Kysymys

Ihan hyvinhän miehesi yritys tuottaa.Riippuu tietysti miten paljon tuon 8500 euron hankkimiseen menee aikaa. Jos siihen saa tehdä vuoden jokaisena päivänä 8 tuntia, jää tuntipalkka melko vaatimattomaksi. Mutta jos se riittää, niin hyvä on!

kuulostaa minun yritykseltäni. Jaksoin vastaavaa käsityöalaa 5 v, kunnes näin että ei sen ihmeellisempää se ollu kollegoillakaan. Lisäksi sain muutaman tonnin tuloja opetushommista. Vaihdoin alaa ja laitoin pillit pussiin, eihän tuolla elä. Lisäksi se kuormitti terveyttäni. Olen nyt palkkatöissä, tienaan 3X enemmän ja saan lomat ja muut edut. Mutta muista että sen päätöksen tekeminen oi olla vaikeaa, vaikka tosiasiat näkisikin. Kauan kesti luopua firmasta ja tiloista kokonaan, mutta nyt on se ohitse. Se luopuminen tarkoittaisi vähän kuin epäonistumista, niin sitä ei hevin tee, ts. ei ole helppoa myöntää itselleen, kun on opiskellut ammatin ja satsannut siihen. Mutta kannattaa, aikansa kutakin. Jos ei ole lainoja, niin miksei tuollakin pärjää jos työstään tykkää ja on motivaatiota.

Raha motivaationa ei varmaankaan ole miehellesi "se kaikkein tärkein syy" luovan alan yrittäjänä jatkamisessa. Miehessäsi palaa yrittäjänhalu; himo, jota kuin kulovalkea ja sitä on vaikea sammuttaa.

Mikäli perheellesi on taloudellisesti mahdollista elää nykyisillä ansioillanne soisin sinun suhtautuvan miehesi yritykseen suopeasti. Mikäli tilanne on toinen, soisin hänen saavan "yrittää" edes osapäiväisesti.

Eipä tuo 8500€ verotettava ansiotulo ole kovín suuri, mutta on niitä yrittäjiä pienemmilläkin tuloilla selviytymässä.

Muista myös etteivät luovat ihmiset ole parhaimpia liikemiehiä vaan saattavat "lahjoittaa" luovuttaan puoli-ilmaiseksi ainoastaan saadakseen toteuttaa luovuuttaan; ehkä "hintojen" tarkistaminen olisi myös paikallaan.

Tilanne ei siis ole toivoton; halaa ja kannusta miestäsi; kyllä se siitä.

Entä miltä yrityksen tulevaisuus näyttää? Onko realistista odottaa parempia tuloja lähitulevaisuudessa?

Harva yritys on kannattava tai ainakaan hyvän ansiotulon antava heti alussa. Muistaakseni puolet yrityksistä lopettaa kannattamattomina 2-3 vuoden kuluessa. Itse tein yli kaksi vuotta yrittäjänä töitä kokopäiväisesti täysin ilman palkkaa. Alussa sain starttirahaa. Puolen vuoden sisällä selvisi, ettei yritys elätä, hyvä kun kulut sai katettua, tiukkaa teki sekin ja joka päivä sai miettiä, mikä lasku seuraavaksi maksetaan ja mistä rahat siihen tulevat. Otin sitten toiseksi toimialaksi alan, jossa entisestä työkokemuksestani oli hyötyä, ja josta olisi voinut saada hyvätkin tulot. Asiakaskunnan saaminen kesti toista vuotta, kituutin jotenkin. Tilanne alkoi juuri näyttää paremmalta, kunnes taloustilanne Suomessa muuttui hyvinkin nopeasti viime syksynä, ja kaupat peruuntuivat jo sovittujenkin kauppojen osalta. Siinä vaiheessa kaikki vanhat säästöni oli jo syöty, ja lainaakin lähipiiristä jouduttu ottamaan. Oli pakko etsiä palkkatyötä, jota onneksi sain. Nyt hoitelen yritystä sivutoimisesti, koska päätös luopumisesta on todellakin vaikea. Myöntäisinhän epäonnistuneeni. Toisaalta elättelen toivetta voivani jonain päivänä palata kokopäiväiseksi yrittäjäksi, sillä pidin työstäni kovasti. Yrittäjätaipaleeni tuli todella kalliiksi, en edes halua laskea kaikkia yritykseeni laittamiani rahoja tai sillä ajalla menettämiäni palkkatuloja. Selviän kyllä veloistani vähitellen. Erittäin opettavaista aikaa se oli, nöyryyttä se opetti. Nyt osaan olla erittäin kiitollinen ja onnellinen säännöllisestä palkastani. Minua varoiteltiin kovasti yrittämisen vaikeudesta etukäteen, en uskonut. Kyllä se on itse nähtävä itse kunkin. Toivottavasti tämä kuitenkin antaa ajattelimisen aihetta jollekin yrittäjyyttä harkitsevalle.