Kaikkihan sen tietävät, että ainoa kategoria elokuvan alalla jossa suomalaiset ovat vähintäänkin kohtuullisesti onnistuneet on sotaelokuvat. Tuntematon solttu ja Rukajärven tie nyt esmes. Miksei siis muissa tyyppilajeissa ole onnistuttu tekemään katsottavia pätkiä? HUOM, mitään tylsiä taideleffoja ei varsinkaan oteta lukuun.
Miksi Suomessa ei osata tehdä elokuvia?
Made in Finland
9993
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Etkö pitänyt Nousukaudesta? Tai Miehestä vailla menneisyyttä?
On paljonkin hyviä suomalaisia elokuvia, en vaan jaksa nyt niitä alkaa listata. Jos huomenna sitten.
Suomessa tehdään elokuvia SUOMALAISESTA elämästä. Suomessa on pikkasen erilaista kuin Jenkeissä.
Siksi suomalaiset elokuvat on sellasia kuin ne on.
Onhan niitä paljon sellasia suomalaisia leffoja jotka kertoo hyvin perussuomalaisesta elämästä.
Olet idiootti jos haluat että suomalaiset alkais tekeen leffoja jenkkityyliin.
Se olis just hyvä jos suomessa tehtäis leffoja jenkkityyliin. Koska ne elokuvat suomelaisesta elämästä kiinnostaa suunnilleen yhtä paljon kuin puun kasvamisen seuraaminen.
Niinpä, sehän olis hyvä juttu jos tehtäis tohon jenkkityyliin. Mutta kukapa Suomessa sellasta taitoa nyt osais, ei oo yhtäkää sellasta ohjaajaa eikä tuottajaa ym. kuvaajaa. Harmi :(
Ootteks nyt ihan tosissanne? suomalaisleffat jenkkileffoiksi!? eikö teistä tunnu kotoiselta katsella suomalaisia leffoja... Levottomat ja hymypoika eivät ole suomalaisten parasta antia (matkivat jenkkejä).
EI ollut hyvä sotaelokuva. Itse asiassa huonoin näkemäni sotaelokuva sitten Rambo 2:n. Päähenkilöihin en ainakaan itse pystynyt samaistumaan millään lailla, lopussa alkaneet ramboilukohtaukset (miehet räiskivät silmittömästi seisaaltaan, oikeassa elämässä olisi tullut nappi otsaan alta aikayksikön) sekä uskomattoman kökkö kohtaus, jossa eräs soltuista "palasi takaisin kuolleista" saivat minut nauramaan hervottomasti. Viimeiseksi mainittu kohtaus oli erityisen paska (anteeksi kielenkäyttö, mutta parempaa sanaa ei riitä kuvaamaan sitä). Eli se kohtaus, jossa yksi miehistä ammutaan sillalla, muistaakseni 4-5 kertaa, mies putoaa veteen ja vajoaa pohjaan. Seuraavassa kohtauksessa mies kömpii hiekkatietä pitkin takaisin omiensa luo, ikään kuin olisi vain saanut pari hyttysenpuremaa. HALOO! Kyllä suomalaiset sotilaat olivat urhoollisia, mutta rajansa kaikella.
Olen samaa mieltä Rukajärven tien lopun
räiskintäkohtauksista.Ne oli kuin elokuvaan liimattuja kohtia jotka eivät vain toimineet.
Näyttelijöistä huomasi hämmennyksen kun he painoivat liipasinta ja ase alkoikin paukkua.
Mutta taasen se siltakohtaus huvitti ainakin minua.Sehän näytti täydelliseltä kopiolta
Platoon-leffasta.Katso kuva.
http://utenti.lycos.it/sezionefilm/platoon.jpg
Tuskin vahingossa tehty kohtaus.
Muuten pidin Rukajärven tie elokuvasta paljonkin.
Ne lopun räiskinnät olisi voinut vaikka jättää pois.Enemmän Irinan nuolentaa olisi saanut olla.
Koettakaa nyt päättää mistä moititte suomalaisia elokuvia.jos siellä on miltei täydellisesti
kopioitu kohtaus hollywoodin leffasta,niin sekään ei näköjään kelpaa.
Mojo
Alla olen luetellut elokuvia, jotka saattavat sitten olla niitä "tylsiä taideleffoja" mielestäsi, mutta tylsyys on hyvistä suomalaisista kaukana, vaikka jatkuvaa jenkkityylistä paukuttelua ja jännittäviä takaa-ajoja ei koko aikaa olisikaan. Suomalainen elokuva on parhaimmillaan täyttä tunnetta, rautaisen realistista, hulvattoman hauskaa tai kaikkia noita yhtä aikaa. Ainoa mitä ne vaativat katsojalta on hitunen ajattelemista ja ymmärrystä hyvää näyttelemistä kohtaan.
Jakaisin suomalaisen elokuvan karkeasti seuraaviin ajanjaksoihin:
- Vanhat mustavalkoiset
- 70-80 -luku
- Uudet
Mielestäni suomalainen elokuva kehittyy koko ajan, mutta menneisyydessäkin on useita helmiä ja klassikoita, kuten myös uusissa elokuvissa. Ajattelin listata ne hyvät, jotka tulevat mieleen:
- Tuntematon sotilas (1954). Ikiklassikko, joka kuitenkaan ei kestä ääretöntä määrää katsomisia, vaikka olin pitkään toista mieltä. Edwin Laineen ohjaustyö parantaa mielestäni loppua kohden. Vanhan finskifilmin teatterimainen innokkuus vaivaa paikoitellen, mutta useissa kohdissa on saavutettu todella tiivis tunnelmataso.
- Komisario palmu -elokuvien tietyt jaksot. Hyvä näyttelijäkaarti.
- Niskavuori -sarja. Sama syy kuin edellä.
- Pojat
- 70-luvulla oli heikompi vuosikymmen, mutta muutama elokuva nousikin sitten todella korkealle tasolle:
- Simpauttaja
- Jäniksen vuosi,
- Täällä Pohjantähden Alla,
- Akseli ja Elina ja
- Kahdeksan surmanluotia
ovat niin vahvoja kuvauksia Suomesta, että en juurikaan ole vastaavaa latausta löytänyt ulkomaisista (lue: amerikkalaisista) leffoista.
- 80-luvulla teatterissa meni heikosti, sillä Uunot olivat suosituimpia. Kuitenkin seuraavat voisi nostaa aika korkealle:
- Ulvova Mylläri
- Tuntematon sotilas (1985). Tämä on realistisempi sotaelokuvana kuin vanha versio, ja siksi vaikuttava, vaikka voi olla aika hidastempoinen paikoittain.
- Pohjanmaa
- Talvisota
Kaurismäen veljesten elokuvissa ainakin seuraavat tulevat mieleen:
- Tulitikkutehtaan tyttö
- Kauas pilvet karkaavat
- Mies vailla menneisyyttä
Viime vuosinakin on tullut mielenkiintoisia elokuvia, esimerkiksi:
- Umur
- Klassikko
- Lapin kullan kimallus
Selkeästi menestystään heikompia sen sijaan ovat mm.:
- Rukajärven tie
- Levottomat
- Pahat pojat
Näissä on pyritty raflaavuuteen ja jopa jenkkityyliin, eikä se istu suomalaiseen tyyliin alkuunkaan hyvin.
...ja Kummeli kultakuume!