Onkos jollain vastaavaa? Aiemmin fysiatri diagnosoi vaivani TOS-oireyhtymäksi, viime käynnin jälkeen hän sanoi että kyse onkin toiminnallisesta häiriöstä. Oire jatkunut nyt 1,5 vuotta. Kaikki kohoasennossa työskentely saa aikaan kivun joka alkaa olkapäästä ja kulkee tiettyä reittiä kyynärtaipeen oikean sisäpuolen kautta ranteeseen (jossa kipu yleensä kovin) ja siitä pikku- ja nimettömään sormeen. Kivun ollessa kovimmillaan oikean käden sormet menevät toimintakyvytötmiksi.Eli roikkuvat kuin nakkimakkarat ja en pysty niillä tarttumaan mihinkään. Myös tahatonta nykimistä nimettömäss ja pikkusormessa esiintyy. Magneettikuvat ja hermoratatutkimukset on tehty, niistä ei löytynyt mitään. Fysioterapeutin antamilla ohjeilla jumppaan, ei vielä tuloksia. Lääkäri sanoi, että Tämän kanssa pitää vaan oppia elämään" ja "eläkkeelle et tämän takia pääse". Kyllähän minä tämän kanssa olen oppinut elämään kun vältän tiettyä asentoa hommissani. Työnteko vaan ei onnistu ellei oire häviä. Toimistotöissä, niinkuin ei suurimmassa osassa muissakaan töissä pärjää yhdellä kädellä! Onko kokemuksia, oletteko saaneet apua.
Toiminnalinen häiriö
oikeassa käsivarressa
42264
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vuosia sitten fysiatri totesi minun selässäni toiminnallisen häiriön. Selkäni alkoi vaivaamaan ja tk:sen lääkärin mukaan kyse oli vain iskiaksesta, sairaslomaa sairasloman perään ja buranaa, tällä mentiin ja hermoja koeteltiin. Oireet ei loppuneet ja sitten laittoivat lähetteen fysiatrille, tehtiin eri kuvauksia ja kuvissa näkyi välilevynpullistuma nikamien 4-5 välissä. Koska pullistuma ei ollut paha, vaikka säteili nilkkaan asti, oli tunnottomuutta pitkin jalkaa varpaisiin saakka ja jalkaterä oli kuin läpsyvä ankan räpylä. Fysiatri sanoi, että vielä ei aleta leikkaamaan, annetaan ajan kulua ja katsotaan häviääkö pullistuma itsestään, no näin kävi vaikka menihän siihen useampi kk:si aikaa ja koko ajan oli sairaloma päällänsä, fysiatri kielti minulta kotitöitä, kuten siivouksen. Piti vaan olla ja yrittää liikkua vaikka väkisin, etukenossa kävelin monta kk:tta, istua en kärsinyt muutamaa minuuttia pidempään. Pullistuma kuivui pois ja silti jalkani oli yhtä rempula, fysiatrin vast.otolla piti kokeilla kantapäilä kävelyä, olin mennä nokilleni kun vasen jalka ei nouse, kantapäillä kävely ei onnistu tänä päivänäkään ja jos rupean kokeilemaan niin selkä kipeytyy ja taas jalka muuttuu rempulaksi. Ei puhettakaan, että mahallani pystyisin makaamaan taikka esim. imuroimaan sängyn alta jossa pitää olla hyvin etukumarassa, etukumarassa jos olen vähänkin aikaa, niin kävelen tämän jälkeen etukenossa, en saa kivun takia selkää suoristettua. Talvisin jos ei ole kävelyteitä aurattu, niin minun käveleminen auraamattomalla tiellä on kuin paikallaan sutimista. Vasen jalka ei edelleenkään siis oikein pelitä, mm. housuja pukiessa on pakko mennä istumaan, koska jos seisaallani yritän vetää housuja jalkaan niin se tietää kyllä taas nokilleen menoa, jalka ei nouse. Joskus rappusten ylös kapuaminenkin tuottaa vaikeuksia. Minulle sanottiin sama, että tämän kanssa on vaan opittava elämään.
Ei oo sullakaan helppoo. Minusta vaan tuntuu tämä sanamuoto "toiminnallinen häiriö" että se ei niinkuin oikea sairaus olekaan, ei kai sennimistä sairautta ole:) Eli jos joku kysyy että mikäs se kättäs vaivaa ja minä sanon että "toiminnallinen häíriö" níin tuntuu kuin sanoisin että "päässä vikaa"
Kun fysiatri minulle sanoi diaknoosin toiminnallinen häiriö, niin minun kommentti oli heti, että niin mikä. Fysiatri kertoi mitä vaikeuksia tulee olemaan tässä häiriössä ja se kuulosti puistattavalta ja tunsin, että minähän olen siis ihan romuna! Noh, tähän romuna olemiseen on jo niin tottunut ettei tästä nyt enää niin stressiä revi.
Kyllähän tuttavat oli äimänä, kun kysyivät selkäni vointia ja sanoin, että diaknoosi on toiminnallinen häiriö ja kommentti oli sama, että niin mikä. :) Tympäsi niin selittää, kun isellekkin häiriön ajattelu silloin alkuun karmi niin vietävästi.
Lenkillä käydessäni kun koitan kävellä reippaammin, niin vasemman jalan askel on paljon lyhyempi verrattuna oikean jalan askel pituuteen ja varsinkin ylämäkeen kävellessä kävely on sellaista könkkäämistä.
Olen joutunut käymään kolme kertaa selän kuntoutuksessa ja sieltähän ei apua tullut, päinvastoin vaiva vaan paheni.
Hei, näköjään suurin osa on laittanut nämä viestit jo aikoja sitten, mutta laitanpa nyt tännekin foorumille viestiä. Ne kenellä on neurologisia häiriöitä, mutta ei ole löydetty diagnoosia tai on epäselvyyksiä niin suosittelen, että tulisitte ryhmäämme jota olemme perustamassa. Siellä voisimme jakaa näitä ajatuksia ja ideoita lisää. Tarkoituksena olisi perustaa järjestö, mikäli on paljon sellaisia tarvitseville. Pohjoismaiden ryhmämme on Funktionella neurologiska symptom ja löytyy Facesta.