Enkelit- uskoville suojaksi annettuja
Kirjoittanut: sunnyriver 7.12.2008 klo 06.11
Raamatun mukaan enkelit ovat palvelevia henkiä, uskoville suojaksi annettuja.
Eli ihnminen, joka tietoisesti tekee Jumalan tahtoa vastaan ja on kapinallinen, ei voi laskea varmasti saavansa suojelusta. Voi olla, että Jumala armossaan lähettää enkelinsä, mutta ei sen varaan
mitään voi laslea. Parempi tehdä parannus!
Mietin tässä kansakoululuokallani (yläluokka, lähes
40 oppilata) olleita viisi poikaa, jotka kaikki
olivat jo kouluaikana järjestelmällisen väkivaltaisia. Mitä heille kuuluu 50 vuoden päästä?
Poika nro 1 perhe hajosi, teki itsemurhan
hyppäämällä junan alle etelässä
Poika nro 2 humalapäissään tappeli ryyppy-
kaverinsa kanssa, talo syttyi
palamaan, kaveri jäi liekkeihin
Poika nro 3 Pahoinpiteli juovuspäissään juo-
pon isänsä monia muitakin.
Myöhemmin tuli uskoon, lipesi
muutaman kerran uudestaan ryyp-
päämään, perhe hajosi. Palasi
seurakunnan yhteyteen, löysi
uuden uskovan vaimon, joka on
auttanut pysymään kaidalla tiellä
jo lähes 10 vuotta. Lapset ovat
aikuisia, entinen vaimo hoisi
heidät. Mies oli niin rikki, että
ei kestänyt vaimoa lapsia
aikanaan.
Poika nro 4 selvinnyt elämästä ilman
itsemurhaa/pahoinpitelyä aikui-
sena. Syynä voi olla se, että
kaveri oli tällainen helposti mu-
kaan yllytettävä, ei itse varsi-
naisesti aktiivisesti paha.
Poika nro 5 Alkoholisti. Jäi kerran pakka-
sella talvihankeen sammuneena,
mutta uskova entinen luokkato-
veri löysi "sattumalta".
Toisella kerralla ei kukaan löy-
tänyt ennen kuin aamulla, jääty-
neenä hangesta.
Mutta tosiaan vastasyntynyt tai sikiönä kuollut
lapsi ei ole voinut itse syntiä tehdä, hän on Jumalalle otollinen sellaisenaan. Vasta sitten, kun lapsi oppi erottamaan hyvän ja pahan ja valitsee pahan kapinallisuuden
Jumalaa vastaan, hän on vastuullinen.
Eli pienellä lapsella ja Jumalalle uskollisella ihnmisellä on luonnostaan suojelusenkeli mukana, Jumalalle kapinallinen psykopaatti ei voi laskea enkeleiden avun varaan.
Tosin Jumala voi silloinkin armossaan auttaa.
Mutta pieni lapsi sinänsä on Jumalalle otollinen, ei siihen esim. kasteita tarvita.
Omat lapseni on siunattu heidän synnyttyään
seurakunnassa tai sitten olemme järjestäneet
kotiseurat, joissa vauva on siunattu. Sitten, kun he ovat tarpeeksi suuria, he voivat vahvistaa
matkaliittonsa Jumalan kanssa kasteella tultuaan henmkilökohtaisesti uskoon.
Lapissa asuessamme saatana uhkasi hukuttaa
sillon vuosikkaan tyttäremme. Kertoi vielä, mihin hukuttaa tytön, eli tulvaojaan maantien viereen. Vahdin tyttöä kuin haukka. Soitin TVH:n miehille ja sanoin, että oja tulvii,
se on vaaraksi pihamme kupeessa lisäksi
tie on vilkas länsirajan turistitie, yöllä musta, tien yli valuva jää on uhkana tiellä ajaville. TVH yritti avata siltarumpuja, ei saanut auki. Soitin Vapaapalokunnalle, joka oli toisella puolella tietä. He yrittivät avata, saivat tien ja jalankulkutien välisen
ojan auki, mutta jalankulkutien ja tonttimme välinen oja jäi umpeen, vettä oli toista metriä.
Oli äitienpäivä, mieheni veli perheineen oli etelästä käymässä ja olimme lähdössä Ylläkselle, rinteet olivat viimeistä päivää auki.
Olimme pukeneet lapset ja laittaneet odottamaan eteiseen, pakkailimme viimeisiä retkieväitä.
Yhtäkkiä ojalta kuului huuto, että tyttö oli tippunut sinne. Kun ehdimme paikalle,
oma kolmivuotiaamme kiskoi pikkusiskoa haalarin hupusta rannalle. Ja tämä kaveri kun oli aina ollut niin pelokas, sanonut, ettei uskalla tehdä sitä tai tätä! Kun tyttö pääsi ylös, hän vain osoitteli ojaan ja selitti: tutti, tutti! Siellä se tutti kellui vedessä.
Haalari oli suojannut tyttöä niin hyvin, että hän ei tuntenut märkyyttä ollenkaan!
Eli vaikka tuossa oli ihan selvä uhkaus
hukuttaa tyttö, vaikka tein kaikkeni, että uhka ei toteudu, niin kuitenkin tyttö tippui
ojaan. Mutta kolmivuotias veli enkeli tekivät sen, mitä emme itse pystyneet tekemään!
Myöhemmin tämä sama ojaan tippunut on
ollut kerran kolarissa, istui etupenkillä autossa,
minkä katolle mätkähti hirvi. Katto meni pelkääjän paikalta kasaan, lunastukseen kaiken kaikkiaan hirvi kuoli, mutta mukana olleet
neljä ihmistä säästyivät. Vain pieni naarmu
poskessa jäi muistoksi tälle pikku tytölle
onnettomuudesta. Koska he ajoivat ilta-aikaan
kotiin Seinäjoelta, he ottivat aamulla täkit mukaan. Ja kun sirpaleet tulivat päälle,
tyttö oli täkin sisässä, vain pieni naarmu tuli siihen kohti, missä poski oli vähän näkyvissä.
Itse odotin silloin viimeisilläni vauvaa.
Olin edellisenä iltana ajanut saman reitin ja
tiesin miehen ja lasten ajoaikataulun.
Kuulin, kuinka hälytysajoneuvot alkoivat ulvoa
ja lähtivät ajamaan pohjoista kohti.
Sillä hetkellä minulle tuli sisäinen varmuus:
Mies ja lapset ovat olleet kolarissa.
Huokasin Jumalalle: Minä en voi tehdä mitään,
sinä voit tehdä kaiken! Järkeilin, että
viimeisillään raskaana olevana ei kannata hätääntyä.
Jumalan rauha laskeutui siihen tilanteeseen,
nukahdin ja tunnin päästä heräsin siihen, että
mieheni soitti sairaalasta, kertoi, että he ovat siellä tarkastettavana ja kaikki on ok.
Komannen kerran tämä tyttö kävi lähellä kuolemaa, kun oli lähdössä ylioppilaskeväänä Englantiin siskonsa luo.
Hänellä oli tietämättään piilevä keuhkokuume ja kun tyttö pääsi Lontooseen, iso sisko soitti, että tyttö oli pitänyt viedä teholle, sanoi että
hän on kuolemaisillaan. Jumala kuitenkin ilmoitti heti, että hän tulee takaisin.
Viikon hän oli teholla, tuli sitten jouluaattona
siskonsa ja tämän miehen saattamana Suomeen. Seuraavana kesänä luimme jostakin lehdestä, että
jos on keuhkokuume, on hengenvaarallista lentää, koksa keuhkorakkulat eivät toimi kunnolla
silloin.
Eli kyllä tämän tytön elämässä on suojelusenkeleillä töitä riittänyt!
Pahuudesta vielä. Kyllähän itsekullakin suvulla pakkaa helmasyntinsä olemaan, jollakin isompia., jollakin pienempiä. Missä haukutaan toisa töikseen, missä ollaan ahneita, missä
aviollista uskollisuutta ei pidetä arvossa.
Kai siitä osa on perittyäkin, osa sittn ympäristöstä tullutta. Ei esim. pidetä niin
tarkkaa huolta, saako keisari sen, mikä hänelle kuuluu tai vastaavaa. Mikä synti on sitten niin iso ja jatkuva, että se estää Jumalan elämän virtaamisen meissä, tekee miestä seurakuntruumiin kuolion, onkin sitten toinen asia.
Itse kukin siinä joutuu parannusta tekemään ja omaatuntoaan koettelemaan.
Nämä olivat tällaisia aamuöisiä ajatuksia
itsenäisyyspäivän jälkeisenä aamuna.
Hyvää jatkoa sinulle!
Kirjoittanut: sunnyriver 7.12.2008 klo 06.11
Raamatun mukaan enkelit ovat palvelevia henkiä, uskoville suojaksi annettuja.
Eli ihnminen, joka tietoisesti tekee Jumalan tahtoa vastaan ja on kapinallinen, ei voi laskea varmasti saavansa suojelusta. Voi olla, että Jumala armossaan lähettää enkelinsä, mutta ei sen varaan
mitään voi laslea. Parempi tehdä parannus!
Mietin tässä kansakoululuokallani (yläluokka, lähes
40 oppilata) olleita viisi poikaa, jotka kaikki
olivat jo kouluaikana järjestelmällisen väkivaltaisia. Mitä heille kuuluu 50 vuoden päästä?
Poika nro 1 perhe hajosi, teki itsemurhan
hyppäämällä junan alle etelässä
Poika nro 2 humalapäissään tappeli ryyppy-
kaverinsa kanssa, talo syttyi
palamaan, kaveri jäi liekkeihin
Poika nro 3 Pahoinpiteli juovuspäissään juo-
pon isänsä monia muitakin.
Myöhemmin tuli uskoon, lipesi
muutaman kerran uudestaan ryyp-
päämään, perhe hajosi. Palasi
seurakunnan yhteyteen, löysi
uuden uskovan vaimon, joka on
auttanut pysymään kaidalla tiellä
jo lähes 10 vuotta. Lapset ovat
aikuisia, entinen vaimo hoisi
heidät. Mies oli niin rikki, että
ei kestänyt vaimoa lapsia
aikanaan.
Poika nro 4 selvinnyt elämästä ilman
itsemurhaa/pahoinpitelyä aikui-
sena. Syynä voi olla se, että
kaveri oli tällainen helposti mu-
kaan yllytettävä, ei itse varsi-
naisesti aktiivisesti paha.
Poika nro 5 Alkoholisti. Jäi kerran pakka-
sella talvihankeen sammuneena,
mutta uskova entinen luokkato-
veri löysi "sattumalta".
Toisella kerralla ei kukaan löy-
tänyt ennen kuin aamulla, jääty-
neenä hangesta.
Mutta tosiaan vastasyntynyt tai sikiönä kuollut
lapsi ei ole voinut itse syntiä tehdä, hän on Jumalalle otollinen sellaisenaan. Vasta sitten, kun lapsi oppi erottamaan hyvän ja pahan ja valitsee pahan kapinallisuuden
Jumalaa vastaan, hän on vastuullinen.
Eli pienellä lapsella ja Jumalalle uskollisella ihnmisellä on luonnostaan suojelusenkeli mukana, Jumalalle kapinallinen psykopaatti ei voi laskea enkeleiden avun varaan.
Tosin Jumala voi silloinkin armossaan auttaa.
Mutta pieni lapsi sinänsä on Jumalalle otollinen, ei siihen esim. kasteita tarvita.
Omat lapseni on siunattu heidän synnyttyään
seurakunnassa tai sitten olemme järjestäneet
kotiseurat, joissa vauva on siunattu. Sitten, kun he ovat tarpeeksi suuria, he voivat vahvistaa
matkaliittonsa Jumalan kanssa kasteella tultuaan henmkilökohtaisesti uskoon.
Lapissa asuessamme saatana uhkasi hukuttaa
sillon vuosikkaan tyttäremme. Kertoi vielä, mihin hukuttaa tytön, eli tulvaojaan maantien viereen. Vahdin tyttöä kuin haukka. Soitin TVH:n miehille ja sanoin, että oja tulvii,
se on vaaraksi pihamme kupeessa lisäksi
tie on vilkas länsirajan turistitie, yöllä musta, tien yli valuva jää on uhkana tiellä ajaville. TVH yritti avata siltarumpuja, ei saanut auki. Soitin Vapaapalokunnalle, joka oli toisella puolella tietä. He yrittivät avata, saivat tien ja jalankulkutien välisen
ojan auki, mutta jalankulkutien ja tonttimme välinen oja jäi umpeen, vettä oli toista metriä.
Oli äitienpäivä, mieheni veli perheineen oli etelästä käymässä ja olimme lähdössä Ylläkselle, rinteet olivat viimeistä päivää auki.
Olimme pukeneet lapset ja laittaneet odottamaan eteiseen, pakkailimme viimeisiä retkieväitä.
Yhtäkkiä ojalta kuului huuto, että tyttö oli tippunut sinne. Kun ehdimme paikalle,
oma kolmivuotiaamme kiskoi pikkusiskoa haalarin hupusta rannalle. Ja tämä kaveri kun oli aina ollut niin pelokas, sanonut, ettei uskalla tehdä sitä tai tätä! Kun tyttö pääsi ylös, hän vain osoitteli ojaan ja selitti: tutti, tutti! Siellä se tutti kellui vedessä.
Haalari oli suojannut tyttöä niin hyvin, että hän ei tuntenut märkyyttä ollenkaan!
Eli vaikka tuossa oli ihan selvä uhkaus
hukuttaa tyttö, vaikka tein kaikkeni, että uhka ei toteudu, niin kuitenkin tyttö tippui
ojaan. Mutta kolmivuotias veli enkeli tekivät sen, mitä emme itse pystyneet tekemään!
Myöhemmin tämä sama ojaan tippunut on
ollut kerran kolarissa, istui etupenkillä autossa,
minkä katolle mätkähti hirvi. Katto meni pelkääjän paikalta kasaan, lunastukseen kaiken kaikkiaan hirvi kuoli, mutta mukana olleet
neljä ihmistä säästyivät. Vain pieni naarmu
poskessa jäi muistoksi tälle pikku tytölle
onnettomuudesta. Koska he ajoivat ilta-aikaan
kotiin Seinäjoelta, he ottivat aamulla täkit mukaan. Ja kun sirpaleet tulivat päälle,
tyttö oli täkin sisässä, vain pieni naarmu tuli siihen kohti, missä poski oli vähän näkyvissä.
Itse odotin silloin viimeisilläni vauvaa.
Olin edellisenä iltana ajanut saman reitin ja
tiesin miehen ja lasten ajoaikataulun.
Kuulin, kuinka hälytysajoneuvot alkoivat ulvoa
ja lähtivät ajamaan pohjoista kohti.
Sillä hetkellä minulle tuli sisäinen varmuus:
Mies ja lapset ovat olleet kolarissa.
Huokasin Jumalalle: Minä en voi tehdä mitään,
sinä voit tehdä kaiken! Järkeilin, että
viimeisillään raskaana olevana ei kannata hätääntyä.
Jumalan rauha laskeutui siihen tilanteeseen,
nukahdin ja tunnin päästä heräsin siihen, että
mieheni soitti sairaalasta, kertoi, että he ovat siellä tarkastettavana ja kaikki on ok.
Komannen kerran tämä tyttö kävi lähellä kuolemaa, kun oli lähdössä ylioppilaskeväänä Englantiin siskonsa luo.
Hänellä oli tietämättään piilevä keuhkokuume ja kun tyttö pääsi Lontooseen, iso sisko soitti, että tyttö oli pitänyt viedä teholle, sanoi että
hän on kuolemaisillaan. Jumala kuitenkin ilmoitti heti, että hän tulee takaisin.
Viikon hän oli teholla, tuli sitten jouluaattona
siskonsa ja tämän miehen saattamana Suomeen. Seuraavana kesänä luimme jostakin lehdestä, että
jos on keuhkokuume, on hengenvaarallista lentää, koksa keuhkorakkulat eivät toimi kunnolla
silloin.
Eli kyllä tämän tytön elämässä on suojelusenkeleillä töitä riittänyt!
Pahuudesta vielä. Kyllähän itsekullakin suvulla pakkaa helmasyntinsä olemaan, jollakin isompia., jollakin pienempiä. Missä haukutaan toisa töikseen, missä ollaan ahneita, missä
aviollista uskollisuutta ei pidetä arvossa.
Kai siitä osa on perittyäkin, osa sittn ympäristöstä tullutta. Ei esim. pidetä niin
tarkkaa huolta, saako keisari sen, mikä hänelle kuuluu tai vastaavaa. Mikä synti on sitten niin iso ja jatkuva, että se estää Jumalan elämän virtaamisen meissä, tekee miestä seurakuntruumiin kuolion, onkin sitten toinen asia.
Itse kukin siinä joutuu parannusta tekemään ja omaatuntoaan koettelemaan.
Nämä olivat tällaisia aamuöisiä ajatuksia
itsenäisyyspäivän jälkeisenä aamuna.
Hyvää jatkoa sinulle!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Aivan liian pitkä keskustelupalstalle. Ja yksi kuolemanvakava virhekin siinä oli, nimittäin Jeesuksen asettaman Sakramentin julkea halveksiminen. Mitä moinen juttu muuten asialliseen viestiin oli lipsahtanut?
"Psalmi. 91:10-12."
10. Onnettomuus ei sinuun iske, mikään vitsaus ei uhkaa sinun majaasi .
11. Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet.
12. ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkojasi kiveen.
Se on mielen muutos.
"Muuttukaa mielenne uudistuksen kautta" Pelastuksessa Jumalan lapsi saa Pyhän Hengen, joka on Opettaja, Neuvonantaja, Lohduttaja, Puolustaja ...oliko muita?
Pyhä Henki alkaa tehdä sitten työtään meissä antaen ymmärrystä Jumalan Sanaa kohtaan ja ihan jokaisessa asiassa uudistaa mielemme Jumalan mielen mukaiseksi, että alamme haluta samoja asioita kuin Jumala.
sekoamiseksi. Jos jotain asiaa rupee tarkastelemaan liikaa ja paneutuu siihen niin, ettei järki pysy perässä, silloin ollaan pois jo tästä maailmasta ja todellisuudesta. Kohtuus kaikessa pullo päivässä sanoi entinenkin juoppo.
on. Se on vaan siten, ettei kaikki sitä huomaa. Mutta kun hänen kanssaan on välilöissä ja pitää siivestä kiinni, niin kyllä suojellusta piisaa...
jotakuinkin suunnilleen oikein.