Miten ratkaiset tilanteet, jos koet juotuneesi; kuin "kahden tulen" väliin?
Jäätkö ensin miettimään vaihtoehtoja, vai rynnistätkö heti ilmaisemaan mielipiteesi?
Oisiko sinussa henkisen diplomaatin kykyä?
Jäätkö ensin miettimään vaihtoehtoja, vai rynnistätkö heti ilmaisemaan mielipiteesi?
Oisiko sinussa henkisen diplomaatin kykyä?
Vastaukset 35
Vanhimmat
Riippuu mielentilasta. Toivoisin aina olevani tyyni ja harkitsemiskykyinen kriisitilanteissa ja kaikenlaisissa konflikteissa.
En halua miksikään diplomaatiksi vapaaehtoisesti.
jos kuohahtaa yli, pienikin pysähdys voi saada asiat näyttämään jo toiselta.
Henkistä diplomatiaa voi harjoittaa nähdäkseni ihan omien tuntemustensa kanssa.
Useimmille on varmasti tuttua: Ego pyrkii yliotteeseen, vaikka selkeä ymmärrys kertoisi aivan muuta.
Ihmisen luontainen toimintamalli/ reagtio tapahtuu ensin tunteissa ja vasta toiseksi tulee ajattelu.
Tässä järjestyksessähän se menee. Pyrkimys on tämä: ensiksi järki sitten vasta fiilikset.
Koska tunneregtio ehtii, joka tapauksessa hujahtaa läpi, ennen kuin aivot kykenevät järjästämään kokemuksen. (tämä väittämä on jonkun viisaamman, kuin itseni keksimä)
Ajatteleppas vaikka jotain uhkaavaa tilannetta:
Olet melkein jäämässä auton tönäisemäksi, tai joku agressiivinen ihminen tyrkkää sinua, tai vaikkapa kassalla ryntäilijä ohittaa sinut. Näitä tilanteita tulee vastaamme missä ja milloin vaan. Ihan arkitilanteissakin ja jopa silloinkin, kun joku tuttu sanoa töksäyttää ilkeämielisesti.
Ensin tunne ottaa vastaan ja vasta sitten järki kontroloi.
Kait tämä on meidän evoluutiomme kannalta tarkoituksenmukaista.
Eli valmius puolustaa omaa reviriämme.
Siinä tärkeitä perusteluja hengitykselle. Hengitystekniikasta puhumattakaan. Voi hei joskus mennä hyperventilaation puolelle. :))
Toi ylihengittäminen" on jo panikoimista:-D
Ei kylläkään naurun asia, jos ihminen panikista kärsii.
Onhan jo kehitetty hengitysteknikoitakin, joiden avulla voi päästä purkamaan jopa hyvin syvällä olevia draumaattisia kokemuksia.
Tosin niitä ei kannata ryhtyä harjoittamaan, kuin ammatti-ihmisen valvonnassa.
Periaate pitäisi olla, että ihmiset ei riitele, vaan asiat. Joten puolia ei pitäisi joutua valitsemaan, enkä suostu sellaiseen painostukseen. Kotona meitä opetettiin ettei kaikki saa yhtaikaa olla vihaisia samalle henkilölle, ja se on seurannut mua vahvasti ohjenuorana.
Kahden riita ja se, kuinka ne asiansa ratkaisee, on heidän välinen juttu. Tietty sanon mun mielipidettä jos jompikumpi kysyy, mutta mikään diplomaatti en väitä olevani. Täälläkin töppään jatkuvasti ;))
Kun joku kysyy, yleisohjeeni on että kun kaksi riitelee, on myös kaksi puolta tarinassa jotka kumpikin ovat oikeassa. Ja että yksin on vaikeaa riidellä. Aina voi valita kuinka riitaan vastaa, samalla mitalla (=kosto elää) vaiko ylpeänä olla alentumatta moiseen. Toisaalta suuttuminen ja riitely on inhimillistä, sallittakoon sekin :)Liian pitkän aikaa kannettu kauna on kuitenkin pahaksi itselleenkin.
voi totisesti joutua koetukselle, jos kysymyksessä on itselle läheiset ihmiset, jotka riitelevät.
Vaikkapa perheenjäsenet, hyvät ystävät, työtoverit jne. Ja jos taas kysymyksessä on pelkästään kahden eri ihmisen kiista, jossa ei ole itse millääntavoin mukana, niin sekaantuminen ei nähdäkseni ole edes hyväksi.
Perheneuvottelijan asema on tuskin kovinkaan kadehdittavaa.
Aloituksellani oli tarkoitus mennä vielä vähän syvemmälle.
Kahden tulen välissä, voi myöskin tarkoittaa ihmisen itsensä sisällä olevaa ristiriitaa.
Tälläisessa tilanteessa taas voisi asian nähdä näinkin; järki ja tunne eivät ole sovussa.
Joissain tilanteissa saattaa suhteellisuustaju pettää ja asian ytimeen pääsy on silloin estynyt.
Riitatilanteissa useinkin on selkeästi nähtävissä ylireagointi. Varsinkin silloin, kun riitelijä itsepäisesti väittää tietävänsä jopa toisen osapuolen ajatukset ja tunteetkin. Ilman, että hän on valmis edes kuuntelemaan, tai ottamaan vastaan minkäänlaista kritiikkiä, jos se kohdistuu häneen itseensä.
Luulotauti on hyvin ikävä ilmiö. Luulottelija kerää jatkuvasti todisteita omille luulotteluilleen.
Joku viisas onkin sanonut:" Ei sinun välttämättä tarvitse antaa anteeksi kaikkea itseesi kohdistunutta vääryyttä, mutta on hyvä antaa anteeksi elämälle, koska silloin sinun on helpompi jatkaa eteenpäin."
ystäviäni niin hyvin ;)) ettei tässä tapauksessa ainakaan ollut heillä mitään vaikeuksia hyväksyä mun puolueettomuutta.
Perhe onkin vaikeampi juttu, siinä voi olla taustalla vuosien puhumattomat ja selvittämättömät jutut. Tulipa tuosta mieleen että erossa ihmiset valitsevat usein puolta. Varmaan aika luonnollista, mutta niin turhaa.
Tuokin kolahti, se sisäinen ristiriita, nimenomaan niin kuin kirjoitit - tunne vai järki. Kun on luullut koko ikänsä että on järki-ihminen, ja yhtäkkiä tunne ylittää järjen ja sotkee päätöksentekoa. Siihen mulla ei ole vastausta, vielä, mutta ilmiö on tuttu.
Lähisukulaisissa on tuollainen luulotautinen sielu :) Ei hänen kanssaan auta muu kuin vakuutella kerta toisensa jälkeen miten asiat oikeasti on, tarjota olkapäätä ja antaa hänen purkaa ne tuntemukset. Mutta varoa menemästä mukaan niihin kuvitelmiin. Jaksamista se vaatii, pitkäjänteisyyttä. Aina sitä ei löydy.
Tuo oli hyvä sanonta, antaa elämälle anteeksi :)
Tämä saattaa hyvinkin olla niitä suuria totuuksia:-
Kun ihmissuhteet ova vuosien saatossa tulehtuneet ja päässet rönsyilemään ties millaisia "kasvannaisia", niin joskus puhdistumiseen ei juuri muuta lääkettä ole: kuin älyn "kirurginen veitsi".
Monesti tai oikeammin aina, ihminen ei kykene vastaanottamaan apua, ennen kuin itse sitä pyytää ja kokee tarvitsevansa.
Voihan sitä olla myötätuntoinen luulotautia" sairastavaa kohtaan, mutta:
tukemaan mukaan lähtemällä on, kuin tautia lisäisi!
kahden ihmisen riidan väliin vai kun taistelee itsensä kanssa?
Olen joutunut selvittämään useinkin ihmisten riitoja ja silloin yritän pysyä diplomaattisena molemmille osapuolille..Yritän silloin saada molemmat ymmärtämään toisen näkökulmaa..:)
Jos taas itseni kanssa tappelen,niin silloin olen hetken hiljaa ja kyllä se oikea vastaus sieltä tulee...
vastata--niin kuin olet näyttänyt tekevänkin:))
Välineuvottelija" monesti joutuu olemaan, vaikkei aina haluttaisikkaan.
Oma tapa reagoida on paljolti opittua. Harjoittelu tekee mestarin, jopa itsensä kanssa riitelyssäkin.
Joskus on hyvä nukkua yön yli. Meidän alitajuntamme kykenee silti töihin* ja vastaus on silmät avattuaan vesiselvä:-
kirjoittaa,että yön ylikin joutuu joskus nukkumaan...
Oikein kinkkisessä jutussa uskon ihmisen omaan intuitioon ja siihen,että osaa tehdä oikean päätöksen,jos se vaan tuntuu oikealta..
Saatanpa joskus lähettää tuonne jonnekkin pyynnön,miten asia kannattaa ratkaista..:))
jonkinlainen ehdotus, niin lähetä ihmeessä!
Tota noin.
Mä satun tietämään diplomatiasta aika paljon. Ei syistä sen enenpiä. Napoleonin aikaan ranskassa kehitetty tapa hoitaa ulkosuhteita. Käytännössä politiikkaa, useimmin vain suorittavalla tasolla, mutta korkeammissa asteissa ihan puhdasta politikointia.
Mutta vaikkapa suomessa presidentti antaa sodanjulistuksen tarvittaessa, eduskunnan neuvoista ja tilanteista riippuen, ei omin päin. Ja sen julistuksen sitten joutuu perille pyöräilemään joku suurlähettiläs raasu noin käytännössä.
Ei onneksi olla aikoihin oltu sodissa, ne oli aika lujia kokemuksia viimmeksi. Siis lukemani perusteella, en sentään niin vanha itse ole.
Se kyllä on verhottu "suhdetoiminnaksi" ja kokkareilla istumiseksi koko homma päällisin puolin.
Perusidea on pitää kontakteja yllä ja koittaa niitten kautta vaikuttaa asioiden etenemiseen. Meillä on hyvät suhteet vaikkapa venäjään. Siinä on tarvittu pirusti diplomatiaa aikojen saatossa.
Tota ilmaisua "henkinen diplomatia" en kai oikein sisäistänyt. Kaikkihan on henkilöitten tai henkien välisiä asioita.
Jaaa. Noh mun diplomatiana on nostaa kissan häntä pöydälle. Laitan asiat lässyttämisen edelle. Toki joskus on pakko jauhaa ulostettakin, jotkut ihmiset vaativat sitä. Mutta ei mieluusti.
Pahimmillaan diplomatia on sitä, että valehtelet jollekin. Se toinen tietää että valehtelet, mutta nyökkäillän vaan. Kuulostaa tavallaan omituiselta, mutta noin aika paljon asioita monellakin sektorilla junaillaan. Kyseessä on kuitenkin aina kaikille sopiva lopputulos ja siihen pääseminen.
Kaikki asiat pitää miettiä etukäteen. Eihän sitä muuten voi tehdä yhtään mitään. Refleksillä pärjää ehkä viidakossa, muttei nyky-yhteiskunnassa ihmisten kanssa oikein mitenkään. Toki hyvistä reflekseistä on aina hyötyä, joskus jokin asia pitää päättää silmänräpäyksessä.
Taidan eksyä aiheesta.
Kysymykseen vastaus on: että on kykyjä diplomatiaan, haluja ei.
=DW=
paljonkin aiheeseen. Nyt se hengitystauko----ei vaiteskaan-----työ kutsuu.
Palaan tähän illemmalla!
näin aamutuimaan jatkaa keskustelua:)
Väitetään ihmisen osittaisesti edelleenkin reagoivan "viidakkomuistilla.
Toisin ilmaistuna: aivomme eivät kokonaisuudessaan ole vielä päivittäneet* nykyistä elämänmuotoa.
Vaikka ihmisen ajattelu-ja päättelykyky onkin huomattavasti kehittyneempi, jos verrataan sinne jonnekin muinaisuuteen, niin silti tämä ns. puolustautumismekanismi toimii edelleenkin lähes samallatavoin. Joku on jopa väittänyt, etteivät aivomme ymmärrä" täysin millaiseen maailmaan olemme syntyneet nyt.
Jos koko juttu pelittäisi ilman virhearvioita, niin ihmiset eivät olisi tressaantuneita.
Tressi voidaankin käsittää puolustusmekanismin käynnistymisellä, mutta nykyisessä maailmassa emme voikkaan(ei ole järkevää) hyökätä ja purkaa adrenaalia välittömästi.
Jos kehossamme olisi jonkinlainen poistoputki, ja voisi vain hanasta kääntämällä lorauttaa ylimäärän pois, niin juttu menisi helpommin:-)
Tressaantunut ihminen on jatkuvassa valmiustilassa. Ja tälläisessa tilassa kykenemätön järkeviin päätelmiin.
Ehkäpä onkin tarkoituksenmukaista lajimme kehittymisen kannalta oppia uudenlaisia/ älyllisempiä ratkaisumalleja.
Noooh....käytin tätä henkistä diplomatia ilmaisua omavaltaisen vapaasti; saadakseni aikaan erilaisia näkemyksiä ja tietysti herättämään ajatuksia:)))
Sellainen ongelma mielestäni. Suunnilleen viimeiset sata vuotta olleet järkyttävää menoa täällä ns. "sivistysmaissa".
1800- luvulla eivät kaikki osanneet lukea tai kirjoittaa, elelivät niin kuin olivat elelleet ties kuinka monen sukupolven ajan.
Sitten tuli teollistuminen, kaupungillistuminen tietouhteiskunta internetteineen jne.
Pikkasen kiire tahti hitaasti kehittyneelle rodulle. Taitaapi käydä kuin dinosauruksille, loppu on lähellä. Dinosaurukset käsittääkseni tuhoutuivat ulkopuolisista syistä, evoluutio ajoi ohi ja tuli luonnonmullistuksia. Ihminen sen sijaan suuressa viisaudessa tuhoaa itse lajinsa, ja ties mitä muuta siinä sivussa.
=DW=
ettei kehityksemme ole yksiselitteisen sujuvaa jokaiselta kantilta:-
Ihmisäly on toisaalla luonut loistavaa teknologiaa, mutta taas toisaalla se laahaa perässä, mitä humanisuuteen ja yleisesti henkisempään älykkyyteen tulee.
Voitaisiin yrittää tarkastella maapallomme ja täällä elävien eri lajien tarkoituksenmukaisuutta vaikkapa koko aurinkokuntamme/ universumimme kannalta.
Dinosaurusten laji tuskin voisi viedä kehitystä kovinkaan radikaalisti eteenpäin. Niiden aivojen koko ja rakenne eivät siihen kykenisi.
Onko sitten ihmislaji suuremmasta näkövinkkelistä katsottuna tärkeä?
Taitaisi maapallon eläinlasji ja kasvisto pärjäillä täällä ilman ihmistäkin.
Joskus tulee mieleen, että meitä kehittyneemmät olennot tarkkailisivat lajiamme hiukka samoin, kuin me tarkkailemme eläimiä.
Koirat oppivat temppuja. Jotkin eläimet taas ovat tärkeitä ravinnon, tai vaikka niiden tekemän "työn" kannalta jne.
Entäpä jos mieltäisimme ihmislajina olevamme osana universailia projektia. Niin kuin eivät eläimetkään välttämättä tiedä missä projekteissa he ovat ihmisiin nähden, niin emme mekään sitää paljoa tiedä, mihin meitä loppuviimein tarvitaan:)))
Kehittyminen vaatii aikaa. Nyt on menty tekniikassa jne älytöntä vauhtia. Näkeehän tuon monesta, että ihmiset eivät pysy perässä ja toisaalta tehdään asioita valtavalla vauhdilla.
Jos antaa jollekin afrikan alkuperäistä väestöä edustavalle ja viidakossa asuvalle tietsikan, se todennäköisesti koitas lätkiä sillä jotain sammakkoa kuoliaaksi.
Nyt ollaan kiinassa kääntämässä joittenkin jokien virtauksia. Kokeilihan net sitä neukkulassa. Tuloksena autiomaaksi muuttunut kalaisa suuri järvi.
Ihminen on katoava luonnonvara. Jälkeen jää ehkä jonkinlainen maapallonjämä. Joka sitten kehittyy joksikin muuksi ajan oloon. Tai sitten muuttuu vaan tavalliseksi tusinaplaneetaksi.
Minä kyllä harrastan sci-fiä. Enkä usko pieniin vihreisiin miehiin tai mihinkään muuhunkaan huuhaaseen, mukaanlukien uskonnot. Tota tarkkailujuttua aina joskus väläytellään. Outoa vaan, että mitään todisteita sellaisesta ei ole. Tokikin kummastellaan, miten jotku on osannet rakentaa pyramiidejä jne. Rakensihan se joku eiffeli torninkin. Välissä muutama tuhat vuotta, eli eipä kehitystä näy tapahtuneen. Kumpikin projekti kokolailla yhtä typeriä.
Noin henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että minua loppupeleissä tarvitaaan lähinnä lannoitteeksi.
=DW=
meiltä loppuu yhteiset eväät" toisiemme ymmärtämiseksi:-
Saatan toki olla pahasti väärässäkin---toivottavasti:D
Noista pienistä vihreistä miehistä en toki tiedä, enkä kovin ole kiinnostunutkaan, tarkoittaen tätä määritelmää, jota nyt käytit.
Sen sijaa mielestäni olisi erittäin järkevää ja jopa todennäköistäkin, että älyllisyyttä ilmenisi muunkinlaisilla taajuuksilla, kuin miten meidän lajimme on sen tietteellisesti kyennyt vielä määrittämään, tai todistamaan.
Huuhaa on taas halventava nimitys kaikelle sille, mikä ei jotenkin sovi pieneen maailmankuvaamme.
Siihen pussukkaan" voikin sitten kepeästi heittää, sen mikä heittää "hilseen yli".
Nakkasithan myös uskonnot tuonne samaan pussukkaan.
Siltikin ja varmaan juuri siksi, katsoisin erilaisilla uskonnoilla olevan suuri merkitys ihmislajimme moraalisen- ja henkisenkehityksen kannalta. Uskonnot kehittyvät aivan samoin, kuin tieteet, taiteet, polittittiset- ja taloudelliset- ajattelumallit.
Pyramiidit sisältävät edelleenkin ratkaisemattomia arvoituksia ---ja niiden rakentamisen aikoihin kehittyi lääketiede, luotiin loistokasta taidetta, opittiin viljelemään Niilin tulvehtimisien mukaan, tähtitiede ja matematiikka olivat kunniassa.
Herra paratkoon, mitä kaikkea ihminen silloinkin kehitti.
Eiffel-torni oli toki myös suunnitelijansa ja rakentajansa kunnianhimoinen saavutus----mutta tärkeintä kait sittenkin rakennustekniikan kehittyminen.
----nyt kahvitauolle-------
Joojoo, joulupukki asuu korvatuntirilla ja Ankkalinna oikeasti olemassa. Huomaa, vain erittäin tietämätön tai erittäin tyhmä ihminen voi niin uskoa.
http://www.skepsis.fi/
Uskonnoista en ala väittelemään, minusta ne kaikki ovat suurta huijausta tyhmien ihmisten alistamiseksi. Suomessa on uskonvapaus, täällä saa uskoa vaikka pölynimuriin, taikka Väinämöiseen.
Egyptillä meni aikoinaan lujaa, nykyään ei niinkään. Suomella menee nyt lujaa....
Vertauksella rakennuksiin koitin vain osoittaa, että länsimaitten kehitys laahasi jokusen tuhat vuotta vaikkapa Egyptiä jäljessä. Egyptissä asiat seisovat. Pitkäköhän lie länsimaitten teknisen pysähtänäisyyden aika, ennustaminenko on myöskin huuhaata, sitä ei voi tietää.
En syö eväitä, ajattelin laittaa joulukinkun uuniin. Niitä sai todella edullisesti tammikuussa.
=DW=
kukaan joulupukkiin uskoo tai Ankkalinnaan..
Uskonnoista olen sitä mieltä,että osa ainakin on ihan "mielenkiintoisia"..
Minun muut "uskomukseni" ovat kumminkin sellaisia,että usein nousee karvat pystyyn kun luen skeptikon tekstiä..:)
että tietysti jokainen saa olla uskomattakin mihinkään..Ei se muuten mua häiritse mitenkään..:))
nukkua yön yli, ennen kun tähän kommentiisi vastasin.
Skeptikko, jo pelkkänä sanana saa aikaan minussa torjuvan reagtion. Syynä tähän on, että jossain elämän vaiheessa olen saanut täysin tarpeekseni skeptisistä mielipiteistä.
Skeptikot saavat toki ajatella ihan omalla tavallaan, mutta itse miellän heidän ajattelunsa omanlaiseksi uskomusjärjästelmäksi.
Olen kiinnostuneempi keskusteluista, jossa on tilaa ja mahdollisuus mielipiteiden vaihtoon, ilman liiallisia rajauksia.
sääli,että on niin rajallinen ajatustapa monilla ihmisillä.
Moni skeptikko pyörtyisi,jos kuulisi mihin kaikkeen minä uskon..En yksistään vain usko,vaan tiedän...:)
Ihminen kun on avoin kaikelle,niin siitä voi aueta eteen vaikka mitä..Harmi,ettei monetkaan ihmiset ole valmiita kokemaan sitä...
Aivankin noin, kun sanoitkin:-
Skeptikoiden kanssa on keskustelu vähän samaa, kuin jonkun lahkolaisen, taikka tulipalo politiikon....voit päästä tiettyyn rajaan saakka, ja siinä onkin sellainen muuri vastassa, ette yli, tai ali, tai mistään kohtaa pääse kontaktiin.
Eikä auta vaikka kuinka sanoisit tietäväsi-----skeptikko tietää kaiken ja tasaan kaiken.
Avoimuus, uteliaisuus ja jopa mielikuvituksellisuuskin ovat niitä tekijöitä, joilla voi lähteä tutkimaan kaikkea mahdollista.
Jeps. Mutta nyt lähden tästä kampaajalle:-
Palailemisiin:)))
sitä,että miksi tyrmätä täysin kaiken????
Miksei voisi ennemmin jättää vaikka pieni ajatusvara sille,että täällä maapallolla voi olla muutakin kuin vain itsekäs ihminen..:)
Kuules, näin heterogeeenistä porukkaa tuskin edes persuissa. Mä oon nähnyt liikaa, kaikkea. ja sen takia suhtaudun varauksella ihan kaikkeen. Mutta Hox. jos joku haluaa palvoa potunnostokonetta, sinäpä palvokoon, mä mieluummin syön pottuja, olkoon sitten nostettu kuokalla tai koneella.
auts, mä lopetin potun syömisen muutamamia vuosia sitten kun tuli naapuriksi potunviljelijä. Bataatti on muuten erittäin hyvä juures. Maksaa tuplasti pottuihin, mutta, montako kapallista vedät päivässä?
Noh, jos rajaukset on, että pitää olla samaa mieltä kassasi. OK, keskustele sitten itsesi kanssa :))))))
=DW=
Lehmä on hyvin pyhä eläin ja aurinko kiertää maapalloa, koska maapallo on maailmankaikkeuden keskus. Olisit nyt edes puhunut universumista tai maailmankaikkeudesta.
Uskoa voi mihin tahansa, mutta jos mitään muuta ei ole kuin usko, se siitä. Uskon vakaasti, että joku tuo minulle kultaa ja mirhamia tässä illan päälle., joo.
=DW=
tilanteen silleen, etten ole kummankaan puolella. En osallistu sellaisiin juttuihin. Ei jaksa, ei pysty, ei kykene, ei kiinnosta.
täsmällisesti ja selkeästi ilmaistu mielipide:-
Eipä tähän muuta sanomistakaan))).
Mitä sitä turhia jaarittelemaan ja viäntään ja kiäntään, jos asian voi sanoa lyhyesti. Olen säästeliäs, säästän myös kirjaimissa, heh. :)
saattavat olla vähän hakusessa...
Mun luonteella mihinkään ei rynnätä ottamaan kantaa nopeasti ja voimakkaasti - vaan fundeerataan - ja fundeerataan. Sitten formuloidaan...
Se on joskus hyvä, ja sillä voi saada harkitsevaisen miehen maineen. Ja välillä olen sitten ihmisten mielestä munaton nahjus, jolla ei oo omia mielipiteitä.
Yleinen tavoite on tietysti, että yritän olla kaikkien puolueiden ulkopuolella. Usein se on helppoa, koska en juuri kiinnitä huomiota muiden puheisiin...
olipa kysymyksessä mikä tahansa asia, tai tapa, ei välttämättä ole hyväksi.
Toki on hyvä juttu, jos ensin fundeeraa, mutta tosipaikan tullen on se mielipidekin kakisteltava kuuluviin:-