olen 23vuotias mies ja muutin turkuun noin vuosi sitten kun sain hyvän työpaikan ja asunnon.. ikäväkseni huomasin että täällä ihmiset ei oikeen halua tutustua uusiin ihmisiin. olen nyt vuoden päivät talsinut täällä yksin ja voin sanoa että tuskallista on ollut. baareissa jos menee puhumaan naisenkanssa se tarkoittaa heti että olen vonkaamassa pillua ja jos koitan saada jonku äijä porukan kanssa jutun aihetta niin kaikki katsoo kieroon vaan ja joku neropatti väläyttää aina et hei sori me ollaan heteroita kaikki.
enkä nysvää kotona olen sosiaalinen ja ulospäin suuntautunut käyn salilla ja lenkkeilemässä mutta nyt haluan vastauksen kysymykseen mitä pitäis tehdä et pääsisin johonkin porukkaan mukaan tai saisin ees muutaman kaverin täältä kun olisi kiva kun voisi mennä ulos kaverinkanssa eikä aina yksin tarvis lähtee esim baariin..
enkä nysvää kotona olen sosiaalinen ja ulospäin suuntautunut käyn salilla ja lenkkeilemässä mutta nyt haluan vastauksen kysymykseen mitä pitäis tehdä et pääsisin johonkin porukkaan mukaan tai saisin ees muutaman kaverin täältä kun olisi kiva kun voisi mennä ulos kaverinkanssa eikä aina yksin tarvis lähtee esim baariin..
Vastaukset 15
Vanhimmat
Valitettava totuus.
Miehen on vaikea saada kavereita mitä vanhemmaksi tulee. Jätkä kavereita ehkä vaikempi kuin tyttöystävää..Asianhan menee sillä tavalla että vanhempana jos ei ole kavereita, niin erittäin vaikea niitä on saada ellei tunnen jotain toista kaveria ja pääse sitä kautta porukkaan mukaan...
Niinkuin sanoit että homoksi ne leimaavat jos haluaa mieskavereita mikä on erittäin sääli..
Muijat nyt ovat suomessa niin idiootteja että kuvittelevat jokaisesta miehestä jotka haluavat jutella, että ovat pillun perässä.
Tosiasia on myös se, että täällä etelässä ollaa niin sisäsiittoisia oman navan katsojia että emme huomaa ketään toista..Nimimerkillä 20 vuotta täällä asunut..
Etkö ole saanut työpaikalta työkavereita ulos kanssasi? Yritä tulla pikkuhiljaa heidän juttuihin mukaan ja tutustua heihin juttujensa perusteella ja siten voit kehittää keskusteluja heille kiinnostavien asioiden ympärille..
teen enimmäkseen remontti hommia laatoitus ja saneeraus hommia.. työkaverit ovatkin ainoat jotka auttaa jaksamaan aina seuraavaan päivään..
mutta siinä on sellanen asia että nämä työkaverit sattuu olemaan 40-55välillä eli ei he ole kiinnostuneita lähtemään ulos juhlimaan heillä on oma perhe minkäkanssa viettää iltoja..
muuttaisin takaisin kotipaikkakunnalleni jos vaan saisin töitä sieltä mutta tämä taantuma on tehnyt asiat huonoksi työmarkkinoilla niin sieltä ei ole töitä saatavilla.
luulin tosiaan että turussa olisi ollut helppo tutustua ihmisiin mutta ei. en suosittelisi tätä paikkaa kellekkään..
Itse olen juuri suunnitellut Turkuun muuttamista, kun kotiseudulla on niin yksinäistä. Ajattelin, että jospa siellä etelässä ihmiset olisivat sosiaalisempia ja helpommin lähestyttäviä, mutta nähtävästi ei :/ Uusien ystävien saaminen aikuisiällä tuntuu olevan äärimmäisen vaikeaa.
vaan päinvastoin. Itse olen elänyt koko elämäni täällä etelessä ja yksi hienoimmista asioista on, että tiet vievät täältä pois :D Minusta mitä pohjoisempaan mennään suomea, sen ystävällisempää porukkaa tulee vastaan..Savossa varsinkin, jossa minulla on mökki, ihmiset tuntuvat olevan niin iloisia ja auttavaisia. (esimerkkinä tästä talvella kylätien huollosta huolen pitävät kolaavat minunkin tien traktoreillaan vaikka en pyydä/maksa siitä mitään!)
Siksi vietänkin juhannukset mökillä, kauniita maisemia. Saatan piipahtaa paikkakunnan juhannus juhlia jossa on kivoja ihmisiä joille voi puhua vapaasti. :)
Joku voisi ehdottaa jotain harrastusta. Mutta minä en. Harrastuksen aloittaminen ei koskaan ole helppoa vanhempana. Lapsena se sujui mutkitta kun vanhemmat heitti kylän futiskentälle ja käskivät viihyä :D
Tosiaan, jos työkaverisi ovat noinkin paljon vanhempia niin vapaa ajan viettoon heistä tuskin on, ainakan saman tyylistä..
Olen itse samassa tilanteessa kuin sinä, en todella tiedä mitä pitäisi tehdä. En vaikka olen tosiaan täällä asunut koko elämäni, mutta kaupunki on vain vaihtunut.
Tämä voi kuullostaa aika hakuammunnalta mutta laman aikana voi olla hyvä vaikka mennä opiskelemaan ja sitä kautta tutustua ihmisiin..
tuo olisi hyvä jos olisin työtön niin voisin harkita opiskelua mutta en voi lopettaa töitäni kun on lainat alla tekisin henkilökohtaisen konkurssin.
tämä tilanne on vaan jokseenkin huolestuttavaa kun olen tottunut että on kavereita/ystäviä ympärillä. koti konnuille on vaikeaa mennä joka viikonloppu tai loma niin täällä turussa joutuu keksimään yksin päivän ohjelman.
pojosiin tekisi mieli muuttaa mutta työn saanti on vaikeaa remonttimiehelle tällähetkellä ja en tunne seutuja ja sama ongelma sielläkin vastaan tulisi kun en tuntisi sieltä ketään.
Onko se "juhlimaan" ja baareihin pääseminen sitten kaikkein tärkeintä? Mitä jos löydät sellaisen ihmisen joka on lähes raitis ja jota ei baarielämä kiinnosta? Hyväksyisitkö sen, että baareihin lähtijäksi siitä ei olisi, mutta voisi hyvin lähteä vaikka heseen tai mäckiin syömään hampurilaiset ja jutustelemaan niitä näitä? Tai olisi kiinnostunut lähtemään vaikka jonnekin kirja tai levymessuille?
Sehän vähän riippuu siitäkin minkälainen olet itse ihmisenä. Jos baareissa roikkuminen on sinunkin ainoa vapaa-ajan harrastuksesi, niin voi käydä kehnosti.
Näin se tahtoo olla. Aikuisiällä on vaikeaa saada lähes jokaisella alueella kavereita/ystäviä. Toisaalta siellä missä on enemmän ihmisiä on toki paremmat mahdollisuudet.. Jotkut ihannoivat "syrjäseutuja" ja onhan se totta että syrjäseuduilla ihmiset saattavat helpommin tuntea toisensa mutta yhtä totta on sekin että jos olet vähänkin "erikoinen" niin voi olla että jäät kokonaan yksin siinä missä pääkaupunkiseudulla on paljon paremmat mahdollisuudet törmätä samankaltaisiin tilanteesta riippumatta...
Useinhan se menee noin että jos haluaa kavereita johonkin tekemiseen niin niitä ei saa.. Tyttöystävä on hieman helpompi saada, mutta toisaalta yksinäisen on aika vaikeaa tutustua kehenkään naispuoliseen tyyppinkään.. Paljon riippuu toki tilanteesta ja tuuristakin miten saa kontakteja.
Useinhan ystävyyskin vaatii jonkin yhteisen piirteen ja kuten tuolla joku mainitsi niin oli saanut ystäviä kannabiksen kasvatuksella. Yleensä juuri yhteiset tekemiset/harrastukset yhdistävät ja näiden juttujen kautta on sitten helpompi tutustua muihin. Jos taas harrastukset ovat kovin yleisluontoisia tai semmoisia joita "jokainen tekee" kuten esim. musiikin kuuntelu tms. niin silloin tutustuminen on tietysti vaikeampaa.. Ihmiset kun harvoin tutustuvat toisiinsa vain sen takia että ovat yksinäisiä ja samalta paikkakunnalta.. Yleensä se on aika lailla tuuristakin kiinni että vastaako joku esim. netti-ilmoitukseen.. Tai kohtaako muuten ketään samantyyppisiä ihmisiä.. Toki netistäkin kannattaa etsiä tuttuja jos ei ole vielä ehtinyt kokeilla.. Isoissa kaupungeissa paremmat mahdollisuudet saada tuttuja kuin pienissä...
Naisetkin ovat yleensä juuri tuommoisia että jokainen tyyppi on "pillun perässä".. Taas sitten ne tyypit jotka usein ovat vain sen perässä niin noteraataan jopa paremmin... Tosin monet eivät saa sitä ensimmäistäkään yhteyttä.
kyllä hei sussa on joku vika jos oot yksinäinen. Eihän kukaan halua sellaisen kanssa tulla juttuun, joka on yksinäinen. Yksinäiset on arveluttavia. Ne on varmaan jotenkin pahasti luonnehäiriöisiä (kun on yksin) tai sitten ne haluu oikeesti olla yksin.
Kyllä tekisit itse asiassa paljon fiksummin, jos muuttaisit takaisin sinne, mistä oot kotoisin. Aikuisiällä on tosiaan peräti 0.001 prosentin sauma saada kavereita. Yksinäisyyden myötä vain masennut ja sosiaaliset kykysi alkavat heikkenemään. Tätä kautta ystävien saanti muodostuu entistäkin vaikeammaksi. (Masennus ihmisessä karkottaa vielä tehokkaasti muut ihmiset) Usko minua, olen juuri tuossa tilanteessa, paitsi että minun ei ole järkeä muuttaa takaisin kotiseudulle, en tunne sieltäkään enää ketään, paitsi omaiset!
Moi!
Täällä päin lähes kaikki hyvin sulkeutuneita solmimaan uusia suhteita. Toista se on savupäiden piireissä. En tarkoita nyt näitä lähiöiden säätäjiä vaan Turun kotikasvattajia.
En saanut kuin yhden kaverin ensimmäisen 3 v:n aikana täältä, kunnes aloin kasvattamaan ja sitä kautta tutustuin muihin lakia muuten kunnioittaviin kotikasvattajiin.
Olen saanut tämän harrastuksen kautta monia nykyisin hyviä kavereita, joiden kanssa on muutakin aktiviteettiä kuin kannabiksen polttelu.
älä niitä kavereita baarista yritä hakea.. mites se kuntosali , eikös siellä voi yrittää kevyesti jotain jutun juurta jonkun kanssa siitä vois lähtee joku keskustelu aikaseksi pikku hiljaa? kun se nyt ainakin on varmaa että kännissä porukka on ihan idioottia!..
sama vika.. muutin aikonaan 2v sitten naisen perässä ja ero tuli,, ja en ole oikein löytäny ystäviä ja kavereita täältä!!! kaikki kaverit siellö mistä lähin,,, jotenkin vaan vaikea löytää kavereita
no niin kohtalotoveri lähe joku ilta oluelle niin eiköhän tämä tästä..
o.O
jos jotain positiivista heittäis, ni voisin melkein vaikka luvata että on niitäki jotka ihan itte tulee jutteleen jos näkee jonku yksin jossain jne.
tai emmää taas tiä miehistä.. tai siis jos mies on yksin ni meneekö sille paljo joku mies puhuun, mut kyllä me tyttöset ainaki^^ (jotkut ainaki;)) tai ainaki itellä ja kaveriporukalla on tapana:D halus se yksinäinen tyyppi sitte olla yksin tai ei. eipä kukaan tähän mennes ainakaan oo alkanu huutaan:D
ja nyt ku tässä kesä tulee ni kavereita saa helpommin.. festareilta esim? tai tässähän tulee vappu ja kaikki.. ihmisiä pilvin pimein liikkeellä. Pyydät vaikka pari muuta vanhaa kaveria sinne turkuun ja meette yhdes tutustuun;)
tulipas harvinaisen epäselvä ja sekanen teksti, mutta antaa olla^^
Itse koen vapun kaikkein hankalimmaksi juhlaksi joulun jälkeen, mitä tulee yksinäisyyteen. Vappuilijat tuntuvat yleensä olevan tiukasti omissa porukoissaan, eikä ulkopuolisen ole helppo mennä mukaan. Vappu jos mikä on minusta ihanteellisimmillaan sosiaalinen juhla.
Olen ollut elämässäni useinkin yksinäinen. Jatkuvat muutot milloin mistäkin syystä ovat toistuvasti nakertaneet tunnetta johonkin kuulumisesta. Kun koulut vaihtuu ja opiskelut loppuu, tuntuu aina repeävän sosiaalinen aukko vanhaan verkostoon. Tätä aukko pitäisi sitten lähteä parsimaan, eikä aikaakaan, kun taas tulee joku iso muutos, ja huolella rakennettu verkko hajoaa uudestaan.
Kaipa kaikki sukupolvet ovat tuntenet yksinäisyysilmiön kautta vuosisatojen eri muodoissa, ja kai se kuuluu elämään, mutta eipä tuo paljon lohduta...