Ei ollut edes ensimmäinen kerta kun lähdimme neuvolasta monttu auki.
Kävimme lapsemme 1 1/2v tarkastuskäynnillä neuvolassa ja koska se on lapsellemme kuitenkin outo ympäristö, niin lapsi oli suht paljon liikkeellä uteliaana tutkimassa ympäristöä. Neuvolan "tätimme" kiinnitti taas huomiota tähän liikkumiseen/tutkimiseen ja sanoi lastamme kovin meneväiseksi, antoi ymmärtää että lapsella on tarkkaavaisushäiriötä johon lääkärin tulisi kiinnittää huomiota. Sanoimme, että lapsi on tutuissa paikoissa rauhallinen (mm. koti, mummola, kauppa ja ystäväperheet joissa käymme). Terveydenhoitaja suorastaan käveli meidän yli ja oli edelleen sitä mieltä että lapsi on keskittymiskyvytön ja ylivilkas.
Hän kysyi osaako lapsi puhua selviä sanoja. Sanoimme että pari-kolme, tapailee uusia sanoja ja ymmärtää kyllä puhetta ja noudattaa kehoituksia. Pyysimme lasta näyttämään mm. missä on napa, lamppu, nenä ym, mutta lapsi ei sitten neuvolassa halunnut näyttää. Hyvä siinä on sanoa että kotona kyllä osaa. Terveydenhoitaja kirjoitti korttiin että puhuu omaa kieltä ja kyseenalaisti puheen ymmärtämisen.
Kuuloakin tutkittiin. Lapsi oli perusjuntilla päällä eikä suostunut kääntämään päätään kuin toiselle puolelle kun terkkari ujellutti jotain pilliä. Nyt oli sitten kuulossakin vikaa, vaikka _kotona kuulee vallan mainoisti molemmilla korvillaan_.
Lusikalla syömistäkin lapsemme kuulemma vasta harjoittelee, vaikka osaa syödä itse lusikalla hyvin, mutta välillä tykkää touhuilla omiaan ja olla syötettävänä.
Muutenkin tällaista ihmetouhua välillä. Jos mainitsemme lapsemme osaavan jotain, mikä on edellä ikäkaudenkehitystä, sille ei korvaa lotkauteta vaan sitten jollain myöhemmällä käynnillä on kyselty miten on, osaako/onko lapsenne tapaillut jo tätä taitoa!!!
Kuppi meni kyllä nurin viimekäynnin jälkeen. Olemme molemmat vanhemmat olleet vilkkaita lapsina ja emme itse (eikä kyllä tututkaan) koe lasta rasittavan vilkkaaksi. Lapsi on kehittynyt motorisesti todella hyvin ja on omaa ikäänsä motoriikassa edellä reilusti. Puhe siitä johtuen tulee perässä, mutta emme ole huolissamme siitäkään, ainakaan vielä. Terveydenhoitajaa tämä huolestuttaa, meillä on puhekontrolli parin kuun päästä, jolloin tulisi osata paljon enemmän sanoja ja lisäksi saimme lähetteen fysioterapeutille.
Lähetettä en ainakaan ymmärrä, että mikä järki siinäkin on, mutta mennään nyt katsomaan ja ihmettelemään.
Lapseni kehitys ei itseäni todellakaan vaivaa/huolestuta. Olen päiväkodissa töissä hoitajana ja tiedän kyllä koska on aihetta huoleen, enkä ole "sokea" lapselleni. Lapseni ei ole päiväkodissa/pph.lla, mutta lastenhoidon ja lapset tuntevalla henkilöllä kuitenkin.
Tuntuu kuin ylitseni käveltäisiin niin äitinä kuin ammattilaisenakin. Suututtaa.
Kävimme lapsemme 1 1/2v tarkastuskäynnillä neuvolassa ja koska se on lapsellemme kuitenkin outo ympäristö, niin lapsi oli suht paljon liikkeellä uteliaana tutkimassa ympäristöä. Neuvolan "tätimme" kiinnitti taas huomiota tähän liikkumiseen/tutkimiseen ja sanoi lastamme kovin meneväiseksi, antoi ymmärtää että lapsella on tarkkaavaisushäiriötä johon lääkärin tulisi kiinnittää huomiota. Sanoimme, että lapsi on tutuissa paikoissa rauhallinen (mm. koti, mummola, kauppa ja ystäväperheet joissa käymme). Terveydenhoitaja suorastaan käveli meidän yli ja oli edelleen sitä mieltä että lapsi on keskittymiskyvytön ja ylivilkas.
Hän kysyi osaako lapsi puhua selviä sanoja. Sanoimme että pari-kolme, tapailee uusia sanoja ja ymmärtää kyllä puhetta ja noudattaa kehoituksia. Pyysimme lasta näyttämään mm. missä on napa, lamppu, nenä ym, mutta lapsi ei sitten neuvolassa halunnut näyttää. Hyvä siinä on sanoa että kotona kyllä osaa. Terveydenhoitaja kirjoitti korttiin että puhuu omaa kieltä ja kyseenalaisti puheen ymmärtämisen.
Kuuloakin tutkittiin. Lapsi oli perusjuntilla päällä eikä suostunut kääntämään päätään kuin toiselle puolelle kun terkkari ujellutti jotain pilliä. Nyt oli sitten kuulossakin vikaa, vaikka _kotona kuulee vallan mainoisti molemmilla korvillaan_.
Lusikalla syömistäkin lapsemme kuulemma vasta harjoittelee, vaikka osaa syödä itse lusikalla hyvin, mutta välillä tykkää touhuilla omiaan ja olla syötettävänä.
Muutenkin tällaista ihmetouhua välillä. Jos mainitsemme lapsemme osaavan jotain, mikä on edellä ikäkaudenkehitystä, sille ei korvaa lotkauteta vaan sitten jollain myöhemmällä käynnillä on kyselty miten on, osaako/onko lapsenne tapaillut jo tätä taitoa!!!
Kuppi meni kyllä nurin viimekäynnin jälkeen. Olemme molemmat vanhemmat olleet vilkkaita lapsina ja emme itse (eikä kyllä tututkaan) koe lasta rasittavan vilkkaaksi. Lapsi on kehittynyt motorisesti todella hyvin ja on omaa ikäänsä motoriikassa edellä reilusti. Puhe siitä johtuen tulee perässä, mutta emme ole huolissamme siitäkään, ainakaan vielä. Terveydenhoitajaa tämä huolestuttaa, meillä on puhekontrolli parin kuun päästä, jolloin tulisi osata paljon enemmän sanoja ja lisäksi saimme lähetteen fysioterapeutille.
Lähetettä en ainakaan ymmärrä, että mikä järki siinäkin on, mutta mennään nyt katsomaan ja ihmettelemään.
Lapseni kehitys ei itseäni todellakaan vaivaa/huolestuta. Olen päiväkodissa töissä hoitajana ja tiedän kyllä koska on aihetta huoleen, enkä ole "sokea" lapselleni. Lapseni ei ole päiväkodissa/pph.lla, mutta lastenhoidon ja lapset tuntevalla henkilöllä kuitenkin.
Tuntuu kuin ylitseni käveltäisiin niin äitinä kuin ammattilaisenakin. Suututtaa.
Vastaukset 23
Vanhimmat
lapsesi kuulosta mitenkään poikkeukselliselta. Itse huomasin aikoinaan, että neuvolaan ei kannata mennä asenteella, että meillä on kaikki kunnossa. Silloin sieltä lähtee aina pois monivammaisena. Kun sinne menee muka kauhean huolestuneena "tämä lapsi ei syö, ei nuku, ei varmaan kasvakaan, ei osaa mitään...", niin johan täti rauhoittelee, että ihan on ikätasainen kehitys.
Kun kerran tiedät asioiden olevan kunnossa, niin unohda neuvolat.
Itseäni huvitti joskus aikoinaan, kun lapsen puheen ymmärtämistä testattiin. Täti näytti kuvaa, jossa oli kaikenlaisia asioita ja käski lapsen näyttää sieltä "hauva". Meidän lapsi ei varmaan koskaan tuota sanaa ollut edes kuullut, koska me puhumme asioista niiden oikeilla nimillä "koira". Lapsi katsoi kuvaa ja sattumalta osoitti koiraa, joka taisi olla kuvan ainut mielenkiintoinen asia. Niin oli täti tyytyväinen, kun lapsi noin hyvin ymmärsi puhetta. Ei muutaman minuutin käynnillä mitään vielä lapsesta opita.
köytää tahllaan vikaa.
Jos lapsi ei liiku tai tarkkaile ympäristöä, olisi siinä taas vikaa, kun ei ole innostunut. Vaihda terkkaria, älä tosissaan tollasta ota.
meidän tytön jalat oli, neuvolan lääkärin mukaan, jäykät ja tyttö kuulemma muutenkin kovin itkuinen. Kyllä minäkin olisin ollut jos jalkoja väännellään kovakouraisesti. Lääkäri ei ilmeisesti tiennyt että lapsella on tunto jaloissakin. Käytiin oikein sairaalassa erikoislääkärillä kun sinne passitti, erikoislääkäri kysyi minulta että mitä näissä jaloissa pitäisi olla vikana. Kyllä suututti, hyvin on jalat toimineet 14v. Tiedät itse lapsesi käyttäytymisen, eikö se terveydenhoitaja tiedä ettei "kukko käskemällä laula". Pysy itse rauhallisena se on tärkeintä.
kun ei osannut vanhempaa asiallisesti kohdata ja kuunnella.
Tuli mieleen se, kun oma nykyinen 15 v oli aikanaan 3 vuotistarkastuksessa ja kuvasta oli pitänyt näyttää esineitä ja asioita.
Päättäväisesti känkkäränkkäaamua elävä poika vastasi jokaiseen kysymykseen "En tiedä!", vaikka hyvin tiesin hänen esineet tunnistavan.
Loppua kohden sitten poika kuitenkin lipsautti vahingossa: "En tiedä, että tuo tuossa hevosen takana on musta kissa."
;-)
Neuvolakorttiin tuli teksti: "Huomattavasti pidemmällä kehityksessä, kuin mitä halusi tänään tunnustaa."
päivän naurut! ihana kertomus!
"Huomattavasti pidemmällä kehityksessä, kuin mitä halusi tänään tunnustaa." :D :D :D
Ja aloittajalle: huoli pois, ei mitään hätää, terkkareilla varmaan vaan kuuluu koulutukseen lobotomia :D
...nii,
me oltiin kans neuvolassa 2,5v. käynnillä ja piti kuvista näyttää tarkasti sormella missä mikäkin asia on... nenä, silmä, suu....
kun piti näyttää se nenä niin poika tokaisi vaan hyvin ylimielisesti, että "tuossa naamassa". Täti vaan intti ,että "näytä sormella, näytä sormella..." Ja on ollu niitäkii juttuja, että lapsen on pitäny hyppiä tasajalkaa nii onkin sanonut neuvolantädille, että "hypi ite!!"
:)
nykyään kiinnitetään huomiota myös lapsen kasvatukseen ja käytökseen. Meidän lapset eivät koskaan sanoisi aikuiselle Hypi ite eikä olisi noin näsäviisaita. Mistähän lapsi on tuollaisen käytöksen oppinut?
...osaako reilu 2v. lapsi olla näsäviisas???
Oma poika vilpittömästi ainakin totesi, että nenä on naamassa.. niinkuin se oikeasti on!!!
ja se hypi ite -juttu tarkoitti siis sitä, että "hypi sinäkin"... minä siis tulkitsin sen asia väärin.... sori.
Hei!
Mä käytän lapseni neuvolassa vain saadakseni tarpeelliset rokotukset, ei muuta kiitos!
Meidänkin lapsella oli kuulemma neurologinen häiriö tai jotain sellaista ja paskat.
Osa niistä kai lukee jotain ammattilehtiä tai kuulee kun lääkäri puhuu jostain ja sitten ne tietää kaiken, ne on valmiita lääkäreitä.
Joo, tosissaan ite menen sillä asenteella, et kaikki hyvin, anna se rokotus ja kiitti hei.
Jos on jotain niin käytän sitten ihan oikealla lääkärillä tms.
Aika erikoista, että puolitoistavuotias otetaan puhekontrolliin noin nopeasti... Jos me oltais kyseisen hoitajan asiakkaita, niin oltais käyty kaikki kontrollit ja fysioterapeutit... turhaan :))
Poika rupes puhumaan 2v3kk:n iässä, sitä ennen ei juurikaan puhunut, vaikka ymmärsi oikein hyvin, tai puhui, mutta vain 2 tavuisia sanoja, eli lyhensi sanan lopusta turhat pois, sit vaan ykskaks rupes puhumaan..
Poikame rupes kiinnostumaan itse syömisestä vasta pari vuotiaana... Meillä on onneks ihan ok hotaja, kuuntelee ja uskoo meitä vanhempia, vaikka lapsi olisi kieltäytynyt vastaamasta kysymyksiin, esim 2v neuvolasa ei puhunut sanaakaan, vaikka oikeasti osasi...
Aika kurjaa, jos neuvolasta tulee vaan paha mieli, kannattais kysyä, jos sais vaihtaa hoitajaa, meillä onneks edellinen hoitaja jäi pois, se oli vähän samanlainen, ei uskonut että lapsemme ryömii, kun ei neuvolassa suostunut ryömimään :O No uskoi sitten, kun tarpeeksi painokkaasti asian ilmaisin...
tarkkoja. Terveydenhoitajat ja lääkärit kuitenkin näkevät hieman enemmän lapsia ja heillä on vertailukohtaa ihan näppituntumalla. Vanhemmathan nyt eivät koskaan halua uskoa, että heidän lapsensa ei menisi ihan normin mukaan. Eihän se, että tutkitaan vielä sano, että lapsella olisi jotakin viivästymää tai pulmaa. Millainenhan huuto siitä tulisi, jos kukaan ei uskaltaisi sanoa mitään ja sitten niitä pulmia tulisi? Tiesithän, että lapsi, erityisesti sellainen, jolla on pulmaa, käyttäytyy kotona eritavaoin kuin tutkimustilanteessa. Sehän on vain yksi merkki mahdollisesta ongelmasta. Keskimäärin kaikki lapset vierastavat, mutta silti heihin saa kontaktin, liekö teillä ollut niin?
Ei kannata suuttua, jos joku tekee työnsä hyvin. Ei ole henkilökohtainen loukkaus, turhaan hikeennyt. Ainahan oma lapsi on kaunein ja taitavain, mutat kaikkien ei tarvitse olla samaa mieltä.
Unohdatko että olen päiväkodissa hoitajana töissä? Myös minulla on näppituntumaa lapsiin. Erilaisista merkeistä ja huomatuista ongelmista tulee mainita ja puhua, mutta ei kävellä vanhemman yli. Terkkari kuitenkin näkee lasta vain sen 15min 3kk välein.
pojalla jotain ongelmia kun kotona käyttäytyy hyvin mutta lääkärissä ja neuvolassa huutaa kuin syötävä koska pelkää ja vierastaa eikä häneen silloin saa kontaktia... Hmm...
Se on normaalia, että ap.:n utelias lapsi käyttäytyy uudessa paikassa niin. Myös vierastaminen ja pelkääminen on normaalia eikä se heti ole merkki jostain ongelmasta. Meidänkin poika osaa vaikka mitä mutta vieraassa paikassa ei näytä taitojaan. Silloin neuvolatädin on vain luotettava sanaani siitä mitä lapsemme osaa! Kuka nyt menisi valehtelemaan sellaisesta??? Jokainan vastuullinen vanhempi ei tee lapsestaan fiksumpaa kuin on tai peittele ongelmia, jis lapsi ei jotain osaa. Enemmän on haittaa siitä jos valehtelee ettei ongelmia ole vaikka olisi.
Minusta neuvolatädillä ei ole oikeutta olettaa, että lapsi jotenkin "vammainen" jos ei hänen nähtensä jotain tee minkä kuitenkin osaa.
Itse vaihtaisin neuvolaa jos noin kohdeltaisiin!
Että neuvolan pitäisi olla auttava ja kannustava, ei tuomitseva. Itselläni kokemusta huonosta neuvolatädistä, joka ei auttanut eikä vastannut kysymyksiini vaikka minua huoletti poikani allergiat ym. Työnsi meidät aina vaan pois kun seuraava "asiakas" oli jo tulossa. Aina jäi mietityttämään kaikki... Muutimme, ja saimme ihanan neuvolatädin joka ottaa minut ja poikani vakavasti. Häneltä olen saanut kannustusta ja kysymyksiini vastauksia, eikä hän kyttä kelloa vaan selvittää asiat juurta jaksaen minulle jos joku minua huolestuttaa. Harmi vaan, että hän alkaa olla sen ikäinen, että varmaan kohta jää eläkkeelle :(
Kirjoituksillani en halua teilata neuvoloita tai sitä, että he ovat kuitenkin ammattilaisia. Ammattilaisella pitäisi kuitenkin olla oikeanlaista silmää ja kokemusta erilaisista lapsista! Joku käyttäytyy toisin ja joku taas on vilkas menijä. Jos neuvola haluaa, että lapsi käyttäytyy samoin kuin kotona ja näyttää taitonsa myös neuvolassa, miksi ei tädit tee kotikäyntejä? Eihän sekään takaa, että lapsi näyttäisi kaikki taitonsa silloinkaan mutta tuttu ympäristö olisi ehkä lapsen tutkimisen kannalta parempi... Nämä nyt ovat vain minun mielipiteitäni....
ole yhtään setää?
Vaikka olisihan tätikin setä, jos..
"tädit" eivät tee kotikäyntejä ihan siitä syystä, että siihen ei millään ole resursseja. Ajat ovat yleensä puolen tunnin aikoja, ja siihen kuuluu myös kirjaaminen. Usein ainoa kotikäynti , mikä perheeseen tehdään, on esikoisen syntymän jälkeen. Tämäkin jää valitettavasti usein pois.
Tämä käytäntö ei ole siis terveydenhoitajien valinta.
mutta jos kuvitellaan heti, että lapsessa vikaa jos ei käyttäydy neuvolassa niinkuin kotona niin ehkä parempi vaihtoehto olisi neuvolan tulla kotiin. Se oli tarkoitukseni asiassa.
olisikin, mutta kun se ei ole mahdollista.
Tiesithän muuten, että joskus tietyt käytöshäiriöt ilmenevät ainoastaan tietyissä tilanteissa. Eli lapsi voi kotona ollessaan olla täysin normaali, mutta vaikkapa koulussa mennä ihan pitkin seiniä. Kyllähän tällöinkin lapsella on jokin vikana. Ei voi vain ajatella, että kaikki hyvin, kun kotona menee hyvin.
Neuvolatädin papereissa lapsi ehkä jo leimattu yhteistyökyvyttömäksi.
Hieman leikkiä lasken, mutta tottakin se voi olla. Olen huomannut aiemminkin lasten saavan melko nuorina epämääräisiä "diagnooseja", epämääräisiltä neuvolantädeiltä, terveydenhoitajilta, ym vast. puoskareilta, säälin heidän omaa jälkikasvuaan jos saavat samanlaisen kohtelun kuin vieraiden kakarat.
lynkataan.
Miksi viet lapsen neuvolaan, jos itse tiedät kaiken paremmin? Paitsi sitä et näytä tietävän, että neuvolassa ei työskentele tätejä, vaan terveydenhoitajia.
Neuvolassahan voidaan havaita vaikka mitä "outoa" mikä ei sitten olekaan mitään "outoa" koska lapsi on vaan toiminut poikkeuksellisesti neuvolassa. Monellehan varmaan käy niin että lapsi ei sitten tee niitä temppuja mitä kuitenkin osaa ja tekee jo kotona.
Meillä esim. muistaakseni 5 tai 6-vuotiaana ei vastannut ihan oikein joihinkin logiikkatehtäviin. Minusta se johtui siitä että hän yritti liian kovaa miettiä mikä olisi "oikea" vastaus kun tehtävät olivat tosi yksinkertaisia tyyllin "mitä kuvassa tapahtuu".
Vähän asiasta huolestuttiin ja puhuttiin että voi sitten miettiä vielä koulun aloitus aikaa. (joutui aloittamaan 6-vuotiaana)Mutta lapsi oli eskarissa ja sieltähän tulee sitten neuvolaan kyllä tietoa jos lapsi ei ole niin sanotusti koulukypsä. Koska lapsi oli aivan normaalilla tasolla eskarissa niin eihän siellä oltu asiasta yhtään huolestuneita. Ja ei syytä ollutkaan.
Lapsi aloitti koulun ja pärjäsi ihan hyvin ekalta luokalta asti varsinkin matikassa ja oppi lukemaankin ihan samaan tahtiin kun muut. (Siis luokassa oli vielä monia jotka eivät olleet oppineet lukemaan joten ei ollut niin sanotusti "viimeisiä")
Olin huomaavinani terkkarin reaktiossa todellista hämmästyneisyyttä kun kuuli kuinka hienosti koulu oli sujunut koska aikaisemmin oltiin oltu huolestuneita kirjoitus, piirustus taidoista ja niistä parista logiikkatehtävästä jotka eivät menneet niin kuin heidän mielestään piti.
Se on oma neuvoni! Saatte sitten "puhtaat paperit" käteen, tai ette. Eli nyky yhteiskunnassa on erittäin vaikea saada lasta kunnollisiin tutkimuksiin ja jos näitä joskus turhiakin tutkimuksia tarjotaan, onko niistä haittaa? Oma poikani sai ADHD diagnoosin 10v, olisin itse ollut todella mielissäni jos neuvolasta olisi aikanaan lähete tullut eteenpäin!
Ja olen useinkin vienyt lapsiani "turhiinkin" tutkimuksiin. Siis siinämielessä turhiin ettei mitään ole löytynyt, mutta sittenpä on ainakin epikriisi näyttää seuraavalle taivastelijalle :)
Ja ei se terveydenhoitaja voi oikeasti diagnosoida ketään, mutta heilläkin on suositukset milloin heidän TÄYTYY lähettää lapset eteenpäin! Tuskimpa ne ilkeyttä ketään ylimääräisiin tutkimuksiin lähettävät.
on joku syy, ettei lapsi käyttäydy kunnolla. annatko sen tonkia kylässäkin joka nurkan ja sopen?kannattaa ottaa tosissaan hoitsun sanat.