2 päivää sitten huomasin että olen 5- viikolla raskaana. Olen 31-vuotias ja 2 ja 4 vuotiaiden lasten äiti. Raskauteni ja synnytykset olivat vaikeita molemmissa viimeisessä raskaudessa oli minun henkeni vaarassa. Mieheni ei tee mitään kotitöitä eikä auta missään olen aivan uupunut. Olen aina suhtautunut kriittisesti aborttiin, mutta nyt olen tullut siihen tulokseen että minun on parempi keskyttää tämä raskaus. Olen kamppaillut tämän asian kanssa jo pari päivää vaihtoehtoja en kohdallani näe. Onko muilla joilla on jo perhe tai avioliitto tehneet tälläisen ratkaisun? tämä on minun valinta.
Tosi asioiden eteen tullessa
Marybelly
421359
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
sanokoon abortinvastustajat mitä tahansa, että kahdella jo olemassa olevalla lapsellasi on terve äiti ja hyvät mahdollisuudet kehittyä tasapainoisiksi lapsiksi.
Voimia ratkaisusi tueksi, et ole varmasti ainut tällaiseen ratkaisuun päätyvä. Pyydä itsellesi samalla toimiva ehkäisyratkaisu (esim. hormonikierukka), ellet vielä sterilisaatiota halua.
Itse olen joskus nuorena aborttiin päätynyt sekä saanut myöhemmin varhaisvaiheen keskenmenon. Kuitenkin ajattelen, että ne lapset, jotka sitten myöhemmin sain, on parhain mahdollisin resurssein hoidettu ja kasvatettu ja olivat myös tervetulleita alusta lähtien.
on jäljellä abortin jälkeen...
kaikki ja monilla varmasti vähän päälle, kuten tilastotkin todistavat :)
empä ole nähnyt abortin terveyttä edistävistä vaikutuksista.. mutta sen olen että se aiheuttaa kuusinkertaisen itsemurhariskin synnyttäneisiin nähden..
abortin tehneistä todistetusti abortin takia itsemurhan tekee. Suurimmalla osalla ei terveysongelmia.
ajatuksia voisikaan tutkia.. teot puhukoon puolestaan, yks johtaa toiseen jne. ja sekin että moni itsemurha on tehty "sattumoisin" abortin vuosipäivänä tai laskettuna aikana.. eikä olekin outoa.
itsemurha on tehty kyseisinä päivinä, vielä kun lukuja saisi?
Joo-o, ajatuksia ei kenenkään voi tietää. Se, että luulee tietävänsä jonkun ajatukset vaikka totuus ja tilastot puhuvat päinvastoin on taas juuri sitä sairautta.
Jos teot puhuvat puolestaan niin valtaosalla abortin tehneistä menee helkkarin hyvin.
Niitä ajatuksiahan ei voinu muut tietää.. jotkut voi kehittyä taitaviksikin kulissien ylläpitämisessä.
"Se, että luulee tietävänsä jonkun ajatukset vaikka totuus ja tilastot puhuvat päinvastoin on taas juuri sitä sairautta."
Hyvä että itsekin huomasit.
Voihan sen itsemurhankin tulkita jollain kierolla tavoin 'hyvin menemisenä'..
todistettavasti abortin takia tehtynä on Suomessa kuinka monta?
tietoa.
http://www.afterabortion.org/PAR/V8/n2/finland.html
mielenterveyteen, tai pikemminkin sen menettämiseen. Vakavista asioista on kysymys.
sen tekee, miksi asian pitäisi vaikuttaa mielenterveyteen heikentävästi? Ihmettelen suuresti, koska jos lasta ei halua, tällöin teettää abortin. Minä olin menettää järkeni kun huomasin olevani raskaana, ja ne raskausoireet, olisin tahtonut kuolla, viisi viikkoa oksensin, nukuin, oksensin... Kun abortti oli tehty, en muista koska olisin voinut paremmin. Elämä oli jälleen elämisen arvoista. Abortistani on nyt 3 vuotta aikaa ja kertaakaan ei ole edes käynyt mielessä katuminen saati masentanut asian takia. Ei ei ehkä kannata yleistää.
luullut abortin olevan pelastus ja auvoiseksi tekevä läpihuutojuttu, ja karu totuus mt-vaikutuksista on valjennu liian myöhään.. ihminen on erehtyväinen.
ei ole tarkkaan harkittu ja selkeä päätös. Mutta mitä sitä vanhoja muistelemaan, jos kaduttaa uutta putkeen vaan. Mutta se lapsensaaminen edellyttää rakastelua.
spermaa saa "pankistakin".
No, taisi kirosanasi olla ihan oikeassa
paikassa.
Mutta jos en olisi silloin aikoinani teettänyt aborttia niin en olisi jaksanut.
Terveys olisi ollut mennyttä.
En ole katunut koska tiedostin tilanteeni.
Silti aborttiin täytyy suhtautua vakavasti ja miettiä asia loppuun asti.
liian hätäiset päätökset kostautuvat.
... vastaavanlaisesta tilanteesta, mutta abortista on kyllä. Minun kohdallani minut ns. "pakotettiin" siihen, tai siis läheiset ihmiset teki tavallaan sen päätöksen minulle, ja silloin tuntui siltä etten itse pysty edes vaikuttamaan asiaan. Sanottiin vaan, että "mitään muuta vaihtoehtoa sulle ei ole". En kyllä raskauden hormonimyskyissä osannut mitään järkevää ajatellakaan abortista. Vasta kuukausia abortin jälkeen tajusin mitä olin tehnyt, ja miten törkeästi minut oli siihen tilanteeseen viety. Olisin tottakai voinut kieltäytyä, mutta se oli siinä tilanteessa todella vaikeaa. Nyt tekisin kaiken ihan tosin.
Abortti kaduttaa hirveästi ja tunnen itseni kauhean syylliseksi, ja jotenkin abortti myös hävettää.
Kannattaa miettiä vielä, tai ei ainakaan pidä tehdä hätiköityjä päätöksiä. Tietenkin sinä päätöksesi teet, eikä kukaan muu, mutta mitä ikinä päätätkin, mieti tarkkaan. Jos päädyt aborttiin, kysy itseltäsi oletko varma, jos yhtään epäröit, silloin teet väärän ratkaisun. Abortti on todella vaikea päätös, mutta niin on lapsen pitäminenkin sellaisessa tilanteessa jossa se on "ei-toivottu". Eli suomeksi sanottuna joutuu päättämän kahden "huonon" vaihtoehdon väliltä.
Mutta mikä ikinä päätöksesi tulee olemaan, toivottavasti se on se juuri sinulle oikea. Toivotan sinulle voimia ja jaksamista!
likikään yhtä moni (juuri kukaan) on jälkeenpäin katunut, niinkun aborttia?
aborttiani, en myöskään sitä kierukkaa, joka ehkäisi hedelmöityneiden munasolujen kiinnittymisen kohtuuni.
En ole katunut lapsianikaan, koska tiesin alusta lähtien pystyväni heille turvallisen kodin luomaan. Aborttiratkaisun aikaan niin ei ollut.
Valinta on sinun.
Mutta muistutan vielä että on olemassa vaihtoehto joka ei edellytä niin nopeita ratkaisuja kuin abortti. Se on lapsen elämän jatkaminen, raskaus etenee ja saat rauhassa miettiä.
Lapsen syntymän lähetessä voit miettiä haluatko pitä lapsen ja jos et niin voisitko antaa sen adoptioon?
Silloin saat monta kuukautta lisää mietimisaikaa, lapsesi kasvavat ja ehkä haluatkin pitää kolmannen lapsen. (Ja jos et halua niin voit olla sanomassa millaiseen perheeseen haluat hänet antaa.)
Älä siis tee hätiköityä ratkaisua ja sinulle paras ratkaisu!
ole silkkaa provoa tämmöset 'vastustajan takinkääntö'-jutut... hieman liian läpinäkyvää nyt vaan että vois uskookin.
raskauden aikana olit hengenvaarassa niin miten todennäköinen tuo hengenlähtö silloin oli. Onko lääkärit sanoneet että ei enää uusia raskauksia, tai oletko sitä edes kysynyt. Kysyn tätä siksi että itse vietin sairaalassa (sairaslomaa ennen äitiyslomaa) yli 2 kk mutta tunsin olevani hyvissä käsissä eikä yksikään osaston muistakaan odottavista äideistä joutunut edes teholle vaan kaikki siellä saivat terveen vauvan. Eikä lääkärien mukaan ollut estettä uudelle raskaudelle. Että mikä on suurin syy empimiseesi?
Ensimmäisen raskauteni aikana kärsin koko aika supistuksista ja jäinkin sairaslomalle siiten viikolla 20, maaten vuodelevossa melkein. Toinen raskauteni alkoi samalla tavalla kärsin koko ajan supituksista ja viikolla 28 jouduin sairaalahoitoon jossa sain supistustuksiini lääkettä suonensisäisesti viikon verran sivuvaikutukset olivat hurjia sain niistä sydämmen rytmihäiriöitä jotka palautettiin sähköllä. Sain myös lopuksi raskausajan keltataudin ja synnytys käynnistetiin viikolla 37 olin sitä ennen naistenklinakalla 2 viikkoa tarkkailussa. Riski saada jälleen sama on suuri ei lääkärit ole kieltäneet uutta raskautta mutta vaaroista on huomautettu. Ja jos jäisin taas sairaalaan viikoiksi kuka hoitaa lapseni? ei mies ota osaa mihinkään.
Se keltatauti oli raskausajan hepatoosi ei tarttuva hepatiitti.
voisi olla. Saisitko lapsille ketään hoitajaa kun ovat vielä alle kouluikäisiä?. Saisit sillon kuitenkin sairaalapaikan ja sairasloman, voisit kerätä voimia ja kyllä siellä sinusta hyvää huolta pidettäisiin. Eräs mies työpaikallani aikoinaan kertoi että vaimonsa ollessa laitoksella huomasi kuinka paljon kotona riittää työtä ja oli ostanut mm astianpesukoneen. Haluan tuoda tähän uusia näkökulmia kun tiedän kokemuksesta että rankkaa on hoitaa koti, työ, lapset, kissat ja koirat, kultakalat ym
nainen osastolla jolla oli se keltatauti mutta ihon kutina oli ainoa vaiva eikä sen takia käynnistetty synnytystä, joten kyllä sä siitä selviäisit kuten viimeksikin jos se nyt tulisi. Ainoa keisarinleikkaus joka silloin tehtiin johtui siitä että lapsen sydänääniä ei kuulunut kunnes leikkauksen jälkeen huomattiin että se kone oli viallinen (oli 2 konetta joilla niitä sydänääniä mitattiin). Äitiyshuolto Suomessa on yksi parhaita maailmassa, esim USA jää kauas taakse.
Mene hti sossuun puhumaan ongelmistasi.
Hommaavat sieltä lapsesi hoitoon muualle,
jos niin on tarvis.
Olet nyt vain niin alamaissa ja sokissa,ettet nää
muuta keinoa kuin abortin.
Mitähän jos yrittäisit puhua ensin miehellesi?
Joo...ajattele ennen kaikkea miltä SINUSTA tuntuu...vaikka eletään vuotta 2009, niin kyllä nää "lapsijutut" tuppaa jäämään aina naisille = naisten vastuulle.
Että mieti, mikä on oman jaksamisesi laita.
Ihmettelen leväperäistä suhtautumista ehkäisyyn. Jos sukupuoliyhdyntään mennään ilman ehkäisyä, täytyy tiedostaa, että siitä voi lapsi saada alkunsa. Mies, joka menee sukupuoliyhdyntään ilman ehkäisyä, voi asennoitua siihen, että hänestä tulee isä syntyvälle lapselle, nainen, joka menee sukupuoliyhdyntään ilman ehkäisyä, voi asennoitua siihen, että hän synnyttää lapsen ja hänestä tulee äiti syntyvälle lapselle.
Miksi ihmeessä tällaisista asioista pitää alkaa päättää moraalisesti liian myöhään, jos kysymys on kahden aikuisen vakaasta omasta tahdostaan tehdystä ratkaisusta jättää ehkäisy pois?
Olisi todella hyvä, jos Suomeen saataisiin sosiaalisten syiden abortille pakollinen sosiaalisten syiden selvitys ja mahdollisuus kieltää aborttioikeus järkevien vaihtoehtojen löytyessä. Lakimuutoksella voisi olla kohtuullinen siirtymäaika ja siihen liittyvä aktiivinen tiedotuskampanja.
On sinulla oikeus ottaa abortti, niinkuin jokaisella meistä. Mutta oletko ajatellut että samalla voisit pyytää sterilisaatiota ettet enää tule raskaaksi, jos kerran on sun terveydelle vaaraksi.Säästyt tulevilta aborteilta ja voit harrastaa seksiä ilman ehkäisyä.
jos haluat abortin, seen teet, jos taas haluat lapsen, et tee. Yksinkertaista? Älä kuuntele näitä pellejä, vaan tee niinkuin itse tunnet. Se on sinun oma asiasi!
"
Olisi todella hyvä, jos Suomeen saataisiin sosiaalisten syiden abortille pakollinen sosiaalisten syiden selvitys ja mahdollisuus kieltää aborttioikeus järkevien vaihtoehtojen löytyessä. Lakimuutoksella voisi olla kohtuullinen siirtymäaika ja siihen liittyvä aktiivinen tiedotuskampanja. "
Ja olisi hyvä, jos sinä painuisit johonkin maahan, jossa muutenkaan ei naisilla ole sanomista omaan elämäänsä.
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että aborttilakia tulisi todellakin kiristää. En ole abortinvastustaja, mutta olen sitä mieltä että sosiaalisista syistä abortin saa liian helposti. Itsekin abortin tehneenä, ja juuri niistä sosiaalisista syistä, olisi enemmän kuin hyvä, että edes otettaisiin käyttöön jonkinlainen tiukempi syiden selvittely ja että niitä lupia aborttiin täytyisi hakea muualtakin kuin pelkältä yhdeltä tai kahdelta lääkäriltä, niin että abortti ei olisi sama kuin joku hammaslääkärikäynti. Mutta kun näin ei ole (alle 12.rv aborteissa), niin helposti käykin myös niin, että moni aborttinsa jälkeen tajuaa päätyneensä väärään ratkaisuun. Tämä voisi myös edesauttaa sitä, että ihmiset tajuaisivat pitää entistäkin parempaa huolta ehkäisystä, ettei niitä "vahinkoja" sattuisi niin monesti kuin tällä hetkellä on. Abortti on kyllä hyvä olla olemassa, mutta mitään hyvää ei ole siinä että sen saa aivan liian helposti ja liian hepposista syistä.
Siis jos aborttilakia kiristettäisiin ja aborttia ei saisi jos vaan ei halua lasta -syyllä, vaan vahingon tapahduttua lapsen joutuisi synnyttämään, olisin minä ainakin joutunut turvautumaan johonkin puoskariin, joka olisi minulle abortin tehnyt. Mitä järkeä lakia on kiristää, koska jos nainen on itse ehdottoman varma, ettei lasta halua, kenen etu on se että tämä nainen joutuu pakosta lapsen synnyttämään? Kenellä silloin on kivaa? Äidillä, joka tuli äidiksi tahtomattaan? Lapsella joka on ei toivottu ja jota ei rakasteta? Teillä, jotka iloitsette ettei ketään murhattu?
vahinkoja tapahdu, pitäköön parempaa huolta ehkäisystä.
oisko lapsen joka sai jatkaa elämäänsä, vaikka sitten perheessä joka häntä oli jo kauan toivonut!?
lasta toivotaa tee omia, vaan kärkkyy muiden synnyttämiä lapsia?
Ei kai kukaan niin hullu ole että kärsisi 9 kuukautta ja antaisi tosta vaan lapsen toiseen perheeseen. Aborttikin on keksitty ja keksikööt lapsettomat muun keinon saada se lapsi. Miksi haluta väkisin lasta, jos luoja ei suo, olkoot ilman.
Kerroppa sitten kuinka niitä tehdään kun ei tuu vaikka kuinka panee ja mitenpäin ruiskitaan ja ronkitaan...mutta se on aina kiva hurskastella niin kauan kun ei oo itellä hajuakaan lapsettomuudesta. Ollaan ilman joo, heti kun abortoijat tyytyy siihen että jos tulee paksuks niin siinähän on ja antakoon muille penskan jollei äitiys kiinnosta!! Kun Luoja suo niin sillon on otettava vastaan!!!
Minä olen tehnyt kaksi aborttia ja sanon, että voi voi! En ymmärrä mikä onni ja autuus niissä lapsissa piilee? En tahdo riesakseni sellaista ikinä. Toivottavasti sterilisaationi pitää!
mikä "onni ja autuus" lapsissa piilee. Kun abortit kohdallasi on historiaa niin voisit olla hyvä mannekiini sterilisaatiokeskusteluille, sterilointi olis meinaan hyvä ratkaisu muillekin tapa-abortoijille joilla jostain syystä yhä uudelleen ja uudelleen ongelmia ehkäisyn kanssa ja kiire aborttia hakemaan. Olisit silloin hyödyksi koko yhteiskunnalle ja vakaumustahan sulta asiaan ei puuttuisi!! Antaisit asialle kasvot!
En ole itse ollut aborttitilanteessa, mutta
puolenkymmentä keskenmenoa olen käynyt läpi ja
ison lapsikatraan nyt jo lähes aikuisiksi kasvattanut.
Ja kyllä siinä pienten lasten kanssa väkisinkin väsymyus tulee, usein vuosikausiksi. Muistan
eräänkin keskenmenon, menetin siinä paljon verta
ja kun keskenmeno oli itsenäisyyspäivänä, olin
vielä maalis-huhtikuussa kevään tullessa niin heikko, että sain vain kaikkein pakollisimmat työt tehtyä.
Joskus miehet auttavat, joskus ei. Riippuu se sitten työn raskaudesta, omasta mukavuudenhalusta
tai vaikkapa kateudesta vauvaa kohtaan, niin se on sellainen luonnonvara, että se on hyvin rajallinen.
Helpompaa on, jos ei kovin paljoa odotakaan
ja jos apua saa, on siitä iloinen. Tekee vain
omat hommansa. Hitaammin ja vähemmän, jos on väsynyt, mutta ajattelee kuitenkin, että
kyllä tähänkin risukasaan joskus aurinko paistaa.
Itse tiedät, kuinka vakava sairautesi on.
Itse teet ratkaisusi. Elämän puolesta puhuisin
kuitenkin, jos vain vähänkin mahdollisuuksia on.
Tilanteesi ei ole helppo. Voimia sinulle.
Muistan sinua rukouksin.