Minulle kertoi tämän hänen poika muutama vuosi sitten...
Heidän perkettään pyydettiin seurakunnan eteen. syytä en tosin tiedä...
mutta olennainen oli se lause mitä tämän isä oli sanonut:
Että osoittakaa yksikin synti mitä minä olen tehnyt niin kyllä minä teen siitä parannuksen.
ei osoitettu--> todettiin ei uskoa --> eroitetaan.
sanoin tällöin tälle kertojalle että päätös oli oikein.
ei ymärtänyt....
Heiltä oli kadonnut synnintunto mikään ei ollut syntiä.
minäkin teen syntiä jo ajatksin joka päivä....mutta se on jo toinen juttu.
nämä on niitä juttuja justiinsa mitä kerrotaan 1970 luvulta.
toisia tarinoita on myös että talloon tuli telkkari ja heidät erotettiin.
monesti jätetään kertomatta oliko todellinen syy esim juuri tuo että synnin tunto oli kadonnut.
samaa voisi kysyä tänään näiltä uusioilta.... mihin se synnin tunto on kadonnut???
Heidän perkettään pyydettiin seurakunnan eteen. syytä en tosin tiedä...
mutta olennainen oli se lause mitä tämän isä oli sanonut:
Että osoittakaa yksikin synti mitä minä olen tehnyt niin kyllä minä teen siitä parannuksen.
ei osoitettu--> todettiin ei uskoa --> eroitetaan.
sanoin tällöin tälle kertojalle että päätös oli oikein.
ei ymärtänyt....
Heiltä oli kadonnut synnintunto mikään ei ollut syntiä.
minäkin teen syntiä jo ajatksin joka päivä....mutta se on jo toinen juttu.
nämä on niitä juttuja justiinsa mitä kerrotaan 1970 luvulta.
toisia tarinoita on myös että talloon tuli telkkari ja heidät erotettiin.
monesti jätetään kertomatta oliko todellinen syy esim juuri tuo että synnin tunto oli kadonnut.
samaa voisi kysyä tänään näiltä uusioilta.... mihin se synnin tunto on kadonnut???
Vastaukset 40
Vanhimmat
Tässähän asian ydin on, mutta eivät he vieläkään ymmärrä.
Toisten avausten alla kyselevät yhä syntiensä perään kovalla kalinalla.
olet siis aivan täydellinen??? Minusta se,e ttei ole kysyttävää on paljon vaarallisempaa kuin se,että kokee olevansa aina ihan oikeassa ja 100% oikeassa. Kyselyhän on vain osoitus oikeanlaisesta nöyryydestä.
kysyttävää. Siis: Minusta se,ettei ole kysyttävää on paljon vaarallisempaa kuin se, että "kyselee kovalla kalinalla syntiensä perään".
Lähes 30 vuotta sitten sain voiman nöyrtyä parannukseen väärästä hengestä sitä seuranneine (ja edeltäneine) synteineen, vaikka en silloisessa sokeudessani asiaa syvällisesti ymmärtänytkään, mutta halusin olla kuuliainen.
Uskomisen asia kirkastui ja minun ei tarvitse "kalista" enää tuonaikaisista tapahtumista.
Syntiä ei tosin puutu; mutta armossa on varaa ja veressä voimaa.
En kehu muuta täydellisyyttä kuin Kristuksen ansiota.
että jos joku haluaa 'kalista'hän kalisee ja saa työstää asiaa ja pääsee taakastaan kenties puhumalla?
Tunnontila on sitten eri asia. Mutta jotkut ihmiset ovat herkempiä ja haluavat purkaa sydäntään, eikä se VÄLTTÄMÄTTÄ tarkoita että he olisivat katkeria ja siksi puhuisivat menneistä.
mikäpä siinä
kosimaan tota Berttaa.
Hopi hopi!
varattu on
hyvä miäs lääkäriin siel saat juosta niinkauan et napa ruskaa.
Tuosta kertomuksesta nimittäin.
Monet erotetut nimittäin halusivat vain uskoa kaikki syntinsä anteeksi, mutta parannusta pitikin tehdä hengistä. Väärästä hengestä, kososlaisesta hengestä, sillanpääläisestä hengestä, jne... Kun ei tuollaisia voi ymmärtää, niin mahdotonta niistä on tehdä parannustakaan. Silloin ei tekisi oikein Jumalan edessä. Silloin valehtelisi ja parannuksen teko olisi itsessään syntiä Jumalan edessä. Oikea uskovainen kunnioittaa aina enemmän Jumalan kuin ihmisen tahtoa.
Oleellisin oli nimenomaan tämä:
>>
ei osoitettu--> todettiin ei uskoa --> eroitetaan.
>>
EI OSOITETTU ! Eikö jokaisen saattomiehen velvollisuus olisi nimenomaan osoittaa missä toinen on tehnyt syntiä. Kuvaavaa 70-luvun erottamisissa oli nimenomaan se ettei erotettavilta mitään varsinaisia syntejä löytynyt. Sitten keksittiin kaikenlaisia henki-syntejä, joista Raamattu ei muuten kerro, kuin varoittelee Pyhän Hengen pilkasta.
Markus 3
"29 mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin."
30 Sillä he sanoivat: "Hänessä on saastainen henki".
Eivät erottajapolot tajunneet että Pyhää Henkeä pilkkasivat ja nyt on Jumala sulkenut synnin tunnon.
Luther mm. varoitti "maalatuista ja kuvatuista" synneistä parannusta tekemästä, koska silloin pitäisi VÄÄRÄÄN VANHURSKAUTEEN kääntyä.
Eikö tuollainen erottaminen ole muuten oikean ja väärän uskovaisen erottelemista, josta Jeesus varoitti Raamatussa?
Matteus 13:
"27 Niin perheenisännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: 'Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen sitten on tullut lustetta?'
28 Hän sanoi heille: 'Sen on vihamies tehnyt'. Niin palvelijat sanoivat hänelle: 'Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen?'
29 Mutta hän sanoi: 'En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin.
30 Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani. "
Älä sinä aapeli yhtään yritä 70-luvun hirmutöitä puollustella, sillä niissä ei ole mitään puollusteltavaa. Eikö kannattaisi olla voittajan, eikä vihamiehen puolella?
Ande
>EI OSOITETTU ! Eikö jokaisen saattomiehen velvollisuus olisi nimenomaan
>osoittaa missä toinen on tehnyt syntiä. Kuvaavaa 70-luvun erottamisissa oli
>nimenomaan se ettei erotettavilta mitään varsinaisia syntejä löytynyt. Sitten
>keksittiin kaikenlaisia henki-syntejä, joista Raamattu ei muuten kerro, kuin
>varoittelee Pyhän Hengen pilkasta.
Et tajunnut asiaa olenkaan joten yritän vääntää rautalagasta.
Kenenkään ei tarvitse kaivella toisten tekemisiä tikulla.
ja nyt nimenomaan asiaan:
>Kuvaavaa 70-luvun erottamisissa oli
>nimenomaan se ettei erotettavilta mitään varsinaisia syntejä löytynyt
Juuri tämä oli se syy miksi erotettiin. koska mikään ei ollut syntiä ja mitään syntiä ei löytynyt.
ihminen tekee syntiä ajatuksin teoin jne.
ja siksi heidät erotettiin kun heidän synnintunto oli kadonnut.
ja sinäkään et tätä tajua.....
että ei sitä voi tajuta kukaan joka ei sitä ole kokenut. Hyvä että tältä palstalta on löytynyt ihmisiä jotka voivat auttaa toisiaan työstämään tuon ajan tapahtumia..:)
...kaikkiaan tänäkin päivänä minä kavahdan ihmistä, joka sanoo, osoita yksikin synti, jossa olen tehnyt väärin niin teensiitä parannuksen.
Minulta löytyy ainakin heti niin paljon synteä, ettei xeroxin kopiopaperilaatikkokaan riitä siihen, jos niitäalkaisi listaamaan.
Kyllä synneistä, olipa ne mitä tahansa saa armon kohdalleen, jos pyytää "saanko minä kaikki syntini anteeksi" ja silloin tuo kopiopaperilaatikollinen syntejä lentää hamaan itään ja kauas lännestä.
Muttat jos sanoo "minulla ei ole syntiä" niin silloin ei olekyllä uskoakaan.
Näin on tänäkin päivänä.
Järkyttävää, että ihmiset ovat tuolla tavalla leikkineet jumalaa. Ihan kuin nämä "erottajat" olisivat voineet sanoa kenestäkään toisesta ihmisestä, että tältä on synnintunto kadonnut. Ja vaikka he jonkin jumalallisen näkökyvyn ansiosta sen olisivatkin tienneet, mikä peruste kadonnut synnintunto muka on seurakunnasta erottamiselle. Sellainen ihminenhän yhteyttä seurakuntaan juuri tarvitseekin.
...Täysissä sielun ja ruumiin voimissa, vai oletko tosiaan noin pahasti aivopesty? Tämä on malliesimerkki vl-ien harhaopista ja itsensä korottamisesta tuomitsijoiksi.
Jos joku jotain jostain syyttää, niin kyllähän siinä täytyy yksilöidä, mistä syytetään!!
70-luvulla oli juuri tyypillistä, että nöyryytettiin niitä ihmisiä, joiden pärstäkerroin ei miellyttänyt, tai jotka puollustivat totuutta!! Kun tuota totuutta vastaan ei sitten voitu hyökätä, niin hyökättiin persoonaa vastaan. Onhan tuo nähty omakohtaisesti tälläkin palstalla.
Löytyiköhän niillä hoitajilla sitten syntejä? Olivatko he käyneet seurakunnan edessä tekemässä parannusta omista vioistaan ennenkuin lähtivät muita höykyttämään?
Noudattivatkohan he tätä Jeesuksen ohjetta hoitomatkoillaan?
Luuk. 6:42
"Kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Veljeni, annas, minä otan pois rikan, joka on silmässäsi', sinä, joka et näe malkaa omassa silmässäsi? Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, sitten sinä näet ottaa pois rikan, joka on veljesi silmässä. "
Oli miten oli, niin Raamatun vastaisesti toimittiin, kun erotettiin ihminen, joka halusi uskomassa olla. Ei ollut Jeesuksen sanoilla väliä, jotka varoittelivat erottamasta tai "lajittelemasta viljaa"
Ei muuten Paavalikaan löytänyt mitään tunnoltaan:
1. Korinttolaisille
"3 Mutta siitä minä hyvin vähän välitän, että te minua tuomitsette tai joku inhimillinen oikeus; en minä itsekään tuomitse itseäni,
4 sillä ei minulla ole MITÄÄN TUNNOLLANI, mutta en minä silti ole vanhurskautettu, vaan minun tuomitsijani on Herra.
5 ÄLKÄÄ sentähden LAUSUKO MITÄÄN TUOMIOTA, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta. "
Ande
Menisitkö sinä vlm seurakunnan eteen tekemään parannusta ja katumaan vaikkapa ökköbökkö synnistä? Jos nyt joku tulisi ja kertoisi että sinulla on ökköbökkö synti ja sinun täytyy tehdä siitä parannus. Voisitko oikeasti katua tätä ökköbökkö syntiä vaikka et tajuaisi yhtään mistä synnistä tässä on kysymys?
Löytyisikö synnintuntoa?
Sellainen oli kuvainnollisesti tilanne 70-luvun hoidettavilla. Heitä syytettiin jostain itse keksityistä käsittämättömistä synneistä, joita heidän olisi pitänyt katua ja parannusta tehdä ymmärtämättä lainkaan mihin he olivat muka syyllistyneet.
Ande
Se oli venättän meininkiä ja Maon ajan Kiinan. Pakko oli omaa kruunuaan kirkastaakseen paljastaa joku oikein syntiseksi. Kun rupesi toisten syntejä kaivelemaan ja sai porukan mukaan, omat synnit sai unhottaa. Eikä ainakaan kukaan tohtinut tällaisen päällysmiähen syntejä ja synnintuntoja kaivelemaan.
esim saarnaaja Sakari Ojalan tapauksen. Jotenkin näin se meni: oli kova nuhtelemaan muita mutta itse ukkomies keekoili naisten kanssa. Jätti perheensä sitten.
kun itse kuulin monen sanovan että haluaa tehdä parannuksen niin ei saarnattu anteeksi vaikka itkun kanssa pyysi. Sanottiin: pyydä asia nimeltä ja kun ihminen sanoi että kertokaa minulle se asia niin ei aina kerrottu vaan sanottiin hyvin nokkavasti että "vai ei edes tiedä mikä synti, onpa paatunut ihminen!".
just noin se oli.
Mm ystäväni sanoi kerran eräästä nuhdellusta että "onhan hän ihan mukava ihminen ja rehellinenkin kaiketi" niin hänelle sanottiin että "no jos noin sanot, niin sinä olet kyllä itsekin sitten väärässä hengessä" !!
Moni onkin kertonut että meni seurakunnan eteen tekemään parannusta kaiken varalta väärästä hengestä.
...asioita, joita en ole nähnyt, mutta niistä olen vain kuullut.
On totta, että ei toiselle tule synniksi asia, jonka toinen sanoo "sinulla on tällainen synti tiesitkös"
En osaa kommentoida, mutta muistan erään seurakokemuksen 70-luvulta ollessani lapsi ja istuin etupenkissä "poikien" kanssa. Eräs saarnaaja lopetti puheen ja tuli pois saarnastuolista, mutta sitten jäi vielä seisaaltaan siihen salin etuosaan puhumaan ilman mikkiä suureen ääneen ja sen muistan, että ihan käsin eli voimakkaasti puheessa mukana. En muista yhtään mitä hän puhui, mutta se oli vähän pelottava kokemus pojalle. Ennenkuulumaton, johon oli tottunut.
...että vaikea kysymys, mutta en ainakaan nyt tunne mitään sellaista syntiä, josta pitäisi tehdä seurakunnan edessä parannusta ja jos joku tulisi sanomaan niin taatusti vähän kyselisin perusteita ja osoitusta sellaisesta synnistä, jonka väitetään olevan tunnollani tietämättäni siitä itse. Jos he vaatisivat nimen omaisesta synnistä parannusta erottamisen uhalla niin kylä minä luultavasti tekisin "ohari" parannuksen saadakseni HEILLE mielenrauhan ja itse kyllä varmaankin säälisin puhuttelijoita hieman ja kävisin keskustelemaan ystävieni kanssa.
No en tällä mitenkään vähättele seurakunnan neuvoja, mutta kyllä laki, jonka Jumala jokaisen ihmisen sydämmeen on kirjoittanut ilmoittaa vilpittömästi kilvoittelevalle synnin synniksi. Toisaalta ihmettelisin sitä, että mihin se minun tuntoni on kadonnut, vaika olen armon alla halunnut elää vaikeinakin hetkinä ja siltä tuntuvina hetkinä, jolloin on tuntunut, että uskoa ei ole ollenkaan. Luottaisin kuitenkin enemmän siihen, että Jumala pitää omistaan lupauksen jälkeen huolen ja usko on heikoissa väkevä ja en uskoisi heitä.
Näin ajattelen tässä tilanteessa, jossa olen, mutta todellisuutta en ole kokenut, enkä haluakaan kokea.
ettei ihmistä koko seurakunnan voimin nuhdella kuin erityisen vaikeassa tilanteessa.
Vanhoista ajoista puheenollen silloin oli kokeiltu kaikki keinot; oli neuvottu yksin ja kaksin ja pikku porukalla. Viimeinen neuvo Raamatussa on tässä tilanteessa:"...sano seurakunnalle". - Ja jatkuu neuvo:" Jos ei hän seurakuntaa kuule, pidä pakanana ja publikaanina".
Tarinat, mitä nykyisin jotkut elättelevät, ovat monen suun kautta kuultuja kertomuksia, joissa oma syy on jätetty kokonaan kertomatta. Mitä ennen oli tapahtunut ja ilmennyt ja mikä seurakuntaa oli pahentanut ja kuohuttanut.
Minua on opetettu seuraavasti: Jos olet tietämättäsi loukannut jotain toista ja hän tulee siitä
sinulle puhumaan niin ole nöyrä ja kadu ja pyydä anteeksi.
ensin kahden kesken
siten muutamien kanssa
sitten seurakunnalle --> jos et kadu pidä pakanana ja bublikaaninna --> näin sanoo herra.
Missä vaiheessa vanhoillislestadiolaisuus on eronnut luterilaisesta seurakunnsta ja jakaa nyt omat sakramentit?
Nimittäin yksi seurakunnan keskeinen tunnusmerkki on juuri sakramentit.
Martti Luther:
Seurakunta on siis pyhä kiihkohenkienkin siinä hallitessa, kunhan nämä vain eivät kiellä sanaa eikä sakramentteja; sillä jos he ne kieltävät, lakkaavat he olemasta seurakunta.
Siellä siis on pyhä seurakunta, missä sana ja sakramentit oleellisilta kohdiltaan säilyvät, huolimatta siitä, että siellä hallitsisi vastakristus, joka ei istukaan perkeleiden porttolassa, ei sikalassa, epäuskoisten joukkiossa, vaan kaikkein jaloimmassa ja pyhimmässä paikassa, nimittäin Jumalan pyhäkössä.
**************************************************************
Me siis vastaamme kysymykseen näin: Seurakunta on olemassa kaikkialla maailmassa, missä vain on evankeliumi ja sakramentit.
**************************************************************
Juutalaiset, turkkilaiset ja kiihkohenget eivät ole mikään seurakunta, koska he näitä vastustavat ja ne kieltävät. WA 40 I, 71.
Mutta koska meidät on kastettu ja me uskomme Kristukseen, niin olemme Kristuksessa ja Kristuksen kanssa pyhiä ja vanhurskaita, sillä hän otti pois meidän syntimme ja armahti, puki ja kaunisti meidät pyhyydellä.
Näin on koko kristillinen kirkko pyhä, ei itsessään eikä omasta ansiostaan, vaan Kristuksessa ja Kristuksen pyhyyden vuoksi, niin kuin Paavali sanoo (Ef. 5:26): »...puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta.» WA 31,1, 167.
Raamattua siteerattiin
...Mitä haluat ja valehtelun synti tuntuukin olevan vl-ien keskuudessa todella vähäpätöinen.
>>
Vanhoista ajoista puheenollen silloin oli kokeiltu kaikki keinot; oli neuvottu yksin ja kaksin ja pikku porukalla. Viimeinen neuvo Raamatussa on tässä tilanteessa:"...sano seurakunnalle". - Ja jatkuu neuvo:" Jos ei hän seurakuntaa kuule, pidä pakanana ja publikaanina".
>>
Tosiasia on että tuolloin toimittiin mielivaltaisesti ihmisiä kiusaten, joista heikoimmat eivät tätä kestäneet, vaan joutuivat mielisairaaloihin ja osa jopa tappoi itsensä.
Myöskään mitään kristuksen kirkkolaikia ei noudatettu, vaan kiusaamaan lähdettiin heti porukalla tai kutsuttiin kokoukseen ristikuulusteluun.
Myöskään seurakunta ei noita erottamispäätöksiä tehnyt, vaan johtokunta, joissa ei edes äänestetty, vaan saneltiin päätökset. Valta oli tuolloin ja kuulemani mukaan on vieläkin aika harvojen käsissä. Nyt puhun todellisesta vallasta, enkä muodollisistta säännöistä, joita ei noudateta.
Alistaminen on yksi vallankäytön keinoja, joista jotkut tuntuvat nauttivan. Mikäli vähänkään kyseenalaisti tuota valtaa tai muuttunutta opetusta, joka tuolloin vallitsi se riitti syyksi. Samoin pelkkä tv:n omistaminen tai jos asunnon omistaja salli jollain olla tv asunnossaan. Syitähän riitti ja tarpeen tullen keksittiin. Siitähän nämä "henget" tulivat mukaan kuvioihin, kun ei joidenkin kohdalla muutakaan keksitty.
Todellisuudessa syyt taisivat löytyä johtajien omista synneistä joista haluttiin kiinnittää huomio pois höykyttämällä muita ja sillä varmistaa ettei kukaan uskalla kyseenalaistaa mitään johtajien tekemisiä.
Asiaa voitaisiin yrittää pitää pimennossa, mikäli tapauksia olisi ollut vain muutama, mutta kyseisen rääkin kävi läpi satoja ihmisiä. Osa taipui simputukseen ja teki parannusta mistä käskettiin. Saatiin karjalauma hiljaiseksi. Ne taasen jotka eivät alistuneet simputukseen tai pelkäsivät Jumalaa enemmän kuin ihmisiä, nakattiin pihalle. Ei se sen kummempaa ollut.
Ande
enkä valehtele
kuulemani mukaan
koko juttu on "kuulemani mukaan "
ei muuta "kuulemani mukaan"
kun ei ole oikea tietoa niin kaikki on sitä"kuulemani mukaan "....
Olen tavannut lukuisia SRK:n "hoidon" uhreja. Olisi aika merkillistä että he kaikki, mukaan lukien omat vanhempani ja sisareni, olisivat valehdelleet asiasta. Lisäksi asian tiimoilta on kirjoitettu pari kirjaakin, jotka olen joskus lukenut. Mikäli noissa kirjoissa olisi valehdeltu, niin miksei kirjojen kirjoittajia vastaan lähdetty minkäänlaisiin oikeustoimiin?
Lisäksi n. 10 vuotiaana ollessani "erotettujen seuroissa", muut lapset kysyivät minulta pihalla, että haluanko leikkiä hoitokokousta? En tiennyt mikä leikki se oli, sillä omat vanhempani olivat minut moisilta varjelleet, mutta kaikkien vanhemmat eivät. Kysyin siitä ja mihin se perustui. Juttua riitti. Monet olivat olleet paikalla kun vanhempiaan oli "hoidettu". Kysyin myöhemmin vielä kotona että oliko kuulemani totta? Vanhempani joutuivat toteamaan että totta oli.
Keiden suusta se totuus kuuluikaan?
Ande
Miksi vanhempiasi piti "hoitaa" ja miksi heidät erotettiin?
Ovatko vanhempasi itse ymärtäneet miksi heidät erotettiin edes myöhemmin?
>>
Miksi vanhempiasi piti "hoitaa" ja miksi heidät erotettiin?
>>
...Jos ei uusiin ihmisoppeihin alistuttu, vaan omasi omakohtaisen uskon ja oli lisäksi siviilirohkeutta ottaa väärinkäytöksiä esille ja kyseenalaistaa johtajien erehtymättömyyttä, niin se riitti. Enempää ei vanhempienikaan kohdalla tarvittu.
Ande
mitä tarkoitit sanalla "uusiin ihmisoppeihin"??
>>
mitä tarkoitit sanalla "uusiin ihmisoppeihin"??
>>
Opetus oikeasta ja väärästä, synnistä ja monista Raamatunkohdista muutettiin erilaiseksi mitä aiemmin oli opetettu. Näitä kohtia oli monia, mutta en nyt niin tarkkaan ehdi tässä alkaa ruotimaan.
Yksi esimerkki on seurakunnan erehtymättömyysoppi. Tuolloin keksittiin opettaa että koska seurakunta on "Totuuden patsas ja perustus", niin se on erehtymätön, eikä täten voi tehdä vääriä päätöksiä. Tällä haluttiin vaimentaa kritiikkiä räikeistä ja epäinhimillisistäkin erottamistapauksista.
Aiemmin on olemassa jopa SRK:n kirjallinen lausunto vuosisadan alkupuolelta, jonka kanta on päinvastainen tästä asiasta. Lisäksi ei ennen tunnettu tällaisia "henki-syntejä", kuin 70-luvulla. Ne olivat kaiken kaikkiaan uusi ilmiö ja opetus.
Tällä hetkellä kyseinen oppi on hankala paikka vl-liikkeelle ja sitä kierretään kuin kissa kuumaa puuroa. Selitellään kuin poliitikot konsanaan.
Ande
>>
Minua on opetettu seuraavasti: Jos olet tietämättäsi loukannut jotain toista ja hän tulee siitä
sinulle puhumaan niin ole nöyrä ja kadu ja pyydä anteeksi.
>>
Mistään henkilökohtaisista loukkaamisista ei näissä erottamistapauksissa ollut kysymys, vaan yleisin syytös oli keksitystä höpösynnistä joko Jumalaa tai seurakuntaa vastaan.
Turha vedota mihinkään kristuksen kirkkolakiin, sillä sitä ei noudatettu vähäisimmässäkään määrin, vaan kuten kerroin, nuiimaan lähdettiin heti joukolla tai kutsuttiin kokoukseen. Pelkkä kokoukseen tulematta jättäminen saattoi johtaa erotukseen syystä ettei ollut kuuliainen "Jumalan valtakunnalle"
Kaiken kaikkiaan harrastettiin terroria Jumalan valtakunnan nimissä. Saatanan työtä!!
Ande
Syyt ja seuraamukset, parannuksen voi tehdä , mutta jos vaaditaan nimellistä parannusta, niin kai synnille pitää voida osoittaa NIMI.
Ja jos ei tiedä nimellisiin joutuneensa, niin veljien ja sisarten velvollisuus on se ilmoittaa.
Jos näin on käynyt että synti on ilmoitettu, muttei tekijä ole sitä omakseen tuntenut???? niin siinäpä ollaankin jamassa kuin jumissakin.
Mutta jos todellisuus on ollut että nimettyä syntiä ei ole ollutkaan, vaan ainoastaan päällekantajien mielikuvituksista otettua, niin paha vääryyttä silloin olisi tullut.
Minun mielipiteeni on ETTÄ tuokin puhuttelu niinkuin muutkin sen ajan puhuttelut, ovat olleet sellaisia MUOTIILMIÖITÄ.
Niitä tulee milloin minkämuotoisina, mutta muoti sen määrää mitä milloinkin ethdään..
Nyt tänä aikana, voisimme sanoa etteä Jumalalle kiitos täällä ainakaan ollut suurempia, vain tuo että omist synnit yritetään toisella parantaa, ja sehän ei onnistu.
JOKAINEN tehköön omista synneistään parannuksen, jos vaikka nimellisiäkin ovat.
Merkillistä että tänä päivänä jotkut voivat puolustella 70-luvun hoitokokouksia. Olitko itse mukana?
on se sanonta, mitä jälkeenpäin, onneksi jo varsin pian 1970-luvun raastavien hoitokokousten jälkeen , alettiin ajan kuvana käyttää. Koko Jumalan valtakunta ei ollut sen vallassa, mutta joitakin piskuisia jäsenyhdistyksiä.
Mutta ajasta on menty ohi ja Jumalan virta on taas vettä täynnä! Ilo virtaa Siionissa.
Joo, on todellakin rauhallista nykyään.
Olen miettinyt kanssa jonkin verran, milloin alkaa taas viikatteet heilumaan.
Näyttää siltä että nykyään on vallalla tosi monenlaista ajattelua. Varmaan joskus tulee aika, että tiukemmat eivät enää kestä katsella vähän löysempää menoa, ja alkavat nuhtelemaan laajemmassa mitassa, ja siitähän se sitten lähtee taas.
Itse en ole koskaan kokenut tällaisia aikoja, olen sen verran nuori. No, joskus jotain pienempiä. Olen vain kuullut juttuja vanhempien kertomana
Mielenkiintoista tuollainen, toisaalta niin saatanan kieroutunutta.
Mutta mekanismi on lestadiolaisuudessa tai oikeastaan ihmisyydessä sisäänrakennettuna, se on välttämättömyys, joka tulee toistumaan jatkuvasti.
Siinä on pätemisen tarpeisille ja vallanhaluisille hyvä foorumi.
Siihen ei auta kuin omien kipujen kohtaaminen. Mutta monet asiat uskonnoissa auttavat päinvastoin pakenemaan niitä. Ei tarvitse kohdata itseään kun voi hirttäytyä suloisiin haavekuviin.
Mistäköhän hengestä tullee lausahdus:
"Osoittakaa yksikin synti mitä minä olen tehnyt niin kyllä minä teen siitä parannuksen"? Lausuja kuulostaa siltä, kuin pitäisi itseään vallan synnittömänä.
Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole puolustaa kumpaakaan osapuolta. Mieleeni tulee vain eräs tapaus menneiltä vuosikymmeniltä esikoisuudesta. Erästä saarnaajaa syytettiin jostakin. Hän vastasi syyttäjilleen vilpittömästi, ettei suinkaan ole sellainen, joksi häntä syytettiin - vaan paljon pahempi. Uskon, että se puhe tuli oikeasta sydämestä ja löysi tien muiden osapuolienkin sydämeen.