Niin muistan kokoajan tunteen kun oli kaikki hyvin muistan ne kaikki ihanat hetket ja sen mahtavan olon kun elämä ok ja vielä sen kuinka nukkumaan mennessäni toivoin aamulla heräväni uuteen päivään kun heräsin oikeasti olin että yeah ei muuta ku aloittamaan uutta päivää.
Nyt toivon että kuolisin kun nukun toivon että auto ajaisi päälle toivon että katkeasi verisuoni päästä tai joku tappaisi minut en jaksa vaan kun en tule koskaan enää tuntemaan hyvää oloa joka oli minulla yli 20vuotta.
En voi vaan jatkaa en unohda oloa ja elämää kun se oli hyvin. EN VOI JATKAA TEEN MITÄ TAHANSA MITÄ TAHANSA USKOKAA.
Nyt toivon että kuolisin kun nukun toivon että auto ajaisi päälle toivon että katkeasi verisuoni päästä tai joku tappaisi minut en jaksa vaan kun en tule koskaan enää tuntemaan hyvää oloa joka oli minulla yli 20vuotta.
En voi vaan jatkaa en unohda oloa ja elämää kun se oli hyvin. EN VOI JATKAA TEEN MITÄ TAHANSA MITÄ TAHANSA USKOKAA.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Se, että kirjoitit tänne, osoittaa jo sen, ettet todellisuudessa halua luovuttaa vaikka päällimmäinen tunne se varmasti onkin.
Jotain on varmasti muuttunut entiseen verrattuna olossasi (terveydessä?) mutta koskaan et voi tietää mitä tulevaisuudella on sinulle tarjottavana, ellet säilytä uteliaisuuttasi ja uskoasi sitä kohtaan.
Kenties menneellä on tarjota sinulle avaimia nautinnollisiin hetkiin. Se, miten ne sieltä löydät ja saat käyttöösi, vaatii nähdäkseni pahimman ahdistuksen lievittymistä.
En tiedä tilanteestasi, mutta itsekin pahoissa pohjamudissa kierineenä toivon, että pääset tuon tunteen yli. Jaksa olla vielä. Kyllä niitä syitä olemiseen ja nauttimiseen alkaa sieltä tupsahdella. Tuskin samoin tavoin ja keinoin kuin ennen, mutta kuitenkin.
Käsittääkseni olet kirjoittanut tämän samanmoisen vetoomuksen ja avunpyynnön tänne pari kertaa aiemminkin.
Yksi asia tästä nyt tulee mieleeni. Ja se on, että SinäKÄÄN et elä täällä ikuisesti tälläisessa muodossaan ihmisenä. Kaikki loppuu aikanaan, myös elämä, sorry.
Oletko erityisemmin tutustunut semmoisiin asioihin kuin pakkomielle-oireeet, ihan sairautta se siis? Vaikuttaa kuin olisit nyt jäänyt jääräpäisesti kiinni siihen johonkin, fiksoitunut jumiin? Meillä kaikilla ihan takuulla olis syytä kaivata jotakin pysyvää hyvää. Mutta kun, mikään ei pysy.
Tsemppiä Sinulle ja sure aikasi, mutta älä tee mitään tyhmyyksiä. Ajattele, mitä kaikkea yleensä muilleKIN ihmisille tapahtuu! Sinä et ole täällä palstalla edes suostunut kertomaan, millaista asiaa on aikoinaan niin hyvin ollut kohdallasi.(?) Meillä kaikilla varmaan, tuommoisia hyviä aikoja. Jollakin esimerkiksi ollut terve ajanjakso ja nyt on pysyvästi jokin sairaus, jota vedettävä. Ei auta kuin elää haasteensa kanssa.
rauhan saa.Itse löysin aikoinani eron ja lapsen kuoleman jälkeen uuden harrastuksen ja se on vaellus.Lapin kairassa yksin kulkiessa ja oppien sekä nauttien siitä rauhasta sain itseni takaisin.Tuijotellen tunturiin yksin kairassa jossa ei puhelimet toimi,mutta tietäen jotta minä pärjän se on se tunne joka vahvistaa kummasti.siellä ei kaikki maitoparrat ja koviksetkaan pärjää vaan se vaatii omaa luonnetta jota löytyy joltain ja joltain ei löydy.Eli kokeile sitä ensin ja liity selviytyjien kerhoon.
On olemassa asioita, joista ei pääse yli vaikka kuinka kiipeäisit.
Punnitse siis elämäsi ja mieti, missä mahdollisuutesi ovat ja miksi.
Samaa olen koettanut tehdä, tiedän, että jonain päivänä en enää jaksa.
Sitten ei ole väliä enää millään.