän ensimmäinen yhteinen ???
haluaisin isien kommentteja seuraavaan:
miehelläni edellisestä liitosta lapsia ja erosta on aikaa 7-8 vuotta... lapset olivat silloin aika pieniä. Nyt kun meille tulossa tämä yhteinen lapsia niin tuntuu jotenkin, että hän ei osaa suhtautua siihen ilman omantunnontuskia jo olemassaolevia lapsiaan kohtaan ??!! Hän tapaa kyllä lapsiaan säännöllisesti... mistä ihmeestä voi johtua, että hän ei osaa suhtautua tähän raskauteen niin kuin se on... meidän ensimmäinen yhteinen ???
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sorry...en ole kaipaamasi isä mutta enpä taaskaan osaa pitää suutani kiinni.....
Tilanteesi ja tilanteenne ei ole helppo mutta kyllä siitä selviää! Luulenpa, että syyllisyys seuraa miestäsi aina jollain tavalla - syyllisyys siitä, ettei ole hyvä isä, kun ei ole elänyt lastensa kanssa saman katon alla yms. Oletko jutellut tästä miehesi kanssa? Keskustelua voisi aloittaa tyyliin "Miltä sinusta tuntuu,,,,, On varmaan kurjaa kun..." jne.
Vanhemmuus on ihmistä totaalisesti myllertävä kokemus, joten miehesi varmasti vielä hakee tasapainoa jo olemassaolevien lasten ja tulevan lapsenne välillä. Hän tarvitsee aikaa, kyllä se rakkaus ja isyys yhteistä lastannekin kohtaan sieltä vielä löytyy. Kerro hänelle tunteistasi, älä aloita "Miksi sinä et..:" Vaan "Minusta tuntuu... Kaipaan että.... " yms, Älä syytä häntä vaan anna hänelle mahdollisuus kertoa tunteistaan ja ajatuksistaan kaikessa rauhassa. Usein siihen tarjoutuu hyvä hetki saunassa tai seksin jälkeen.
Hei, ja kiitos kommentistasi... me on tästä asiasta kyllä paljon juteltu ja juuri tuohon tyyliin. En missään nimessä ole häntä syyllistänyt mistään. Päin vastoin tuntuu, että hän tekee sen ITSE ja siksi hänen niin vaikea suhtautua uuteen, tulevaan lapseen niin kuin ehkä ensimmäiseen lapseensa kun häntä odotettiin...
Halusin vain oikeastaan kuulla vastaavista tilanteista, että en menettäisi toivoani nyt tässä herkässä tilassa... toistaiseksi olen vielä jaksanut ymmärtää ja odottaa, että kyllä ne positiiviset tunteet sieltä jossain vaiheessa tulevat esille, mutta kauheasti kaipaan sitä miehenkin fiilistä tähän kuvioon mukaan.
No, vieläkään et saa miehen mielipidettä, naisen suusta tämäkin :) Kirjoitan, koska olemme uusperhe ja meillä on samantyyppinen tilanne, eli miehellä on lapsia edell. liitosta ja meillä yksi yhteinen.
Luulen, että miehellä on ikävä niitä "vanhoja" lapsia ja syyllisyys siitä, että lapset ovat tavallaan eriarvoisessa asemassa. Tämän tulevan lapsen kanssa hän voi ja saa olla koko ajan, myös arjessa. Voi ottaa vastuuta, jakaa iloja, seurata kasvua ja kehitystä.
"vanhoille" lapsille hän ei voi toteuttaa isyyttään ja vanhemmuuttaan samalla tavalla, eikä kenties edes siinä määrin kuin haluaisi.
Ehkä on myös pelko, että ei kykene rakastamaan uutta lasta samalla tavalla kuin "entisiä" - tai toisinpäin: pelko, että rakastaa enemmän tätä uutta, että tämä uusi lapsi on tavallaan tärkeämpi kuin ne "vanhat", ja syyllisyys siitä "enhän minä näin voi ajatella enkä tuntea"
Saattaa olla pelko siitä, että tämäkin liitto kariutuu, tulee ero kaikesta kauniista puheesta ja vakuuttelusta huolimatta. Että taas on vaan tapaaja-isä, viikonloppuisä, maksaja..
Silloin, kun tunteet vielä myllertävät sekalaisina päässä, ei niille ole vielä kunnolla sanoja, niitä ei osaa analysoida. Miehet varsinkin ovat aika hitaita ja jähmeitä näissä omien tunteiden ja ajatusten kohtaamisessa, siinä vaiheessa kun ne on sanoiksi asti puettu on aikaa kulunut ja nainen jo menee ties monennessako asiassa analyyseineen, diagnooseineen, selityksineen..
Hyvin tuntuivat äidit olevan isien ajatuksenjuoksusta perillä. Noiden edellä mainittujen juttujen vuoksi kannattaa miettiä sellaistakin juttua, että vaikka isällä on jo lapsia ja uusi tulossa, ei isän pelot välttämättä kohdistu lapseen. Saattaa olla, että uuden pienokaisen tulo pelottaa ja mietityttää myös siitä syystä, että äidiksi tulevan käytöstä on etukäteen mahdoton ennakoida. Tiedän tapauksia joissa isän uusi puoliso on hyväksynyt ja kannustanut isää tapaamaan lapsiaan entisestä liitosta, mutta uuden synnyttyä kaikki muuttui.
Äiti alkoi puolustaa tätä uutta perhettä ja yhteisen lapsen oikeutta isään, jolloin isän tapaamisista vanhoihin lapsiin tuli aina sanomista ja riitaa. Äitien pitäisi muistaa aina se tosiasia, että kaikki lapset ovat isälle yhtä omia ja rakkaita, asuivatpa he missä tahansa.
Itselläni ei onneksi ole ongelmia tämän asian kanssa, siksi odotan innolla ensi kesänä syntyvää neljättä lastani, joista 2 vanhempaa asuvat äidillään. Ilosta joulun odotusta.
Hei, ja kiitos kommentistasi !! Meinasin jo luovuttaa toivosta, että yksikään mies vastaisi... tuo varmasti totta mitä kerroit, yritän olla itse sortumatta tuollaiseen käytökseen. Puhut neljännestä lapsesta... ja kaksi asuu äitinsä luona... missä tämä yksi mahtaa olla ??
Hyvää joulun odotusta sinullekkin :)
kirjoittaa sen minkä edellinen jo kirjoittikin...tilanteen vakavin uhka olet sinä itse.
Jos joku näistä asioista riitelee niin naiset. Näkeehän sen vastauksistakin. Naiset näkee tässä jos vaikka mitä, miehiä taas ei kiinnostanut...
Jokaisen isän suhde lapseensa on erilainen. Joten älkää kyselkö toisilta, vaan siltä omaltanne.
taitaa olla kaikki asiat harvinaisen hyvin ja ymmärtäväinen vaimo :) Onnea siitä sinulle !
Et ilmeisesti ole lukenut asiaani rivi riviltä kun noin vastaat, mutta väliäkö hällä... jotkut ihmiset (varsinkin naiset) vain haluavat jutella vaikeista asioista muidenkin, kuin sen oman puolison kanssa. Hyvää jatkoa sinun elämällesi :)
Eli nyt tuleva on toinen yhteinen nykyisen puolisoni kanssa.
Täytyy kyllä pudottaa sut ekaasi odottava maanpinnalle;
et todellakaan pysty ja kykene vaikuttamaan
käytökseesi, saatuasi oman lapsesi.
Valitettavasti hormonit vievät naista ja etenkin synnytyksen jälkeen. Miehesi isyyden kokeneena jo tietää tämään sinä elät vielä ruusunpunaisessa
odotuksen auvossa.
Yllättävän vähän naisilla on ekan lapsen saatuaan kykyä/halua vaikuttaa siihen mitä sanovat ja ajattelevat, seuraavien (samasta äidistä olevien) lasten kohdalla sitä ei enää odotakaan ihmeitä.
Mutta joka tapauksessa onnellista odotusta teille
ja rauhaisaa Joulun aikaa sekä onnea tulevalle vuodelle.
Hei,
nyt en oikein ymmärrä !!?? Meinaatko, että muutun joksikin aivottomaksi ihmiseksi, joka kohtelee lapsipuoliaan jotenkin asiattomasti ?? Ei kait raskaus ja synnytys naista hirviöksi muuta ??
Kyse on koko ajan ollut siitä, että miehelläni on ongelma. Ihmeellisesti juttu muuttunut tässä miesten kommenttien tiimoilta... :)
No ... ehkä nämä kommentoineet miehet ovat niitä, jotka eivät ole itseensä miehenä ja isänä vielä tutustuneet :)
Hyvää ja rauhallista joulua sinullekkin
Munkin miehellä on lapsi vaimonsa kanssa. Nyt täyttyy 2 vko:n päästä. Tuntuu oudolta, että se on vain siihen kiinni. Vaikkapa me rakastamme toisiamme kovin, se lapsi on muka hänelle ykkönen ja hän ei halua tehdä meidän yhteistä lastamme. Haluan oman lapsen perheeseemme ja eron siitä naisesta.
Sun exälle on niin isot lapset, ettei hätää. Keskity omaan lapseen. Pienin on aina suloisin ja rakkain ja se yhdistää kaiken. Myös exäsi lapset ihastuvat siihen ja teille tulee mitä upeampaa!
Toinen asia on se, onko se pysynyt sinulle raskauden aikana. Vaikkapa mieheni teki vaimolleen lapsen, se oli kaikki sen raskauden pv:t ja ennen sitä mun ja muiden kanssa.
en tajunnu sun tekstistä oikein mitään...
ja pari korjausta sulle :)
- minulla ei ole exää
- mieheni vaimo olen MINÄ
- emme ole toisillemme uskottomia
Vaikkapa luulet miehesi olevan sinulle uskollinen... Olen riittävästi nähnyt... Älä usko siihen! Kyllä miehet osaa järjestää ja väittää olevansa uskollisia...
elin avoliitossa miehen kanssa, jolla oli lapsi (nyt 10-vuotias). lapsi oli tälle kaikki kaikessa ja se on ihan ymmärrettävää. tein kuitenkin jokin aika sitten päätöksen lähteä tästä suhteesta. syitä eroon oli useita, mutta yksi niistä oli sekin, että minulla on unelma omista lapsista ja epäilin suunnattomasti miehen kykyä kohdella mahdollisia yhteisiä lapsiamme tasa-arvoisesti jo olemassa olevan lapsen suhteen. tämä tyttö on saanut hyvin vapaan kasvatuksen (niin vapaa on vastoin minun periaatteitani) ja tämä on myös erittäin hemmoteltu. miehellä ei olisi tulevaisuudessa mahdollisuutta rahallisestikaan tarjota kaikkea sitä muille lapsilleen, kuin on tähän asti ollut varaa antaa ainokaiselleen. tyttö on siis nyt 10-vuotias. Tällä on oma DVD-soitin, kaikki mahdolliset tv-pelit, sain jo viidennen oman kännykkänsä, kun suutuksisssaan heitti sitä edeltäneen seinään, uusi koululaukku 4 kerta vuodessa ja vaikka mitä muuta. En koe muiltakaan osin, että mies kykenisi olemaan tasapuolinen kaikille. Koska omat kasvatusperiaatteeni poikkeavat muutenkin niin suurelta osin siitä, miten tuo tyttö on kasvatettu, en halua tämän miehen kanssa yhteisiä lapsia. Minusta olisi kurjaa joutua selittelemään lapsilleni, miksi nämä eivät saa sitä ja sitä, vaikka isosiskokin on saanut.
Koin itseni jopa eriarvoiseksi, kuin tämä ex-vaomo. Ex-vaimolle mies ei sano asioista vastaan, tai tiuski mistään. Kaikki tehtiin aina ex-vaimon sanelun mukaan. Kysymys olikin nimen omaan siitä, ettei mies halunnut koskaan pahoittaa exänsä mieltä, koska oli tehnyt tätä kohtaan rumasti ja jättänyt yksin lapsen kanssa (mies tapaa jkyllä lasta säännöllisesti, mutta ei ole enää mukana jokapäiväisessä arjessa). Ex vaimo on myös miehelle tärkeimmän ihmisen, eli tyttären äiti, ja ansaitsee kuulemma seenkin vuoksi paremman kohtelun, kuin uusi kumppani. Tuohon tilnateeseen minä en sopeutunut, vaikka yhdessäoloamme kestikin 2 vuotta. Jouluna muutan omaan asuntoon ja katson mitä tulevaisuus tuo mukanaan. Ehkä palaamme josksu yhteen, ehkä pysymme vain ystävinä.
Toivottavasti miehesi sopeutuu uuden lapsen tuloon ja osaa asettaa tämän samanarvoiseksi vanhempien lastensa kanssa. Oma pelkoni lähinnä oli se, että kun mies oli jo ehtinyt elää kauan tuon yhden lapsen ja entisen vaimon kanssa, niin näin tuoreessa suhteessa olisi mennyt kauan, ennen kuin jo pelkästään miehn arvostus minua kohtaan olisi ollut samaa luokkaa, kuin exää kohtaan (lapsen äitinä). Kyllä kai se siitä. Minä vaan en taida enää elämääni hankaloittaa sitoutumalla yhteenkään isään. olen sentään vatsa 23-vuotias, joten täältä löytynee vielä minulle sellainenkin sulhaskandidaatti, joka ei ole vielä ehtinyt aikaisemmin perhettä perustamaan. :)
Hei,
sinä olet tehnyt rohkean ja varmaankin itsellesi mielenrauhan tuovan päätöksen. Toivon sinulle kaikkea hyvää elämässäsi eteenpäin :)
Hei
Meillä avopuolison kanssa on tökkinyt pahasti siinä asiassa kun minulla on lapsia aikaisemmasta liitosta. Muuten meniskin tosi hyvin muttei me olla päästy samalle aaltopituudella lapsiasiassa. Kun mun aikeisemmat lapset ovat meidän luona mikä tapahtuu suhteellisen harvoin kun lapset asuu n 400 km:n päässä. Niin avopuoliso kokee sen sillätavalle että se on häneltä poissa. Siis hän kokee aikaisemmat lapset jotenkin uhkana ja käyttäytyy sen mukaisesti eli osoittaa mieltä viikon ennen kuin lapset on tulossa ja viikon sen jälkeen kun lapset ovat lähteneet. No mun lapsia hän kohtelee ihan kunnolla ettei hän niihin kanavoi mitään, mutta mun olon hän osaa kyllä tehdä tukalaksi.
Siinä vaiheessa kun avovaimo tuli raskaaksi niin vasta show alkoi hän epäili koko ajan ettei tämä uusi lapsi merkitse mulle niin paljoa kun aikasemmat ja kun mulle ei mikään olisi uutta vaan
olen kokenut jo kaiken aikasemmin niin mä sen vuoksi en olisi niin innostunut uuden lapsen syntymästä. Ja voi pojat että oli tukala olo kun potee muutenkin syyllisyyttä siitä että näkee olosuhteiden pakosta aikasempia lapsia harvoin niin sitten vielä syyllistetään toiselta suunaalta.
No vauva syntyi n 2kk sitten ja sen jälkeen avovaimo ei ole enää kapinoinut sitä vastaan että mulla on aikaisempiakin lapsia. Kait se hoksas ettei se ei ole häneltä eikä meidän yhteiseltä vauvalta poissa vaikka mulla onkin aikaisempia lapsia.