ja äidin jos kuten vastustajat haluaa, pakotetaan synnyttämään vahingon sattuessa?
Eikös tämä ole islamilaisen/lestadiolaisen etc. uskonnon kaltaista fanaattisuutta ja naisten sortamista lapsentekokoneeksi?
Eli kiinnostaa miten vastustajat kokee tuon tämän naisen psyykkeen kannalta jos joutuu pakkosynnyttämään?
Eikös tämä ole islamilaisen/lestadiolaisen etc. uskonnon kaltaista fanaattisuutta ja naisten sortamista lapsentekokoneeksi?
Eli kiinnostaa miten vastustajat kokee tuon tämän naisen psyykkeen kannalta jos joutuu pakkosynnyttämään?
Vastaukset 32
Vanhimmat
Islamissa ehkäisy ja abortti ovat sallittuja.
Kulttuurieroja on, mutta jos puhutaan uskonnosta nimeltä Islam, niin sitten näin.
Lestadiolaisilla kumpikaan ei ole sallittua, kuten ei katolilaisillakaan.
Silti monet katolilaiset maasta ja kulttuurista riippuen käyttävät ehkäisyä ja abortti on sallittua.
Nyt kyllä tuli sulta jotakin sellaista mistä et tiedä. Ehkäisy on sallittu muslimi kulttuurissa. Mutta abortti on ehdottomasti muslimaissa murha ja rikos. Ehkä jossakin rikkaammassa valtiossa suoritetaan salaa abortteja mutta niistä ollaan vaiti visusti.
Avioliitossa lasten saaminen tulisi olla luonnollinen asia, eikä sitä pitäisi estää millään keinoin. Jos kuitenkin raskaus olisi hengenvaarallinen naiselle tai jokin äidin sairaus vaarantaisi lapsen terveyden vakavasti raskauden aikan, ehkäisy on sallittu. Taloudelliset ja sosiaaliset seikat eivät saisi vaikutta ehkäisyn aloittamiseen. Taloudelliset seikat voivat vaikuttaa silloin, jos lasta odottaisi varma nälkä tai kuolema syntymänsä jälkeen perheen köyhyyden tähden.
Perheen tulee kuitenkin itse ratkaista ehkäisyasiansa, sillä jokainen itse on vastuussa omista teoistaan ja elämästään eikä niihin pitäisi muiden puuttua.
Ehkäisy on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin raskaudenkeskeytys. Abortti on täysin islamin vastainen teko, paitsi jos on kyse äidin hengestä, sillä on tärkeämpää ettei jo olemassaolevan perheen äidin henki vaaarannu. Mutta abortti on aina ääritapaus, joka on käytössä vain äärimmäisessä hädässä.
Ja ehkäisystä:
Asioita, jotka eivät ole suoranaisesti kiellettyjä, mutta niitä ei suositella kuin erityisissä tilanteissa on esimerkiksi ehkäisy. Ehkäisystä ollaan muslimien keskuudessa montaa mieltä, mutta on olemassa tiettyjä sääntöjä, joita voidaan yleistää. Islamissa ei tarvita ehkäisyä tai suojaa erilaisia sukupuolitauteja vastaan, sillä avioliiton ulkopuolisia suhteita ei pitäisi olla. Mutta maailma on muuttunut ja kaikki muslimit eivät noudata islamia sen kirjaimen mukaan, joten on otettava huomioon nykytilanne ja toimittava sen mukaan.
Ollaan tyytyväisiä että asumme suomessa ja abortti on laillinen ja voidaan tehdä valvotusti ja turvallisesti. Muslimimaissa nimittäin naiset hyppäävät henkensä kaupalla alas parvekkeilta, jos vahinko tapahtuu.
"Islamissa ei tarvita ehkäisyä tai suojaa erilaisia sukupuolitauteja vastaan, sillä avioliiton ulkopuolisia suhteita ei pitäisi olla."
Islamissa on tapana solmia muutaman tunnin avioliitto, joka vastaa länsimaissa huorissa käymistä. Samoin islamissa on sallittua miehelle pitää montaa aviovaimoa, joten nuo puheesi sukupuolitautien tartunnoista ovat lähinnä naiiveja.
syntymä muslimina tietänen asian ;)
Abortti on sallittu kyllä aivan oikein "äidin terveyden ollessa vaarassa", mikä muissa ja vähän kehittyneemmissä kuin äärisunnien maailmassa takoittaa myös henkistä tilaa: jos raskaus ja lapsi on vaaraksi henkiselle hyvinvoinnille ja jaksamiselle, se on riittävä syy aborttiin ja sen saamiseen, kuten sanoin: kehittyneimmissä eikä äärifundiksissa maissa.
Äidin henki ja terveys menee aina alkion edelle.
sellaisen psyyken tilaa jolleka ei sallita toisen ihmisen tappamista vaikka kuinka huvittaisi..? Onko tappamishaluiselle tehty vääryyttä jos hänen mahdollisten psyyken ongelmien hoidattamiseen ei kenenkään toisen tarvitse uhrata henkeään?
vaikka olisi mielenhäiriö jo ja ahdistuu lapsen saamisen takia?
Talossani asui tälläinen ihminen joka oli ahdistnut/masentunut ja meni synnytyspsykoosiin lapsen synnytettyään..hänestä tuntui että synnytti käärmeitä/paholaisia..
nainen ei saanut elämäänsä tasapainoon (ajautui myös päihderiippuvaiseksi joten lääkitys ei toiminut) vasta kuin 50v ..ja ikävä kyllä tuolloin sairastui fyysisesti ja on nykyään kuollut..lapsi annettiin aikoinaan pois kun äiti joutui laitokseen..
jos hän olisi abortoinut niin kutsuttaisiinko tuotakin teidän mielestänne mukavuusabortiksi?
ja hiukan askarruttaa että täällä puhutaan kyllä fyysisen terveyden menettämisen olevan riittävä syy aborttiin muttei psyykkisten syiden?
ei ole hengenvaarallinen fyysinen este raskauden loppuunviemiselle.
este, mutta pakottamalla siihen aiheutetaan tarpeetonta kärsimystä ihmisyksilölle. Ja saattaapi aiheuttaa epäsuorasti kuolemanvaaran, jos nainen tekee itsemurhan pakottamisen takia aiheutuneista seurauksista.
pakkotoimin estämään, eikä se ole suora hengenuhka, eli kuolema ei silloin aiheudu raskaudesta.
ei ihme että Suomessa, tuhansien järvien maassa, niin monet epätoivoiset naiset kautta historian ovat hukuttautuneet Kuin Kalevalan Aino konsanaan.
arvo nolla..eikö tuolloin ole parempi keskeyttää alkiokehitys ja auttaa saamaan nainen tasapainoon ja ehkä myöhemmin sitten kykenee lapsen ottamaan vastaan..onko siis hyvä että menetämme yhden elämän alkion vuoksi?
mikä on meidän arvo siinä että tuotamme lisää jälkeläisiä hinnalla millä hyvänsä vaikka voisimme pahoin?
Itse vastustan aborttia. MUTTA on yksinkertaisesti sellaisia tilanteita/ tapauksia, että se on ainut vaihtoehto. Suomi on pullollaan kodittomia ja surkeissa perheissä eläviä lapsia vailla kunnon huolenpitoa. Pitäisikö näitä lapsia olla lisää? Kautta maailman lapsia hakataan, raiskataan ja kohdellaan kuin eläintä. Niin ja tätä tosiaan tapahtuu suomessakin ja yllättävän paljon. Mielestäni lapsen ei tarvitse nähdä maailmaa johon häntä ei haluta.
Antakaa jokaisen päättää asiasta aivan itse, katsokaa kolikon kummatkin puolet. Jos vähääkään välittää ihmisyydestä ei voi jyrkästi kenellekkään sanoa että niin ei tule toimia. Adoptoitavia lapsia on nytkin suomessa enemmän kuin liikaa..
Mutta jokaiselle joka aborttia miettii tahtoisin sanoa sen että se todellakin on pieni ihminen ja yksilö. Kannattaa todella tarkasti miettiä että mitkä syyt on se tehdä varsinkin nuoret naiset. Tunnen monta ystävää jotka ovat nuorempana abortin tehneet ja katuneet katkerasti sitä jälkeenpäin. Varsinkin kun usealla abortin tehneistä on suuria vaikeuksia myöhemmin tulla raskaaksi. Ja he jotka ovat lapsia saaneet suree sitä kun huomaavat konkreettisesti mitä ovat menneet tekemään ja mitä heillä jo voisi olla....
jälkeenjääneen lain häpeilemättömän härski hyväksikäyttö ja pikkuisten ihmisten surmaaminen kohtuihin on kuin suoraan pimeimmältä sydänkeskiajalta.
elämän oikeus on tilanteessa arvokkaampi kuin naisen päänsisältö. Ei aborttia > kaksi elämää jatkuu. Ei ole mikään mahdottomuus päästä tasapainoon vaikkei lupaa tappaa irtoisikaan.
Minkähän lähteen mukaan niitä adoptoitavia lapsia on enemmän kuin liikaa? Päinvastoin, niitä jonotetaan ja pitkästi!!
Monenkohan abortoitavan lapsen kohtaloksi todella koituisi kuvaamasi surkeat olot? Onko abortintekijöissä keskimääräistä huimasti enemmän syntyneiden lasten kaltoinkohteolijoita kuin normaaliväestössä? Vai syntyisikö ne ihan tavallisiin perheisiin tai pääsisi ainakin heitä kauan toivoneisiin adoptiokoteihin?
Jo (pienelle) osalle olisikin edessä huonommat olot, niin sinäkö määrität mikä on niin hirveää elämää että olisi parempi olla kuollut? Entä millä oikeutetaan niiden tappaminen joille olisi hyvät olot tiedossa?
ovat vähäpätöisiä raskaana olevalle naiselle, niin samalla lailla ovat abortin tehneen naisen psyykkiset ongelmat joilla yritätte pelotella täysin merkityksettömiä ja aborttia EI kannata jättää tekemättä niiden takia. Miksi jättää abortti tekemättä psyykkisten ongelmien pelossa, kun nehän on merkityksettömiä.
abortin tuloksena on (ainakin) yhden kuolema. Abortin tekemättä jättämisen jälkeen mielen "uhraaminen" ei sentään ollut ihan turhaa.
"Abortin tekemättä jättämisen jälkeen mielen "uhraaminen" ei sentään ollut ihan turhaa."
Minä puolestani sanoisin, että se todellakin olisi tuossa tapauksessa turhaa, jos raskaana ollut olisi itse halunnut päätyä aborttiin.
Järkyttää ajatellakin, että joku olisi oman äitini mielen ollut valmis uhraamaan, jotta minä sain syntyä. Ja samalla olisi vienyt sisaruksiltani äidin ja isältäni vaimon.
Etkö sinä oikeasti ajattele ketään muuta kuin alkioita ja itseäsi, mitä sinun mielestäsi muiden tulee tehdä? Uskotko sinä tosissasi tietäväsi muita paremmin, mitä ratkaisuja heidän tulee elämässään tehdä ja mikä on heille oikein?
on suurempi/lopullisempi, naisen (ei aborttia - mt) vai lapsen (abortti - koko elämä)?
liian nuori ymmärtämään psyykkisten sairauksien vakavuutta..
oletetaan vielä..entä jos tuo äiti olisi sinun tyttäresi..kuittaistko ongelmat vain kintaalla kunhan alkio saisi elämän..noinko vähän piittaisit lapsestasi..?
olisi sillä hetkellä tärkeämpi. Tyttären ongelmat ei ole välttämättä mitenkään lopullisia ja niiden hoitoon voidaan keskittyä myöhemminkin.
Äidin mielenterveyden menetys olisi ollut sisarilleni isompi menetys kuin minulle minun alkion elämän menetys.
Vaimon ja lastensa äidin mielenterveyden menetys olisi ollut isälleni isompi menetys kuin minulle minun alkion elämän menetys.
Ja noilla molemmilla olisi ollut PALJON suurempi ja olennaisempi vaikutus MONEN minulle rakkaan ihmisen loppuelämään ja hyvinvointiin. Joten aivan tasan tarkkaan olisin oman alkion elämäni kustannuksella kannattanut, että äitini olisi minut abortoinut, jos hänen mielenterveytensä olisi syntymästäni ollut kiinni.
"Joten aivan tasan tarkkaan olisin oman alkion elämäni kustannuksella kannattanut, että äitini olisi minut abortoinut, jos hänen mielenterveytensä olisi syntymästäni ollut kiinni."
:D Juu, "uskotaan".. onhan se helppo nyt sanoo..
Sä oisit kuitenkin menettäny siinä koko elämäs, äitisi olisi maksattanut mielenterveytensä säilymisen (?) sun hengelläs.
Mikäli äitini olisi abortoinut minut, en olisi sitä tässä ihmettelemässä. En olisi siis menettänyt tätä elämää, jota nyt elän. Koska sitä ei olisi olemassa.
Siis minua ei todellakaan häiritse, että olisin menettänyt "koko elämäni", koska en olisi sitä elämää viettämässä ja sen menetystä päivittelemässä. Siis todellakin se, että äitini olisi maksattanut mieelnterveytensä säilymisen alkion elämälläni/hengelläni, on pieni juttu sen rinnalla, mitä äitini, isäni ja sisarukseni olisivat menettäneet äitini mielenterveyden järkkymisen takia. Siinä ei todellakaan yhden alkion elämän päättymisellä ole pienintäkään merkitystä noiden muiden rinnalla.
olisi psykoosissaan tehnyt itsemurhan? eikö lapsesi elämä olisi senkään arvoinen? Ja tiedätkö kuinka vaikeita psykoosit on hoitaa ja miten hänestä olisi äidiksi? Ja että psyykkiset ongelmilla on taipumus periytyä.
Tämän esimerkki naisen lapsi meni adoptoitavaksi eli ei jäänyt isovanhempien luokse koska oli liian vanhoja lasta enään hoitamaan ja miestä ei näkynyt lapsen isyyttä hoitamaan.
itse painotan kehittyneen ihmisen elämän korkeammalle kuin alkiovaiheen (jossa ei ole tiedostamista elämisestä mihinkä suuntaan vain muutama jakautunut solurykelmä)ja joita menee hukkaan monesti jo lapsettomuushoidoissakin..mutta se on eriasia.
jos nainen olisi minun tyttäreni olisi hän aina ykkössijalla minun auttamislistalla. Lapsia pystyy tekemään sitten kun siihen on valmis.
satupa kanssa itse ajattelen samoin..eihän minua olisi silloin joten en mitään kaipaisikaan tietenkään muu olisi sulamahdottomuus.
ja jos taas uskonnollinen kanta ettei sielu kuole niin tulisin sitten kun siihen ollaan valmiita...en ennen.
on jokatapauksessa mielenterveyttä (
on tehnyt itsemurhan mielenterveyshäiriöiden vuoksi? joten aliarvioida ei tuota psyykkistä tilaa voi vaikkei se näy kuten fyysinen ..
tuo on mielipiteesi.
Minusta puolestani mielenterveyden menetys on paljon mittavampi menetys kuin alkion elämän loppuminen. Ja kun vertailukohtana on monen syntyneen mielenterveys ja hyvinvointi, menevät ne kirkkaasti, korkealta ja kovaa alkion elämän päättymisen edelle. Koska sen alkion koko elämä on vähäpätöinen noiden muiden oikeuksiin ja elämään verrattuna. Kehitysasteensa takia. Siis lailliseti ja minun mielipiteeni mukaisesti.
estämään itsemurhan, mutta myöhästähän se sitten enää ois jos ollis jo tehny sen..? Mt-ongelmat ei edelleen ole riittävä syy kenenkään hengenriistoon.
Eihän lasta ole synnytettyään pakko pitää.
Moni ottovanhempi odottaa lasta.
Ennen herrasväki saattoi mennä ulkomaille lehtolapsensa synnyttämään, nyt
lapsen synnyttäminen ja pois antaminen ei ole
enää edes mikään häpeä!
tee lapsi kuin koiranpentu. Huolista viis veisaten. Ja jos et kestä annettuasi lapsesi pois aina löytyy hoitajilta insuliinia suoniin. ja elämä hymyilee ;)