Kuukauden päästä pääsee taas toivottavasti vesille ja nyt on hyvä aika kerrata kokemuksia.
Satamassa peruuttaminen on ainakin mulle aiheuttanut päänvaivaa pari kertaa. Vene on perästä kiinni poijussa ja keulasta laiturissa. Takana ei ole kovin paljoa tilaa seuraavaan laituriin eli manöövereille ei paljoa tilaa.
Pahin tilanne on, kun tuulee voimakkaasti takaa. Akselivetoista ei juuri voi peruuttamalla ohjata ja heti, kun veneen saa hieman kääntymää, tuuli ottaa keulaan voimakkaasti. Jos kaikki ei mene kerralla nappiin, tuuli ehtii painaa veneen kohti poijuja.
Kerätäänpä tähän nikseja, mitä veneilijöillä on kertynyt vuosien varrella.
Satamassa peruuttaminen on ainakin mulle aiheuttanut päänvaivaa pari kertaa. Vene on perästä kiinni poijussa ja keulasta laiturissa. Takana ei ole kovin paljoa tilaa seuraavaan laituriin eli manöövereille ei paljoa tilaa.
Pahin tilanne on, kun tuulee voimakkaasti takaa. Akselivetoista ei juuri voi peruuttamalla ohjata ja heti, kun veneen saa hieman kääntymää, tuuli ottaa keulaan voimakkaasti. Jos kaikki ei mene kerralla nappiin, tuuli ehtii painaa veneen kohti poijuja.
Kerätäänpä tähän nikseja, mitä veneilijöillä on kertynyt vuosien varrella.
Vastaukset 21
Vanhimmat
vain suoraan poijun ohi sen verran kauas, että keula mahtuu kääntymään. Sitten vain keulapotkurilla käännät keulan haluamaasi suuntaan ja ajat pois.
ei ole keulapotkuria
että peruutatteko te tosiaan poijulle ilman että kelailette takaköyttä sisään (eikös ole päätynyt vielä potkuriin?). no itsellä on vaan tolppapaikka, mutta sen kerran kun poijussa on kiikuttu, olen vaan kiskonut paatin siihen narusta ja siittä sitten matkaan. ei varmaan jokapaikassa toimi.
Ilman muuta kelataan köyttä sisään ja itseasiassa vedän veneen poijulle kiinnitysköydellä. Ongelman voi aiheuttaa, jos poijulta pitää tiukasti kääntää -> ohajiluvauhtia ei ole ja tuuli voi painaa venettä takaisin rantaan päin (kuten aloittajan viestistä päättelin tapahtuneen)
Niin, ensimmäisenä tulee mieleen, että tuulen suuntaa voisi hyödyntää. Jos tuuli painaa keulaa rantaan päin, niin aja ulos peruuttamalla. Lisäjippo tähän: älä yritä ohjata veto päällä peruutuksessa vaan anna koneella "alkutuuppaus" ja pistä vaihde vapaalle. Ohjautuu paljon paremmin. Vauhdin loppuessa taas ruori suoraan ja uusi "tuuppaus".
Entä olisiko siitä apua, että peräköyttä ei irrottaisi poijusta heti vaan gasti veisi sen keulaan ja antaisit tuulen kääntää venettä parempaan asentoon "poijussa roikkuen"?
Tuulen suunnasta riippuen kannattaa ehkä peruuttaa pois. Eväköliset veneet ohjautuvat hyvin pakilla, eli peruuttele rauhassa vapaammille vesille ja käännä keula menosuuntaan vasta siellä. Näin mä teen mun ahtaalla paikalla johon vallitseva tuuli usein puhaltaa suoraan sivusta ja voimalla. Hyvin toimii. Muistat vaan pitää lujasti kiinni pinnasta tai ruorista kun ajat taaksepäin.
Kuten tuossa aikasemmassa viestissä sanottiin, niin tuulen suuntaa kannattaa hyödyntää tässä asiassa.
Itselläni on pitkäkölinen vene ja ei tarvitse olla tosiaan paljoa tuulta sivulta kun vene ei käänny toiseen suuntaan ollenkaan. Silloin vain pakitellaan laiturin päähän jolloin on jo sen verran vauhtiakin että vene kääntyy sujuvasti. Vaikka itselläni on n. 20 metriä matkaa peruutella poijulta eteenpäin ei ole toiveitakaan pakittaa vasemmalle jos tuuli käy oikealta.
Täytyypi itse kokeilla, kun tuuli on epäedullisesta suunnasta. Mulla on laiturin päähän matkaa, mutta tosiaan, saapa kelattua vauhti kunnolla niin ei tuulikaan paina sivuttain niin pahasti
takaperin ajellessa laitureiden välissä kannattaa välttää liian suurta vauhtia. Siinä nimittäin jos ote lipeää pinnasta tai ruorista tulee helposti pahoja vaurioita, vene karkaa hetkessä poikittain ja voi törmätä muihin. Eli malttia sen pakkivauhdin kanssa, sen verran vaan että ohjailukyky säilyy ja matka etenee, ei kannata paljon enempää kaasukahvaa vääntää pakilla.
pitkäkölistä venettä on, että ensin pakilla liukumaan taaksepäin ja peräsin suoraan. Sitten liu'usta peräsin toiseen laitaan (riippuen kumpaan ollaan kääntymässä) ja moottorista sekunniksi täydet kierrokset eteenpäin. Vesi veneen alla alkaa virrata oikeaan suuntaan, ja peräsin ohjaa, mutta vene ei varsinaisesti juuri ehdi liikkua eteenpäin. Muutama tällainen "töräys" kääntää veneen melkein paikoillaan.
Tämä oppi on uppoumarunkoisesta moottoriveneestä, että en tiedä toimiiko yhtä hyvin esim. taittuvalapaisella potkurilla. Mutta kannatta kokeilla, helppo ja yksinkertainen tapa kääntää vene.
kuukauden päästä lähteä vesille
kannattaisko pysyy maissa jos laiturista lähtökin on ylivoimaista?entäs sitte kun joskus heinäkuussa oot päässy laiturista niin mitä mahdottomia esteitä sieltä mereltä löytyykään?
Että et joisi niin paljon alkoholia, maanantaina iltana taas tukevassa humalassa. Oman itsesi ja perheesi vuoksi, laita korkki kiinni ja hakeudu hoitoon.
Viime kesänä olisi meillä vaimon kanssa haasteellinen irtautuminen Hangon kaupunginsatamasta, kun veneeseen osui voimakas sivutuuli etelä-lounas suunnasta.
Emme siis osanneet irtautua, mutta toimintamme oli seuraava. Ankkuri pois keulasta, ettei kolhi muita veneitä. Kaikki fenderit tuulen alapuolelle, jonka puoleinen vene myös varustettiin fenderipatteristolla. Olivat naapuriveneessä paikalla tyntämässä venettämme irti.
Keulasta köysilenkkinä laiturille, josta sitä höllättiin 10cm kerralla. Moottorilla veto taakse, ja poijuköyttä kiristin 10cm kerrallaan. Käytännössä tuntui että venettä oli kiskottava poijua kohti, ja oli kyllä raskasta. Veneen tyhjäpaino 5t.
En todellankaan uskaltanut irroittaa keulaköyttää ja kaasuttaa täysillä poijulle. Musitaakseni vielä olisi voinut olla vaarana että tuuli painaa välittömästi keulan tuulen alapuolen veneeseen, kun pääsemme poijulle eli ei se poiju niin kaukana ole.
Miten voisi toimia ?
Yksi mahdollinen tapa selviytyä tuontapaisesta "extreme" tilanteesta, on käydä vaihtamassa juoksuköysi myös poijuun, jolloin lopullinen irroittautuminen reippaalla vauhdilla ei kaadu siihen, ettei poijuhakaa saakaan vauhdissa irti (tämähän johtaisi aika totaaliseen katastroofin). Juoksuköyden voi käydä vaihtamassa jollalla (triviaali ratkaisu jos omistaa jollan). Ilman jollaa toimittaessa vaihdetaan keulaan pitkä köysi (taas yksi hyvä syy pitää ylimääräisiä pitkiä köysiä mukana), otetaan sekä keula että peräköydet vinsseille ja varovasti vinsseillä hilataan vene poijulle. Sitten laitetaan juoksuköysi kiinni ja irroitetaan poijuhaka. Sitten voi tilanteen mukaan lähteä siitä suoraan kunnon kaasulla tai vinssata veneen takaisin lähemmäs laituria, ratkaisu riippuu tilanteen yksityiskohdista. Homma ottaa aikaa ja vaivaa, mutta naapurit ovat takuulla tyytyväisiä tuota katsellessa. Viimeistään sitten jälkikäteen, kun vasta tajuavat, mikä oli koko shown tarkoitus.
Tuuli puhaltanut vielä siten, että se painaa venettä sivuttain kohti rantaa.
Keulan juoksuköysi on hyvä konsti ja käytän sitä säännöllisesti kovassa sivutuulessa varsinkin yksin lähtiessä (vedän toisenpään genoan vinssille).
Kuinka pahasti tuuli pääsi kääntämään keulan, kun irrottauduit poijusta ja keulan juoksuköydestä? Voisn kuvitella, että vene käänti nopeasti siten, että keula kohti rantaa. Ei liene muuta mahdollisuutta kuin peruuttaa pois laiturista päin (kohti Itämeren portin laitureita) ja siinä väljemmillä vesillä reippaalla kaasunkäytöllä saada vene hallintaan.
Olen nähnyt ammattilaisetkin pulassa tuollaisessa tilanteessa.
Muistikuvani on että siinä vaiheessa kun oli päästettävä juoksuköysi irti laiturista, niin sitten laitoin kaasun täysille, eli täysi pakki päälle ja jotenkin saimme hakasen irti poijusta. Olimme laiturissa länsi puolella eli keula kohden itää. Tuuli taisi tulla hieman sivulta hieman takaa, eli ei työntänyt irti laiturista vaan päinvastoin. Keula kääntyi kyllä todella nopeasti mutta juuri ja juuri emme kolhineet viereistä venettä. Ehkä jos vieressä olisi ollut suurempi vene, niin olisimmekin saaneet siitä paremman tuen, mutta tuulen alapuoleinen vene oli selvästi pienempi vene. Onneksi takana oli tilaa vaikka kuinka paljon ja luonnollisesti oli valittu hetki ettei siinä liikennöinyt ketään. Taisimme olla tuossa 21 kohdalla http://www.cosmox.fi/itasatama/map3.htm
Kieltämättä hieman arveluttaa purjehtijat joka harrastavat purjehtia purjeillä läpi Hangon itäsataman. Minä saan jo moottorilla ajellessa olla tarkkana liikenteen ja lautan kanssa, eikä tulisi mielenkään purjeita nostaa satamassa.
Veneen ominaisuudet peruutettaessa perustuvat pitkälti peräsimen ja potkurin keskinäisiin suhteisiin. Eri veneiden välillä on eroja. Tutustua kannattaa omaansa ensin helpoissa olosuhteissa.
Perussääntö on, että kun peräsinlavalla suljet vesivirtauksen potkuriin toiselta puolelta, niin vaikutus kääntymiseen nollavauhdilla on just päinvastainen kuin autossa. Tätä voi hyödyntää, jos haluat pyörittää paattia paikallaan. Peräsin vain toiseen äärilaitaan, jossa sitä pidät, ja vuorotellen kaasulla eteen-taakse. Tilanne on toinen, kun vauhtia alkaa tulla taaksepäin.
Itse asiaan, jokainen tilanne on erilainen. Joskus voi saada jopa apua tuulenpuolen naapurilta, narua tarjoamalla..
Tuosta purjeiden käytöstä, aloitin liikkumisen myös Hangon altaissa silloin, kun veneissä apumoottori oli enemmän harvinaisuus. Pakko oli purjeita käyttää, ja hyvin pärjättiin. Toki toisten auttaminen silloin oli itsestäänselvyys, toisin kuin nykyään.
...tilannetta miettiessä siltä, että paras ratkaisu olisi apu tuulenpuoleiselta veneeltä. Mutta se tietysti edellyttää, että siellä on paikalla auttamiskykyistä ja -haluista väkeä.
Noissa satama-altaissa tulee joskus ongelmia siitäkin, että kaksi tai useampia veneitä irtautuu samaan aikaan huomaamatta toisiaan. Viime kesänä juuri Hangossa kirosin sellaista tilannetta: peruutin ulos poijusta jättäen keulan ja poijun väliin muutaman metrin, jotta olisi marginaalia eteenpäin ja käännökseen lähtiessä. Samalla hetkellä oli irtautunut toinen vene, joka päättikin ajaa meidän keulamme ja poijujen välistä... Onneksi tulin katsoneeksi vasemmalle ennenkuin tuuppasin vaihteen eteen.
Veneeni on 12tn painoinen ja aika kömpelö. Koska seilaan mamman kanssa kaksistaan ja aika usein yksin, pitää lähtö tuulisesta satamasta ottaa varovasti. Jos aamulla tuulee kovasti suoraan sivulta, menettelen seuraavasti:
Vaihe 1.
Laitan lisää fenfareita ja ehkä kiristän peräköyttä vähän lisää.
Vaihe 2.
Keitän uudet aamukahvit ja käyn tsekkaamassa sääennusteet satamatoimistosta. Sitten ehkä kävelyä kaupungilla ja jotain pikkuostoksia.
Vaihe 3.
Jos illalla tuuli kevenee, niinkuin usein käy, lähtö satamasta onnistuu helposti. Jos tuuli ei hellitä, seuraavana päivänä samat vaiheet uudelleen. Riskejä naapuriveneen vaurioittamiseen ei kannata ottaa.
Harvinaisen hyvä neuvo. Vastaavaa logiikkaa voi soveltaa hyvin moneen ongelmatilanteeseen.
Esim. konevikainen sen sijaan että yrittää ajaa sisään purjeilla (jos ei tiedä osaavansa), voi kylmästi jäädä ankkuriin odottelemaan jos satamaan ajo näyttää hankalalta. Voi sitten yrittää korjata konetta, kysellä neuvoja, soittaa jonkun hinaamaan rantaan tai odotella helpompaa keliä.