Rupesin tässä eräs päivä pohtimaan, että onko olemassa sellaista näyttelijää, jolla olisi vain hyviä elokuvia. Tietenkin osaksi kyseessä on makuasia, mutta jos lähdetään siitä mitä mieltä suurin osa ihmisistä on ollut?
Vai onko kysymys jo itsessään mahdoton, koska näyttelijät joutuvat uran alkuvaiheessa yleensä tusinaleffoihin?
Vai onko kysymys jo itsessään mahdoton, koska näyttelijät joutuvat uran alkuvaiheessa yleensä tusinaleffoihin?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Orlando Bloom oli ennen lotria vain yhdessä leffassa, ja hyviä filmejä näyttää olevan tekeillä.
Minulla ei ainakaan tule muita mieleen...ja hyvät leffat eikun jatkuu Orlandolla:
http://www.troymovie.com
Käykäähän katsomassa erittäin lupaava traileri!
Edward Nortonilta ei tule nyt yhtäkkiä mieleen yhtään huonoa roolia. Siis ihan kunnolla huonoa. Keeping the faith oli vähän löysempi, mutta oivallinen komedia sekin. Ei lainkaan huono.
Lasketaankos Tom Waits tai Henry Rollins? Ovat molemmat näytelleet useammissakin leffoissa... J aonhan sitten näyttelijöitä jotka ovat niin hyviä, että mikä tahansa paskaleffakin on vähintään siedettävä pelkästään jo tämän yhden näyttelijän läsnäolon takia. John Malkovich, esimerkiksi.
En ota kantaa valintoihisi, mutta mielestäni kyllä mikään roolisuoritus ei voi pelastaa muuten huonoa tai edes tyhjää elokuvaa. Täytyy filmissä muutakin olla kuin näyttelijöitä.
...mutta ne jotka olen ovat kyllä olleet hyviä tai ainakin kohtuullisia.
Monet kavereista sanoo että Johnny Depp ei ole ikinä suostunut huonoihin elokuviin (jos nyt elokuvan huonoudesta voi kunnolla tietää casting-vaiheessa...) Ja kieltämättä on kyllä meikäläisenkin vaikea sanoa täysin paskaa leffaa jossa Depp vetäis roolin - en oo toisaalta nähny kaikkia Deppin leffoja.
Toki vois sanoo että Watersin Cry Baby olis luettavissa huonoksi leffaksi, mutta toisaalta siinä on ohjaajan visio heti alusta asti ollut selvän laskelmoidusti roskahenkinen että määritelmä ei ihan pidä paikkaansa.
Ja keskinkertaisuudet on luku sinällään. John Badhamin Nick of Time menee monen mielestä siinä keskiverron paikkeilla. Minä puolestaan juuri pidän tämmöisistä nokkelista pienimuotoisista trillereistä.
Makuasioista ei voi kiistellä, mutta Deppin ansiolistasta ei kyllä löydy mitään Batmanin & Robinin, Giglin tai Kurkunleikkaajien saaren henkistä kaikkien järjestään parjaamaa ja lahtaamaa rainaa.
Vai?
Olisin vastannut Depp, kun luin keskusteluketjun aloittaneen viestin, mutta huomasinkin kirjoituksesi, joten tyydyn vain lisäämään oman huomautukseni että olet oikeassa.
tuli sitä aikoinaan katottua deppin alkuaikojen leffoja silloin 90 luvun alussa kun heppuun olin kovin kuumana ja vaikka herra onkin osoittanut poikkeuksellisen hyvää makua leffavalinnoissaan ni kylla se rypi aikoinaan sonnassa kaulaa myöten. esim: Private Resort, 21 jump street, ja joku niistä elm streeteistä. ne oli hirveitä, mutta pakko kattoo ku deppi oli niissä. Cry babyhän on klassikko ja yksi sen parhaista!
oon fani edelleen tottakai.
Depp tekee kyllä yleensä ihan hyvää kamaa, mutta tuon Painajainen Elm Streetillä olisi voinut jättää poiskin. Ja henk. koht. en pitänyt siitä Loath in Las Vegas pötköstä.