sairastuttavat tekijät.......

Tervehdys kohtalotoveri!
Mulla on vankka(rankka)kokemus sellaisesta kateu-
desta,vihasta ja "inhosta",että se teki minut sai-
raaksi.Paikka jossa tällaista jouduin kokemaan
oli lapsuuden kotini
Tiesin jo varhain että isäni on väkivaltainen ka-
heli,mutten tietenkään uskaltanut sanoa vastaan.
Kaikki piti sietää eikä äitikään paljon jaksanut
tukea,kun oli itsekkin jyrän alla.
Ollessani n. murrosiässä äitini kertoi,että isä-
ni ei halunnut minua tähän maailmaan.Äitini teki
minut "ilman lupaa"!?
Näin isoon asiaan en silloin osannut suhtautua,
ja siis"unohdin"sen.
Isäni sai jatkaa mellastustaan ja törkeilyään
rauhassa ja minä kärsiä mielessäni.Ei hän minua
lyönnyt,äitiä kyllä!
Tuollaisessa ympäristössä vartuin ihan toistai-
toiseksi.Koulut jäi tav.kesken,ei jaksanu keskit-
tyä ja pelkäsin ihmisiä.Työelämä oli sitten sel.
mahdollisimman yksinkertaista "duunia",eikä muu-
ta osannut halutakkaan.OLin helvetillisen kipee
mutten tajunnut sitä itse,enkä siis hakenut myös
kään apua.Alkoholi tuli mukaan apuaineena n.18v.
ja pysyvästi.Kahdenkympin jälkeen liukennin pik-
kuhiljaa kotoa,tyttöystän luo jaennen kolmeakymp.
tuli se perhekkin perustettua.Lapsia tuli,kävin
töissä ja noin perinteisesti,mutta alkoholi oli
aina mukana kuvioissa ja olin edelleenkin kaikes
sa elämässäni jotenkin toistaitoinen,"kärsivä".
Neljäkymppisenä oli lopulta kypsä psykiatrille.
Kokemus oli tyrmäävä! Äijä ei puhunut,ei kysynyt
juuri mitään,ei edes katsonut minuua vaan lattia
listaa.Sopertelin jotain sekavaa vaikeuksistani
töissä jne.ja ahdistuin niin pirusti.Käyttäytyi
kuin melkein kuin isäni.
Toista käyntiä ei tullut,soitin ja sanoin pärjäi-
leväni"eiköhänsesiitä"tyyliin.
Jälk.päin ajattelin vakavissani etten ollut tar-
peeksi sairas hänen vastaan otolleen.OLinhan tot
tunut sellaiseen kohteluun jo lapsuuden kodissani
Pidin siis mölyt mahassani,tein "työni"ja join,
entist'ä enemmän.Lopulta viina vei minut,perheeni
työpaikkani ja meinas mennä multa henkikin ja
rahat tietysti omat ja varastetut.Pääsin kuiten-
kin irti koukusta pikku onnettomuuden jälkeen yht
äkiä jätin alkoholin!??
Siitä alkoi tav. "uusi elämä",ei kuitenkaan heti
Sairastuin raittiina ollessani psyykkisesti ja
sain onneksi hyvän erik.lääkärin joka ymmärsi
tilanteeni.Siinä kipuillessani luin ja yrit.ottaa
selvää oireistani ja sainkin.Löysin ilmiön nimel-
tä persoonallisuushäiriöt.Sen sanan myötä netistä
löytyi er.mielenterv.yhdistys.
Narsistien Uhrien Tuki,sieltä löysin nettituki-
palstan ja vertaisiani.Samoja kokeneita ihmisiä
joita saattoi tavata ryhmä keskusteluissa.
Siellä on livenä tai nettipalstalla,tavattavissa
ihmisiä joita on kohdeltu kaltoin kotona,lapsena
tai parisuhteessa.Inhottu,lyöty,potkittu,häväisty
jopa hyväksikäytetty lapsena.Sellainen jättää jäl
kensä lapseen erit. mutta myös aikuiseen puoli-
soon,kaikkiin.Kysyit voiko sel.käytös olla
"aikuista",se ei ole sitä!Monet aikuiset kuiten
kin käyttäytyvät sillätavoin,esim.lapsiaan koht.
Sellainen käytös on lapselle äärimmäisentuhoisaa!
Sellaisen käytöksen takana vanhemman t.vanhempien
omat psyykkiset ongelmat,joita he usein evät it-
se tiedosta.Lapsi on väkivaltaperheessä se hei-
koin astia,joka hajoaa,aina jollain tavoin.
Olen osal. yhdistyksen toimintaan ryhmässä reilu
kaksi vuotta,joista n.vuoden vetäjänä.Ryhmiä toi
mii useilla paikkakunnilla,Helsingissä kaksi.
Ilman ryhmääni en oikein jaksaisi kestää tätä
kummaakummaa maailmaa,tää on monessa asiassa ai-
ka sairas paikka.
Niitä kirjallisuusvinkkejä on mm.
-Martti Paloheimo(psykiatri)
Suomalaisen lapsuuden haavat
-Jarmo Mäkelä
Naamiona terve mieli
-Tommy Hellsteen(terapeutti)
Virtahepo olohuoneessa
-Tuija Välipakka,Arja Lehtosaari
Sata tapaa tappaa sielu(uhrien kertomuksia)
Näitähän riittää!
Jos nämä asiat painavat mieltäsi t.jopa vai-
keuttavat elämääsi ota yht.yhdistykseen.

os. www.narsistienuhrientuki.info

Jäi kertomatta se että olen katkaissut välit
isääni n.1.5 vuotta sitten.Kielsin sitä otta-
masta yteyttä,aika hyvin on toiminu,olis vaan
pitäny tehdä se aikasemmin!
terv. Pulteri