Mikä neuvoksi kun kummilasteni äiti on suuttunut minulle, koska en ole suostunut ottamaan hoitoon (useaksi päiväksi) hänen lapsiaan (6 ja 7-vuotiaat pojat), silloin kun hänelle olisi sopinut, mutta minulle ei (siis vain muutaman päivän varotusajalla)? Siis en ole peruuttanut omia menojani. Näin on käynyt n. 2 kertaa. Muutamia kertoja olen kyllä hoitanut lapsia, tosin vain muutamia tunteja kerrallaan. Tulen lasten kanssa melko hyvin toimeen,vaikka tuntuu välillä etten oikein "osaa" olla lasten kanssa. Itselläni ei ole lapsia, vaikka olen jo yli 30v. Muistan kummilapsia lahjoin ja kortein joka synttäripäivä ja jouluna. Poden silti jatkuvaa huonoa omaatuntoa kun en pysty antamaan aikaani kummilapsille, jotka siis asuvat n. 100 km päässä. Välimatka tuntuu ainakin itselleni olevan myös este. Vuoteen en ole puhunut kummilasteni äidin kanssa, koska hän on edelleenkin suuttunut minulle. Olen turhautuneena päättänyt etten enää aio suostua yhdenkään lapsen kummiksi, koska rahaa vain menee ja kiitostakaan ei saa, ja omista sovituista menoista pitäisi aina olla valmis luopumaan.
Riittämättömyyden tunne kummina
Epäonnistunut kummi
3764
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos lasten äiti on noin lapsellinen niin annapa olla ihan omissa oloissaan! :)
Kummi ei ole vakituinen ja ilmainen lapsenvahti silloin kun äidillä on omia menoja, Kummi ei ole pankki eikä joulupukki, kummi ei ole vanhempia vaan kummilasta varten.
Lapsi tarvitsee aikuisen ystävän, muun kuin oman vanhemman, kummi on mielestäni sellainen!
Minun kummilapseni muutti perheinensä noin 300 km:n päähän. Kävin siellä pari kesää sitten. VIerailu ei kovin onnistunut ollut? Luulen, että he olivat pettyneitä minuun?
He kävivät minun luonani ohikulkumatkallaan ja tutustuivat "uuteen elämääni".
Tavallaan kummilapsen äiti on ottanyt yhtettä kahdesti vuodessa, synttäreiden lähestyessä ja joulun aikaan. Tänä vuonna ei yhteydenottoa ole kuulunut, vaikka pari kuukautta sitten laitoin hänelle viestin sähköpostiin, että mitä kuuluu. Ei vastausta.
Mietin syitä, miksi hän ei ota yhtyettä, miksi hän suuttunut.
Ne ovat vain arvailuja.
Lahjan postitan lapselle, toivottavasti kelpaa ja on mieluinen. Jos ei, niin sitten ei voi mitään...
Mutta kunhan tämä entinen ystäväni joskus ottaa yhteyttä, tai käy kylässä, hän varmasti hämmästyy. Elämäntilanteeni on totaalisesti muuttunut.
mulla kun kummiTUKsella. Mulle eivät soittele mutta odottavat että minä soitan heille. Kummilapseni on sen verran pieni ettei ymmärrä yhteyksien pitämisen päälle. Heille ei koskaan käy mikään aika tulla käymään. Laittavat minullekin vain jouluna ja synttärinä kortin ja lahjan. Minäkin laitan kummilapselleni kortin jouluisin ja synttärinä ja paketin toimitan myös. Nämä vanhemmat saavat myös kortin minulta ja avokiltani. Tähän kyllä varmaan vaikuttaa se että kummilapsen äiti oli järjestänyt miehensä syntymäpäivillä vanhemmilleni todella ison ja todella p*skan tilanteen josta oli syntynyt vuosia kestävä vihanpito. Johon en sentään minä liittynyt millään lailla.