Olen saanut vakituisen työpaikan noin 150 km päästä ja muuttaisin sinne heti kesäkuussa. Se, että sain tuon työn, oli kuin lottovoitto. Nyt olen ollut lähinnä pätkätöissä tai työttömänä.
Avioerossa lapset jäivät luokseni. Heitä on kolme. Vanhin on 10 v. Kaikki ovat tyttöjä. Tytöt tietysti muuttaisivat mukanani.
Nyt exä eli lasten isä ei pidä asiasta. Hän haluaisi, että yksi lapsista jäisi hänelle ja kaksi minulle. Hän oli myös toivonut, että jossain vaiheessa tulevaisuudessa lapset olisivat olleet puolet ja puolet kummankin luona, jotta hänen ei tarvitsisi maksaa minulle mitään elatusmaksuja.
Muuton jälkeen hän ei aio kustantaa tapaamiskuluja tai tulla hakemaan lapsia niin kaukaa. Aikoo myös nähdä paljon harvemmin lapsia. Kuulemma ei ole yllättäen enää aikaa eikä kiinnostusta. Nähtävästi kiukuttelee tulevan muuton takia?
Minusta on päivänselvää, ettei tyttöjä voi erottaa. Esim. lasten jäädessä orvoiksi heitä ei silloinkaan kai sijoiteta eri perheisiin?
Mistä löytäisin materiaalia tai linkkejä tämän ajatukseni tueksi?
Lasten jakaminen avioerossa
74
10898
Vastaukset
- täti moonika
En tiedä tarviitko materiaalia, ehkä jostain googlaamalla: lasten oikeudet, lasten etu erossa, jne. hakusanoilla. Myös neuvolasta voi kysellä, ja perhepsykologilta, heilä varmaan löytyy vinkkejä.
Mutta kärsivällisyyttä sä tarvitset, että saat tuota asiaa selvitettyä, niin, että onhan se miehenkin etu, että sinulla on töitä, jos hän kerran inhoaa elatusmaksuja, jotka muuten ovat lasten parhaaksi, että siitä voit kyllä ystävällisesti sanoa.
Kyse ei ole isän oikeuksista, eikä omaisuudesta, minkä voisikin jakaa, eikä sinunkaan, vaan lasten parhaasta. Ja lasten parhaaksi on: oikeus molempiin vanhempii, turvalliseen perheeseen ja pysyvyyteen. Eli missään tapauksessa mikään omaisuuden jako "yksi mulle, kaksi sulle" ei käy. Mutta ymmärrän, jos häntä pelottaa, ettei nää lapsiaan enää.
Mutta onko kyse siis nyt todellakin rahasta vai kiukuttelusta? Koska tuohan on todella lapsellista että isä nyt ajattelee vain itseään ja omia hankaluuksiaan rahan kanssa, ja raha on kyllä hyvä olla olemassa mutta täysin toissijaista lasten kanssa. Eli jos tilanne olisi oikeasti se, ettei ole rahaa eikä kiinnostusta, voi muistuttaa siitä, ettei kyse ole koskaan ollutkaan hänestä, eikä sinusta, vaan lapsista. Lapsilla on aina suurempi oikeus ja kun ne menee tänne vaivoikseen tekemään, niin omat kiukuttelut ja kiinnostukset on silloin toissijaisia.
Mutta koska kyseessä on regressiivinen rekatio, aikuinen alkaa pelkonsa takia reagoimaan kun pikkulapsi, sinun kannattaa olla myös yhtä kärsivällinen kun lapsen kanssa. Eii tehdä tilannetta uhkaavammaksi, vaan yrittää selittää se parhainäin ja että kaikki selvitään ja että 150 km on kuitenkin vielä mahdollinen matka. Kertoa miten onni on, että saat töitä, ehkä voisitte sopia hieman pienemmästä elatusmaksusta sen kunniaksi: ikäänkuin lahjuksena? Olisiko se mahdollista, että tässä ikäänkuin toinenkin saisi sitten jotain myönnytyksiä? Ja koska sinulla nyt on se työ, voisit tarjoutua maksamaan osa tapaamiskuluista, ettei hänen tarvitse panikoida siitä?
Se on huono, etttä toiselle vain sanellaan, miten käy, siinä loukkaantuu ja tottakai, pitää kiinni siitä mistä voi, tässä ehkä sitten rahasta. Lasten isä tietenkin yrittää kapinoida, niinkuin jokainen ihminen muutoksissa, ja tietty, lapsellisestikin, mutta inhimillisesti ehkä kuitenkin?
Myöhemminhän lapset varmaan voivatkin, jos itse haluvat olla puolet ja puolet, mutta yleensä ihmiselle vakaus on hyväksi ja turvallisuus, ei pakkopulla: etenkään lapsille!
Työpaikka on varmasti tässä tilanteessa muutenkin kuin lottovoitto, joten onnea siitä. Yrittäkää vaan jutella ja jutella, ja muistaa, että molemmille tilanne on uusi ja molemmat menettääkin jotain. Mutta isä jää ilman lapsia enemmän.
Olisiko näistä mitään apua? Toivottavasti, onnea teille matkaan, toivottavasti saatte asiat sovittua.- hämmentynyt äiti
Tuosta oli paljon hyötyä. Kiitos, että jaksoit kirjoittaa noin pitkästi. Minun pitää itsekin vielä sulatella tätä hänen reaktiota, joka yllätti minut. Vielä muutama viikko kaikki meni hyvin. Tapaamiset yms.
En tiedä oikein miten nyt suhtautua. Ehkä häntä tosiaan pelottaa? Haluaisin, että hän näkee lapsia mahdollisimman paljon. Mutta pitääkö minun kustantaa tapaamiset? Elatusmaksuja ei voi enää alentaa, koska hän maksaa vain minimin. Enkä usko oikein lahjuksiin. Haluan päästä eroon muutenkin valtataistelusta.
Lapset eivät tosiaankaan ole omaisuutta joka jaetaan! Siitä olen varma. Siinä ei todellakaan ajatella lasten etua, jos heidät erotetaan toisistaan. Kauhistuttaakin tuo ajatus.
Täytyy vain kai antaa ajan kulua ja antaa exän kiukutella? - hoblaa
hämmentynyt äiti kirjoitti:
Tuosta oli paljon hyötyä. Kiitos, että jaksoit kirjoittaa noin pitkästi. Minun pitää itsekin vielä sulatella tätä hänen reaktiota, joka yllätti minut. Vielä muutama viikko kaikki meni hyvin. Tapaamiset yms.
En tiedä oikein miten nyt suhtautua. Ehkä häntä tosiaan pelottaa? Haluaisin, että hän näkee lapsia mahdollisimman paljon. Mutta pitääkö minun kustantaa tapaamiset? Elatusmaksuja ei voi enää alentaa, koska hän maksaa vain minimin. Enkä usko oikein lahjuksiin. Haluan päästä eroon muutenkin valtataistelusta.
Lapset eivät tosiaankaan ole omaisuutta joka jaetaan! Siitä olen varma. Siinä ei todellakaan ajatella lasten etua, jos heidät erotetaan toisistaan. Kauhistuttaakin tuo ajatus.
Täytyy vain kai antaa ajan kulua ja antaa exän kiukutella?oletko ajatellut vaihtoehtoa,että lapset jäisi isälleen, olisko se parempi vaihtoehto, sinähän muutat pois ja lasten elämä muuttuu erossa paljon ja paikkakunnan muutto vielä lisää sitä,aivan hyvin voi myös lapset olla eillään esim. viikot ja esim vkl ja lomat yhdessä,toimii kyllä,jos haluatte.Tietenkin ero tässäkin tapauksessa lapsille paha juttu.
- hämmentynyt äiti
hoblaa kirjoitti:
oletko ajatellut vaihtoehtoa,että lapset jäisi isälleen, olisko se parempi vaihtoehto, sinähän muutat pois ja lasten elämä muuttuu erossa paljon ja paikkakunnan muutto vielä lisää sitä,aivan hyvin voi myös lapset olla eillään esim. viikot ja esim vkl ja lomat yhdessä,toimii kyllä,jos haluatte.Tietenkin ero tässäkin tapauksessa lapsille paha juttu.
Ihan hyvä idea, mutta...
Lasten isä asuu naapurikunnassa, joten jos lapset muuttavat isänsä luo heillä muuttuu kuitenkin koulu, kaverit ja ympäristö.
Kumpi on parempi vaihtoehto? Se, että heillä muuttuu sekä lähivanhempi että koko ympäristö? Vai se, että vain ympäristö vaihtuu, mutta sama lähivanhempi säilyy? - täti moonika
hämmentynyt äiti kirjoitti:
Tuosta oli paljon hyötyä. Kiitos, että jaksoit kirjoittaa noin pitkästi. Minun pitää itsekin vielä sulatella tätä hänen reaktiota, joka yllätti minut. Vielä muutama viikko kaikki meni hyvin. Tapaamiset yms.
En tiedä oikein miten nyt suhtautua. Ehkä häntä tosiaan pelottaa? Haluaisin, että hän näkee lapsia mahdollisimman paljon. Mutta pitääkö minun kustantaa tapaamiset? Elatusmaksuja ei voi enää alentaa, koska hän maksaa vain minimin. Enkä usko oikein lahjuksiin. Haluan päästä eroon muutenkin valtataistelusta.
Lapset eivät tosiaankaan ole omaisuutta joka jaetaan! Siitä olen varma. Siinä ei todellakaan ajatella lasten etua, jos heidät erotetaan toisistaan. Kauhistuttaakin tuo ajatus.
Täytyy vain kai antaa ajan kulua ja antaa exän kiukutella?Niin, mä luulen, etttä toi on pelkoa, ainakin se kuulostaa kovasti siltä. Ja ehkä itsekin voisin reagoida noin, vaikken sitä haluaisikaan myöntää, mutta joskus on tullut kiukuteltua kyllä...
Okei, jos elatusmaksuja ei voi alentaa niin niillä ei voi lahjoa, eikä se varmaan kivaa ole, se ajatus, että sitten osa tapaamiskustannuksista kaatuisi sun päälle, mutta se voisi rauhoittaa, että jaatte niitä sitten puoliksi. Ymmärrän siis että kyrsii, mutta mietin, että olisiko se helpotusta ja isän rauhoittamista, ja sittenhän se toimsi lasten parhaaksi, koska tosiaan, heillä on se oikeus isään.
Katsos, sä haluat päästä eroon valtataistelusta, mutta mietipä toisinpäin. Sulla on lapset vaan sillon tällön, sä maksat heistä kuin laskun elatusmaksun, ja sitten heidät viedään pois, sulle ikäänkuin lisätään vaan laskuun ja sanotaan, että älä nipota... Siltä siis sun exästä varmaan tuntuu, että hänen yli vaan jyrätään. Tuskin hän pystyy ajattelemaan sitä sun onnea työn suhteen tms. aika harva ihan suoraan sanottuna pystyy... Valtataistelusta pääset helpoiten eroon tulemalla itse vastaan.
Lahjuksilla tarkoitin myös sitä, että joskus on syytä niellä omaa ajatustaan ja tulla vastaan, tehdä rauhan ele. Teoilla osoitetaan se, mitä me ollaan ja mitä me tahdotaan, ja nyt ainoa, mitä se isä näkee, on teko siitä, että lapset viedään pois?
Että et tietenkään maksa kaikkia tapaamisia, vaan osan. Koska olet reilu, et ala tästä tappelemaan, koska haluat että lapsesi todella näkee isäänsä ja että tämä rauhoittuu, koska itse lopetat omalta osaltasi valtataistelun siihen. Siitä on pelkkää hyötyä, muutaman kympin menetys. Itse ajan paljon ja autolla, 150 km edestakaisin maksaa ehkä 40 euroa. Ettei me nyt miljoonista keskustellakaan, ei varmaan miehellesikään, mutta rauhan eleenä se voi olla korvaamatonta.
Yritä tulla vastaan ja keskustella exän kanssa, ja yritä pitää mielessä, vaikka hän saattaa ollakin todella turhauttava välillä, että toimit todella lastesi parhaaksi, etkä miehesi, myös siinä matkalaskuasiassa. Ja yritä asettua hänenkin asemaansa, en sano, että loputtomiin sitten tarvii vaan ymmärtää, mutta ainakin kannattaa tehdä parhaansa.
Jaksamista sinulle! - KO:n ennakkopäätös olemassa
Pari pientä tarkennusta / lisäystä esitettyyn tekstiin:
- äitihän parantaa huimasti omaa maksukykyään menemällä töihin, joka otetaan tietysti huomioon, kun hänen elatusmaksukykyään lasketaan.
- onko lasten edun mukaista viedä lapset pois toisen vanhemman lähettyviltä: mielestäni ei ole. Tällä tavoin meneteltyään lasten äiti pikku hiljaa vierottaa lapset isästään. Ikävä kyllä väistämätön tosiasia.
- on olemassa korkeimman oikeuden ennakkopäätös lasten tapaamisten matkakustannusten jakamisesta, eli siinä päätöksessä lasten viikkotapaamisten kaikki matkustuskustannukset jaetaan tasan kummankin vanhemman kanssa. Luonnollisesti se vanhempi jonka luokse lapset tulevat kustantaa sitten kaiken muun: eli siis vesi, ravinto, lämpö, harrastukset jne. Eli tässä esitetyssä tapauksessa myös lasten äiti joutuisi maksamaan 50 % lasten tapaamisten matkakustannuksista, eli kannattaa muuttaa tosi kauas......
- mikäli lapset asuisivat puoliksi kummankin vahemman luona, nettoaisi lasten äiti kuitenkin lasten kaikki lapsilisät ja yh-korotukset ja silloin summasta saattaa muodostua helposti lähes 500 euron potti.
- on myös muistettava, että muuttaessaan toiselle paikkakunnalle lasten äiti joutuu todennäköisesti menemään vuokra-asuntoon, jonka vuokra on helposti jopa 700 euroa. Äidin elatusmaksulaskelmassa lasketaan esim. tässä esitetyssä tapauksessa vain hänen asumiskuluikseen 364 eur, loput asumiskustannukset, eli 112 eur/lapsi, lisätään lasten elatusmaksutarpeeseen, eli tässä tapauksessa (iän mukaan määräytyvä), kukin lapsi 290 112=402 eur/lapsi, eli kaikki yhteensä 1206 eur, joka tasataan kummallekin vanhemmille sen jälkeen kun heidän elatusmaksukykynsä on määritetty.
- jos haluat lisää tietoa siitä, miten elatusmaksut määräytyvät, mene oikeusministeriön sivuille ja etsi sieltä se ohje (jos muistan oikein, niin ohje on kokonaisuudessaan yli 80 sivuinen).
- lasten isälle kauheinta on menettää yhteys lapsiin, raha ei ole mitään siihen verrattuna! - hämmentynyt äiti
KO:n ennakkopäätös olemassa kirjoitti:
Pari pientä tarkennusta / lisäystä esitettyyn tekstiin:
- äitihän parantaa huimasti omaa maksukykyään menemällä töihin, joka otetaan tietysti huomioon, kun hänen elatusmaksukykyään lasketaan.
- onko lasten edun mukaista viedä lapset pois toisen vanhemman lähettyviltä: mielestäni ei ole. Tällä tavoin meneteltyään lasten äiti pikku hiljaa vierottaa lapset isästään. Ikävä kyllä väistämätön tosiasia.
- on olemassa korkeimman oikeuden ennakkopäätös lasten tapaamisten matkakustannusten jakamisesta, eli siinä päätöksessä lasten viikkotapaamisten kaikki matkustuskustannukset jaetaan tasan kummankin vanhemman kanssa. Luonnollisesti se vanhempi jonka luokse lapset tulevat kustantaa sitten kaiken muun: eli siis vesi, ravinto, lämpö, harrastukset jne. Eli tässä esitetyssä tapauksessa myös lasten äiti joutuisi maksamaan 50 % lasten tapaamisten matkakustannuksista, eli kannattaa muuttaa tosi kauas......
- mikäli lapset asuisivat puoliksi kummankin vahemman luona, nettoaisi lasten äiti kuitenkin lasten kaikki lapsilisät ja yh-korotukset ja silloin summasta saattaa muodostua helposti lähes 500 euron potti.
- on myös muistettava, että muuttaessaan toiselle paikkakunnalle lasten äiti joutuu todennäköisesti menemään vuokra-asuntoon, jonka vuokra on helposti jopa 700 euroa. Äidin elatusmaksulaskelmassa lasketaan esim. tässä esitetyssä tapauksessa vain hänen asumiskuluikseen 364 eur, loput asumiskustannukset, eli 112 eur/lapsi, lisätään lasten elatusmaksutarpeeseen, eli tässä tapauksessa (iän mukaan määräytyvä), kukin lapsi 290 112=402 eur/lapsi, eli kaikki yhteensä 1206 eur, joka tasataan kummallekin vanhemmille sen jälkeen kun heidän elatusmaksukykynsä on määritetty.
- jos haluat lisää tietoa siitä, miten elatusmaksut määräytyvät, mene oikeusministeriön sivuille ja etsi sieltä se ohje (jos muistan oikein, niin ohje on kokonaisuudessaan yli 80 sivuinen).
- lasten isälle kauheinta on menettää yhteys lapsiin, raha ei ole mitään siihen verrattuna!Muuttalla toiselle paikkakunnalle joutuu ottamaan vuokra-asunnon? Vuokralla me nytkin asumme.
Tuo on hyvä pointti, että vaikka lapset asuisivat puoliksi, minulle maksetaan lapsilisät. Ne eivät mene puoliksi. No, lapsiinhan ne kuitenkin kulutetaan, joten sillä ei niin väliä kenelle ne maksetaan.
Nythän minä maksan suuremman osuuden lasten elatuksesta. Minä olen ollut kaikesta huolimatta elatuskykyisempi. Pätkätöistä on kuitenkin kertynyt sen verran tuloja. Tuleva vakituinen työni tuo meille sen tärkeän turvallisuuden tunteen. Ei tarvitse koko ajan olla huolissaan siitä, että milloin seuraavan kerran on töitä.
Voiko kaiken laskettaa uusiksi muuton jälkeen? Vai nyt aina niin, että minä maksan suuremman osuuden, vaikka elämäntilanne muuttuisi? - hämmentynyt äiti
täti moonika kirjoitti:
Niin, mä luulen, etttä toi on pelkoa, ainakin se kuulostaa kovasti siltä. Ja ehkä itsekin voisin reagoida noin, vaikken sitä haluaisikaan myöntää, mutta joskus on tullut kiukuteltua kyllä...
Okei, jos elatusmaksuja ei voi alentaa niin niillä ei voi lahjoa, eikä se varmaan kivaa ole, se ajatus, että sitten osa tapaamiskustannuksista kaatuisi sun päälle, mutta se voisi rauhoittaa, että jaatte niitä sitten puoliksi. Ymmärrän siis että kyrsii, mutta mietin, että olisiko se helpotusta ja isän rauhoittamista, ja sittenhän se toimsi lasten parhaaksi, koska tosiaan, heillä on se oikeus isään.
Katsos, sä haluat päästä eroon valtataistelusta, mutta mietipä toisinpäin. Sulla on lapset vaan sillon tällön, sä maksat heistä kuin laskun elatusmaksun, ja sitten heidät viedään pois, sulle ikäänkuin lisätään vaan laskuun ja sanotaan, että älä nipota... Siltä siis sun exästä varmaan tuntuu, että hänen yli vaan jyrätään. Tuskin hän pystyy ajattelemaan sitä sun onnea työn suhteen tms. aika harva ihan suoraan sanottuna pystyy... Valtataistelusta pääset helpoiten eroon tulemalla itse vastaan.
Lahjuksilla tarkoitin myös sitä, että joskus on syytä niellä omaa ajatustaan ja tulla vastaan, tehdä rauhan ele. Teoilla osoitetaan se, mitä me ollaan ja mitä me tahdotaan, ja nyt ainoa, mitä se isä näkee, on teko siitä, että lapset viedään pois?
Että et tietenkään maksa kaikkia tapaamisia, vaan osan. Koska olet reilu, et ala tästä tappelemaan, koska haluat että lapsesi todella näkee isäänsä ja että tämä rauhoittuu, koska itse lopetat omalta osaltasi valtataistelun siihen. Siitä on pelkkää hyötyä, muutaman kympin menetys. Itse ajan paljon ja autolla, 150 km edestakaisin maksaa ehkä 40 euroa. Ettei me nyt miljoonista keskustellakaan, ei varmaan miehellesikään, mutta rauhan eleenä se voi olla korvaamatonta.
Yritä tulla vastaan ja keskustella exän kanssa, ja yritä pitää mielessä, vaikka hän saattaa ollakin todella turhauttava välillä, että toimit todella lastesi parhaaksi, etkä miehesi, myös siinä matkalaskuasiassa. Ja yritä asettua hänenkin asemaansa, en sano, että loputtomiin sitten tarvii vaan ymmärtää, mutta ainakin kannattaa tehdä parhaansa.
Jaksamista sinulle!Tässä asiassa ei oikeastaan ollut huolena muu kuin se, että hämmästelin exän halua erottaa tytöt toisistaan. Mutta nyt uskon, että hänkin tajuaa sen olevan huono idea, kun ajattelee sitä tarkemmin.
Tytöthän alkavat olla kaikki jo kohta niinkin isoja, että voivat mennä yhdessä bussilla isänsä luo. Nuorin ei vielä ole valmis bussissa matkustaan. Mutta bussi ei paljon maksa ja sen voin maksaa mielihyvin. Edestakaisin ajeleminen on sitä rasittavinta ja aikaavievintä, mutta sitä se vissiin elämä on? Autolla ajelemista?
Nyt olen keksinyt aina jotain puuhaa tuolla naapurikunnassa, kun vien tytöt isälleen. Ei tunnu siltä, että kävisin vain heidät viemässä omalla kustannuksella. Vaan minulla on meno sinne ja samalla vien tytöt isälleen. Kyse on asenteesta.
Ja tiedän, että isä ihan oikeasti kaipaa ja haluaa nähdä tyttöjään. Mutta hänellä on kumma tapa kiukutella juuri noin, että eipä häntä yht'äkkiä kiinnostakaan ja hän ei jouda lapsia näkemäänkään niin usein kuten on sovittu. Tiedän, että kun antaa sen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, niin jonkin ajan kuluttua hänen ikävä on niin iso, että haluaa nähdä tyttöjä enemmänkin kuin on sovittu. Mikä on tietysti tosi hyvä juttu!
Välillä ei vain millään jaksasi kuunnella kiukuttelua (niin exänkin kuin lastenkin), jos itsekin on jotenkin väsynyt tai pahalla tuulella. Sitä itsekin turhaan hikeentyy.. - täti moonika
hämmentynyt äiti kirjoitti:
Tässä asiassa ei oikeastaan ollut huolena muu kuin se, että hämmästelin exän halua erottaa tytöt toisistaan. Mutta nyt uskon, että hänkin tajuaa sen olevan huono idea, kun ajattelee sitä tarkemmin.
Tytöthän alkavat olla kaikki jo kohta niinkin isoja, että voivat mennä yhdessä bussilla isänsä luo. Nuorin ei vielä ole valmis bussissa matkustaan. Mutta bussi ei paljon maksa ja sen voin maksaa mielihyvin. Edestakaisin ajeleminen on sitä rasittavinta ja aikaavievintä, mutta sitä se vissiin elämä on? Autolla ajelemista?
Nyt olen keksinyt aina jotain puuhaa tuolla naapurikunnassa, kun vien tytöt isälleen. Ei tunnu siltä, että kävisin vain heidät viemässä omalla kustannuksella. Vaan minulla on meno sinne ja samalla vien tytöt isälleen. Kyse on asenteesta.
Ja tiedän, että isä ihan oikeasti kaipaa ja haluaa nähdä tyttöjään. Mutta hänellä on kumma tapa kiukutella juuri noin, että eipä häntä yht'äkkiä kiinnostakaan ja hän ei jouda lapsia näkemäänkään niin usein kuten on sovittu. Tiedän, että kun antaa sen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, niin jonkin ajan kuluttua hänen ikävä on niin iso, että haluaa nähdä tyttöjä enemmänkin kuin on sovittu. Mikä on tietysti tosi hyvä juttu!
Välillä ei vain millään jaksasi kuunnella kiukuttelua (niin exänkin kuin lastenkin), jos itsekin on jotenkin väsynyt tai pahalla tuulella. Sitä itsekin turhaan hikeentyy..Että siis olette päässeet sopuun ja oot jo saanu ittekin rauhoituttua. Mutta varmaan potuttaa se kiukuttelun kuuntelu, uskon. Ja tosi hienoa, että on ihminen joka osaa muuttaa omaa asennettaan: se on kuule taito! Kaikki ei osais, vaan alkais kiukutella takasin ja tekis viä vaikeempaa asioista, oot fiksu ihminen!
Tosi hieno kuulla, että asiat on hyvin, toivottavasti uusi työpaikkakin on mukava, ja ainakin sellainen, missä jaksaa!
Elämä on, aikaa ja sen vietettä, joskus paremmin ja joskus tylsemmin, mutta so not, eiköhän me vaan pahoina aikoina paineta hattua syvemmälle päähän ja paineta vastatuuleen, niinkun ei mitään!
:)
- Aatu
Lapsien kuuluu saada olla yhdessä tuon ikäisenä, eli heitä ei voi jakaa.
Sinä kuitenkin olet se, joka muuttaa. Siksi mielestäni on ihan kohtuullista, että maksaisit tapaamisten matkakulut kokonaan tai valtaosin ja osallistuisit viemisiin/hakemisiin.
Jos isä on ajatellut jatkossa tapaavansa lapsia useammin, nyt vedät hänen toiveeltaan maton alta. Siksi reaktio on ymmärrettävä. Ja jos taloudessa on tiukkaa, ei huvita maksaa lisäkuluja tapaamisista.
Sinulls on kuitenkin kaikki oikeus ottaa työ vastaan ja muuttaa. Kannattaa yrittää kärsivällisesti selvitellä asia kuntoon, jotta lasten yhteys isään säilyisi välimatkasta huolimatta. Kannattaa myös mainita, että tämä ei ole sinun kostosi etkä tarkoituksella vie lapsia pois häneltä, jos niin et ole tekemässä.
Olet tekemässä isoa muutosta elämässä ja ex-miehellesi se on tullut todennäköisesti ihan puskan takaa. Siksi kyllä ymmärrän exäsi reaktiota, vaikka hänen ehdotuksensa ei olekaan realistinen toteuttaa.- hämmentynyt äiti
Muutto ei tullut puskan takaa. Täällä, jossa asun, ei ole koulutustani vastaavia töitä. Olen jo vuosikausia etsinyt tuosta kaupungista töitä itselleni. Exä on ollut hyvin tietoinen, että jonain päivänä muutto tapahtuu, jos minua onnistaa.
Voisin kyllä osallistua matkakuluihin kohtuudella. Nytkinhän enimmäkseen itse vien lapset isälle ja haen lapset isältä omalla kustannuksella. Vaikka en mikään hyvätuloinen ole ja velkaakin on ihan liikaa, niin joskus vain ei kannata rahasta tapella. Rahaahan se vain on.
Olenko sitten totuttanut exän liian hyvälle palvelulle? En tiedä... - Aatu
hämmentynyt äiti kirjoitti:
Muutto ei tullut puskan takaa. Täällä, jossa asun, ei ole koulutustani vastaavia töitä. Olen jo vuosikausia etsinyt tuosta kaupungista töitä itselleni. Exä on ollut hyvin tietoinen, että jonain päivänä muutto tapahtuu, jos minua onnistaa.
Voisin kyllä osallistua matkakuluihin kohtuudella. Nytkinhän enimmäkseen itse vien lapset isälle ja haen lapset isältä omalla kustannuksella. Vaikka en mikään hyvätuloinen ole ja velkaakin on ihan liikaa, niin joskus vain ei kannata rahasta tapella. Rahaahan se vain on.
Olenko sitten totuttanut exän liian hyvälle palvelulle? En tiedä...Liian kiltti ei kannata olla, muuten toinen pääsee vedättämään. Kuitenkin lasten edun nimessä viisaampi voi joutua vähän joustamaan omista oikeuksistaan. Niin olet ilmeisesti tehnytkin.
Itse asioiden kanssa yhtä tärkeä on myös tunnepuolen asiat. Se, miltä ratkaisu tuntuu. Ehkä mies on eron jälkeen elättänyt pientä haavetta runsaammasta yhdessä olosta lasten kanssa kunhan ero "asettuu", eikä eron seuraukset ole ihan kokonaan menneet perille. Nyt tämä haavekuva murskautuu ja hän joutuu kohtaamaan eron lopullisesti, mikä sitten kiukuttaa.
Sivusta asiaa tuntematta ei tietenkään voi tietää, mutta tällaisia vaihtoehtoja nyt tuli mieleen. - EROTA LAPSIA
hämmentynyt äiti kirjoitti:
Muutto ei tullut puskan takaa. Täällä, jossa asun, ei ole koulutustani vastaavia töitä. Olen jo vuosikausia etsinyt tuosta kaupungista töitä itselleni. Exä on ollut hyvin tietoinen, että jonain päivänä muutto tapahtuu, jos minua onnistaa.
Voisin kyllä osallistua matkakuluihin kohtuudella. Nytkinhän enimmäkseen itse vien lapset isälle ja haen lapset isältä omalla kustannuksella. Vaikka en mikään hyvätuloinen ole ja velkaakin on ihan liikaa, niin joskus vain ei kannata rahasta tapella. Rahaahan se vain on.
Olenko sitten totuttanut exän liian hyvälle palvelulle? En tiedä...toisistaan, jos ei sovinnolla maksa elatusmaksuja niin kyllä valtio perii ja sinä saat valtiolta.Jos luulet että muutto on sinulle ja lapsille hyvä muutos elämässä,älä epäröi.Et sinä voi elää eläämääsi exän mukaan.Ei hänkään sinulta kysyisi jos olisi vastaavassa tilanteessa,luulisin ainakin sen perusteella ettei ajattele sinun ja lasten parasta vaan omaa rahalompakkoaan.Onnea ja menestystä uudessa työpaikassa ja kodissa sinulle ja lapsille!
- hämmentynyt äiti
Aatu kirjoitti:
Liian kiltti ei kannata olla, muuten toinen pääsee vedättämään. Kuitenkin lasten edun nimessä viisaampi voi joutua vähän joustamaan omista oikeuksistaan. Niin olet ilmeisesti tehnytkin.
Itse asioiden kanssa yhtä tärkeä on myös tunnepuolen asiat. Se, miltä ratkaisu tuntuu. Ehkä mies on eron jälkeen elättänyt pientä haavetta runsaammasta yhdessä olosta lasten kanssa kunhan ero "asettuu", eikä eron seuraukset ole ihan kokonaan menneet perille. Nyt tämä haavekuva murskautuu ja hän joutuu kohtaamaan eron lopullisesti, mikä sitten kiukuttaa.
Sivusta asiaa tuntematta ei tietenkään voi tietää, mutta tällaisia vaihtoehtoja nyt tuli mieleen.Joo, liian kiltti ei kannata olla. Jos alistuu liikaa, niin sen tuntuu sitten siitä, että epämääräisesti ahdistaa ja elämä tuntuu epäreilulta.
No. Tämäkin on asennekysymys. Monen mielestä minä joustan jo nyt liikaa, mutta minusta ei ole kovin järkeää pitää kiinni kaikista oikeuksistaan ihan vain siksi, että jossain sopimuksissa/suosituksissa niin sanotaan. Hyvä palautuu kyllä jossain vaiheessa takaisin hyvänä. Paha palautuu pahana takaisin.
Asiat pitää nähdä laajemmin. See the big picture, kuten sanotaan. - hämmennetty äiti
hämmentynyt äiti kirjoitti:
Joo, liian kiltti ei kannata olla. Jos alistuu liikaa, niin sen tuntuu sitten siitä, että epämääräisesti ahdistaa ja elämä tuntuu epäreilulta.
No. Tämäkin on asennekysymys. Monen mielestä minä joustan jo nyt liikaa, mutta minusta ei ole kovin järkeää pitää kiinni kaikista oikeuksistaan ihan vain siksi, että jossain sopimuksissa/suosituksissa niin sanotaan. Hyvä palautuu kyllä jossain vaiheessa takaisin hyvänä. Paha palautuu pahana takaisin.
Asiat pitää nähdä laajemmin. See the big picture, kuten sanotaan.Mä teen samoin! Itse omalla kustannuksellani vien lapset exän luo ja haen takaisin.
Se kannattaa tehdä, sillä vapaalla ollessani lähden viihteelle, Vaikka eläinrakas olenkin, pistän jo valmiiksi mäyräkoiran jääkaappiin odottamaan.
Sillä, eihän sitä tiedä, vaikka yöllä kävis joku urospuoleinen henkilö melallaan hämmentelemässä kosteikkoja. Oluet kyllä kustannan uljaalle urholle.
Turha tulla väittämään itsekkyydestäni.
- Virya
Mikään ei ole niin kylmä kuin suomalainen nainen!
- täytyyhän
ihmisten käydä työssä, mistäs sitä rahaa muuten tulee????
Ja tarviihan ne likat leipää ja asunnon. - Virya
täytyyhän kirjoitti:
ihmisten käydä työssä, mistäs sitä rahaa muuten tulee????
Ja tarviihan ne likat leipää ja asunnon.Jos myyvät isänsä rahasta. Eikö heillä nyt ole leipää ja asuntoa?
- Juuri näin
huolestunut äiti tossa on tyytyväinen ettei vaan menetä elatusmaksuistaan senttiäkään vaikka lapset olisivat isällään puolet kuusta, ei voi kun todeta et on taas ihan väärä nainen lisääntynyt, raha on vaan mikä huolestuttaa, voi p*rkele. Suomalaiset naiset vie miehiltä kaiken, ensin rahat, sitten lapset ja lopuksi vielä kaikki oikeudet yhteisin lapsiin. Mihin hittoon on tää tasa-arvo miesten ja naisten välillä menossa, siihen suuntaan et naiset on pian niin niskan päällä ettei miehet ole kuin siitoskoneina enää vai??
- ihmisiä palstalla riittää???
Virya kirjoitti:
Jos myyvät isänsä rahasta. Eikö heillä nyt ole leipää ja asuntoa?
Kyllä voisit pitää omat rajoittuneet mielipiteesi ominasi, vai oletko ehkä joku ninamikkonen, jolle mies on jumalan korvike?
Nähtävästi ap:n lasten leipä ja koti on nytkin ollut ÄIDIN kustantamia. Ei äitiys tarkoita oman elämän kokonaan lopettamista. Kyllä naisellakin on aivot käytettäväksi tarkoitettu. Eikä avioeron jälkeen tarvitse ajatella exää muuten kuin lasten isänä (äitinä), jos ex on siihen tehtävään edes kelvollinen. Kaikkia kun ei vanhemmuus kiinnosta, oma ex käyttää lapsia vain kiusanteon ja kontrollin välineenä, muuten lasten asiat on hänelle yksi lysti. - Virya
ihmisiä palstalla riittää??? kirjoitti:
Kyllä voisit pitää omat rajoittuneet mielipiteesi ominasi, vai oletko ehkä joku ninamikkonen, jolle mies on jumalan korvike?
Nähtävästi ap:n lasten leipä ja koti on nytkin ollut ÄIDIN kustantamia. Ei äitiys tarkoita oman elämän kokonaan lopettamista. Kyllä naisellakin on aivot käytettäväksi tarkoitettu. Eikä avioeron jälkeen tarvitse ajatella exää muuten kuin lasten isänä (äitinä), jos ex on siihen tehtävään edes kelvollinen. Kaikkia kun ei vanhemmuus kiinnosta, oma ex käyttää lapsia vain kiusanteon ja kontrollin välineenä, muuten lasten asiat on hänelle yksi lysti.Ja hyvin riittääkin. Mä en pidä mielipiteitäni ominani, koska ne ovat rajoittuneet juuri niihin ainoisiin merkittäviin arvoihin. Ymmärrän, että se on valtaosalle ihan vieras asia, mutta totuttu ei ole aina sama asia kuin totuus.
Ja minä en tarvitse itselleni korvikkeita, olen ihan riittävän hyvä jumala itse itselleni. Toki tällainen ilmiö voi olla aikasta vieras ilmiö luterilaiselle, joka ei voi uskoa itseensä.
Jokaisella on aivot käytettävissä, ja se kertoo ihmisestä, miten hän niitä aivojaaan käyttää. Kuka se naikkonen on diktaattorina määrittelemään onko joku kelvollinen lastensa vanhemmaksi? Toisella vanhemmalla on sitten tasan yhtä suuri oikeus arvioida toisen kelvollisuutta vanhemmuuteen, eikö? Vai mitä se tasa-arvo olikaan?
Lasten omiminen ei ole merkki kiinnostuksesta heitä kohtaan, eikä heistä luopuminen merkki välinpitämättömyydestä. Voiko joku ihan oikeasti pitää reiluna sitä, että mies maksaa elatusmaksut ja matkat nähdessään lapsia silloin tällöin? Sen takia, että äidillä olisi vakituinen työpaikka tietysti. Kai naiset ovat tosiaan niin heikkoja, ettei heillä ole muita keinoja polkea miehiä. - Elämä kouluttaa
Virya kirjoitti:
Ja hyvin riittääkin. Mä en pidä mielipiteitäni ominani, koska ne ovat rajoittuneet juuri niihin ainoisiin merkittäviin arvoihin. Ymmärrän, että se on valtaosalle ihan vieras asia, mutta totuttu ei ole aina sama asia kuin totuus.
Ja minä en tarvitse itselleni korvikkeita, olen ihan riittävän hyvä jumala itse itselleni. Toki tällainen ilmiö voi olla aikasta vieras ilmiö luterilaiselle, joka ei voi uskoa itseensä.
Jokaisella on aivot käytettävissä, ja se kertoo ihmisestä, miten hän niitä aivojaaan käyttää. Kuka se naikkonen on diktaattorina määrittelemään onko joku kelvollinen lastensa vanhemmaksi? Toisella vanhemmalla on sitten tasan yhtä suuri oikeus arvioida toisen kelvollisuutta vanhemmuuteen, eikö? Vai mitä se tasa-arvo olikaan?
Lasten omiminen ei ole merkki kiinnostuksesta heitä kohtaan, eikä heistä luopuminen merkki välinpitämättömyydestä. Voiko joku ihan oikeasti pitää reiluna sitä, että mies maksaa elatusmaksut ja matkat nähdessään lapsia silloin tällöin? Sen takia, että äidillä olisi vakituinen työpaikka tietysti. Kai naiset ovat tosiaan niin heikkoja, ettei heillä ole muita keinoja polkea miehiä.Kasvapa vielä vähän ja palaa sitten tänne keskustelemaan aikuisten asioista...
Säälittää tällaiset kaikkitietävät yksinkertaiset ihmiset, kun häpäisevät itsensä keskusteluissa. Ja siirtävät vielä tämän mustavalkoisen minäminäminä-asenteen viattomiin lapsiinsakin. - Virya
Elämä kouluttaa kirjoitti:
Kasvapa vielä vähän ja palaa sitten tänne keskustelemaan aikuisten asioista...
Säälittää tällaiset kaikkitietävät yksinkertaiset ihmiset, kun häpäisevät itsensä keskusteluissa. Ja siirtävät vielä tämän mustavalkoisen minäminäminä-asenteen viattomiin lapsiinsakin.Säälijä on sairas. Sen näkee jo viestistäsikin, empatiakyvytön kykenee vain säälimään. Toivottavasti asenteeni siirtyy lapsiini. En pystyisi missään tapauksessa erottamaan heitä isästään, koska rakastan niin lapsia, kuin heidän isäänsäkin! Toivottavasti elämä ei siis kouluta mua koskaan niin kovin ottein, että jokin muu menisi tämän rakkauden edelle!
- toivoa kovasti
Virya kirjoitti:
Säälijä on sairas. Sen näkee jo viestistäsikin, empatiakyvytön kykenee vain säälimään. Toivottavasti asenteeni siirtyy lapsiini. En pystyisi missään tapauksessa erottamaan heitä isästään, koska rakastan niin lapsia, kuin heidän isäänsäkin! Toivottavasti elämä ei siis kouluta mua koskaan niin kovin ottein, että jokin muu menisi tämän rakkauden edelle!
Sen verran kylmänä ihmisenä esiinnyt täällä. Mitä luulet saavuttavasi loukkaamalla ihmisiä ja esiintymällä kaikkitietävänä? Osoitat vain tunteettomuutesi, tietämättömyytesi ja vielä kuvan kera. Empatiaa et ainakaan osoita.
Rakkaus on sitäpaitsi tavallaan harhaa. Mistä sinä voit tietää, rakastatko lastesi isää vielä huomenna, jos/kun hän on pettänyt luottamuksesi, läimäissyt lapsia tms.? Kaikkea kun tapahtuu, olemmehan vain ihmisiä. Rakkauden on lähdettävä itsestämme, vain silloin löydämme onnellisuuden, siis itsemme kautta. Sinä nähtävästi saat onnesi kritisoimalla toisia, tukeutumalla läheisiisi yms.
Parinkymmenen vuoden kuluttua voit sitten palata tänne kertomaan, millaisen koulun olet käynyt läpi. Toivon, että et sellaista, kuin moni meistä on joutunut käymään. Nuorena minäkin "tiesin" kaiken. Nyt tiedän tietämiseni vajavaisuuden. - Virya
toivoa kovasti kirjoitti:
Sen verran kylmänä ihmisenä esiinnyt täällä. Mitä luulet saavuttavasi loukkaamalla ihmisiä ja esiintymällä kaikkitietävänä? Osoitat vain tunteettomuutesi, tietämättömyytesi ja vielä kuvan kera. Empatiaa et ainakaan osoita.
Rakkaus on sitäpaitsi tavallaan harhaa. Mistä sinä voit tietää, rakastatko lastesi isää vielä huomenna, jos/kun hän on pettänyt luottamuksesi, läimäissyt lapsia tms.? Kaikkea kun tapahtuu, olemmehan vain ihmisiä. Rakkauden on lähdettävä itsestämme, vain silloin löydämme onnellisuuden, siis itsemme kautta. Sinä nähtävästi saat onnesi kritisoimalla toisia, tukeutumalla läheisiisi yms.
Parinkymmenen vuoden kuluttua voit sitten palata tänne kertomaan, millaisen koulun olet käynyt läpi. Toivon, että et sellaista, kuin moni meistä on joutunut käymään. Nuorena minäkin "tiesin" kaiken. Nyt tiedän tietämiseni vajavaisuuden.Sun näkemyksesi rakkaudesta ei koske mua. Jos sulla on ollut kova kohtalo, niin mietipä itse omia valintojasi. Sitä saa mitä tilaa!
Onhan se varmaan kylmää ajatella ensisijaisesti omien rakkaiden hyvinvointia, eikä omaa tulopolitiikkaa. Olen mä sen verran kylmä, etten pystyisi katsomaan kun läheiset kärsivät. - hysteerinen
Virya kirjoitti:
Sun näkemyksesi rakkaudesta ei koske mua. Jos sulla on ollut kova kohtalo, niin mietipä itse omia valintojasi. Sitä saa mitä tilaa!
Onhan se varmaan kylmää ajatella ensisijaisesti omien rakkaiden hyvinvointia, eikä omaa tulopolitiikkaa. Olen mä sen verran kylmä, etten pystyisi katsomaan kun läheiset kärsivät.:D :D :D
- Virya
hysteerinen kirjoitti:
:D :D :D
Kyllä mä tiedän itsekin kuinka hullu mä olen. Sä olet vanhanaikainen, jos pidät mua hysteerisenä. Ei tänäpäivänä enää pidetä innokkaita naisia hysteerisinä.
- :D...
Virya kirjoitti:
Kyllä mä tiedän itsekin kuinka hullu mä olen. Sä olet vanhanaikainen, jos pidät mua hysteerisenä. Ei tänäpäivänä enää pidetä innokkaita naisia hysteerisinä.
:D :D :D
- Virya
:D... kirjoitti:
:D :D :D
Ja se kyllä näkyy, hymiöprinsessa kertoo itsestään enemmän kuin kirjoitustaitoinen.
- miten kauan
Virya kirjoitti:
Ja se kyllä näkyy, hymiöprinsessa kertoo itsestään enemmän kuin kirjoitustaitoinen.
jaksat täällä pyöriä, vaikka ah niin onnellinen olet perheesi kanssa... Miksi ihmeessä edes täällä tuhlaat arvokasta aikaasi, viisastelemalla asioista joista et mitään tiedä? Ajattelepa vähän, sekin aika on poissa mieheltäsi ja lapsiltasi.
Ja vastailet vielä hymiöillekin... :D Upeaa! - Virya
miten kauan kirjoitti:
jaksat täällä pyöriä, vaikka ah niin onnellinen olet perheesi kanssa... Miksi ihmeessä edes täällä tuhlaat arvokasta aikaasi, viisastelemalla asioista joista et mitään tiedä? Ajattelepa vähän, sekin aika on poissa mieheltäsi ja lapsiltasi.
Ja vastailet vielä hymiöillekin... :D Upeaa!Sulle luulin vastanneeni. Olenko sanonut olevani ah niin onnellinen perheeni kanssa? En tarvitse perhettä ollakseni onnellinen, riitän ihan itse itselleni. Täytyyhän mun perheenkin saada välillä olla rauhassa, hulluiksihan ne mun kanssa tulee!
- yhtään...
Virya kirjoitti:
Sulle luulin vastanneeni. Olenko sanonut olevani ah niin onnellinen perheeni kanssa? En tarvitse perhettä ollakseni onnellinen, riitän ihan itse itselleni. Täytyyhän mun perheenkin saada välillä olla rauhassa, hulluiksihan ne mun kanssa tulee!
Hyvä vaan, että itsekin kyseenalaistat itsesi... :)
Ja muuten, ei ehkä ole ihan suositeltavaa laittaa nettiin omien lasten kuvia. Ihan muuten vaan vanhemman ihmisen neuvona.
t. Hymiöprinsessa
ps. Olet aivan hysteerisen ihana liian nuori ja kouluja käymätön äitee :) - Virya
yhtään... kirjoitti:
Hyvä vaan, että itsekin kyseenalaistat itsesi... :)
Ja muuten, ei ehkä ole ihan suositeltavaa laittaa nettiin omien lasten kuvia. Ihan muuten vaan vanhemman ihmisen neuvona.
t. Hymiöprinsessa
ps. Olet aivan hysteerisen ihana liian nuori ja kouluja käymätön äitee :)Muita ei voi kyseenalaistaa yhtään sen enempää kuin itseään.
Tiedostan riskit kuvista, mutta elämä on yksi iso riski jo itsessään. Lapsia pitää kuitenkin viedä uloskin päivittäin. Ja kyllä Suomesta on nykyään vaikea löytää paikkaa, jossa ei tulisi kuvatuksi.
Olenhan mä, nuori ja tyhmä, ja lähestulkoon samanlainen kuin kaikki muutkin nuoret naiset. Ei voi mitään, pakko tätä elämää on vaan elää... - hämmentynyt äiti
Virya kirjoitti:
Muita ei voi kyseenalaistaa yhtään sen enempää kuin itseään.
Tiedostan riskit kuvista, mutta elämä on yksi iso riski jo itsessään. Lapsia pitää kuitenkin viedä uloskin päivittäin. Ja kyllä Suomesta on nykyään vaikea löytää paikkaa, jossa ei tulisi kuvatuksi.
Olenhan mä, nuori ja tyhmä, ja lähestulkoon samanlainen kuin kaikki muutkin nuoret naiset. Ei voi mitään, pakko tätä elämää on vaan elää...Tämä teidän keskustelu ei oikein enää liity aiheeseen, joten perustakaa oma ketju tuonne jonnekin. Jooko?
- ihmisiä
mitenkään jaeta, penskoille on jo rankkaa se teidän ero, ja ne tukeutuu myös toisiinsa, otat sen duunin, niin saat rahaa ja elintasoo itelles ja penskoillesi.
Se puolet ja puolet systeemi on paha, kun likkasi käy koulua, mutta lomilla ne voi olla isällään pidempään.Toivottavasti saatte asiat rullaan... - 3 tytön äiti
Luulenpa että aikanaan ex-miehesi tottuu ajatukseen ja haluaa tavata lapsiaan. Aikoinaan erotessamme mies oli sitä mieltä ettei aio tavata kahta lastaan,muutin lasten kanssa 230km päähän. En kommentoinut mitenkään,valinta oli hänen. Muutaman vkon päästä hän ottikin lapset ensimmäisen kerran.Lapset käyvät epäsäännöllisesti isällään,loma-aikoina pidempiä pätkiä,järjestely on sopinut molemmille exän epäsäännöllisen työn vuoksi. Muutaman vuoden ovat kulkeneet jo linja-autolla.Molemmat ovat maksaneet ite kuljetuksista johtuvat kustannukset aina. Meillä ei ole ollut koko aikana mitään ongelmia välimatkasta huolimatta,kysymys on asenteesta.
- hämmentynyt äiti
Sinulla on selvästikin sama asenne kuin minulla! :)
- omaa kokemusta
Moi,
tuntuu miehen puheet kiukuttelulta, mutta valitettavasti hänellä on oikeus viedä asia oikeuteen ja sitä kautta pitkittää "kärsimystä".
Jos lasten asuinpaikka on merkitty luoksesi, niin voit muuttaa Suomen rajojen sisällä ihan minne itse haluat.
Ei kannata ruveta itse riitelemään miehen kanssa, joten ota asiasi kanssa yhteyttä lastenvalvojaan. Heillä on paljon kokemusta vastaavista tilanteista ja osaa neuvoa sinulle, mitkä ovat oikeutesi ja velvollisuutesi. Ja mitkä ovat miehen oikeudet ja velvolliisuudet.
Kokemukseni mukaan lastenvalvojat ovat hyvin järkeviä ja reiluja ihmisiä.
Itse olen muuttanut n. 180 km päähän miehestäni yhteisen lapsen kanssa ja asia päättyi minun kannaltani onnellisesti oikeuden käsittelyssä, sillä perusteita lapsen asuinpaikan muuttamiseen (äidin luota isän luokse) ei ollut.
Tsemmpiä!- hämmentynyt äiti
Täällä lastenvalvoja on ihan ok. Voisin soittaa hänelle sitten, jos mikään muu ei auta. Se niin kuin viimeinen keino. Me olemme kyllä pystyneet sopimaan lähes kaikki asiat sovussa ilman muiden puuttumisia.
- Ei ikänä
Älä vaan koskaan suostu tuohon että lapset olisi toisen vanhemman luona, ennenkuin he itse ovat niin isoja että itse sitä pyytävät. Se on varmaa, että tyttöjen eri aikainen vanhempien luona olo tulee näkymään jollakin tapaa murkkuiässä. Nyt sinun tulee olla vanhempana vahva ja pitää tiukasti kiinni kannastasi. Toivottavasti lasten isä myös viisastuu. Onnea sinulle!
- Sairaanhoitaja-66
Älkää missään ihmeessä lähtekö erottamaan tyttöjä toisistaan! Lasten etu on saada elää yhdessä ja tavata molempia vanhempiaan. Vanhempien tehtävä on järjestää asiat niin että lasten on mahdollisimman hyvä olla, siitä huolimatta etteivät vanhemmat enää asukaan saman katon alla.
Vanhemmuus ei pääty eroon.- Meilläpäs
Sosiaali tädit yrittää erottaa sisaruksia toisistaan, siten et kolmesta vanhin asuis isällään, sais kuulemma olla rauhas siskoiltaan ku käy jo koulua ekalla luokalla! Ihmetyttää suuresti.. Isä ei luovu vanhimmasta tyttärestä.
- oikeusministeriön
sivuja aiheesta. Siellä mainitaan juuri nämä sisarusten yhdessä pysymiset sun muut lasten kannalta tärkeät asiat. Tuo että haluaa puolet ja puolet VAIN siksi ettei tarvitse maksaa, on todella epäkypsää. Pitäisi olla muita syitä kuin raha.
- hämmentynyt äiti
Kiitos tuosta vihjeestä! Löysinkin jotain mustaa valkoisella.
- sait sieltä
hämmentynyt äiti kirjoitti:
Kiitos tuosta vihjeestä! Löysinkin jotain mustaa valkoisella.
apua. Sieltä minäkin aikanani sain apua kun piti laittaa ukon kanssa kova kovaa vastaan. Meni ukolla jauhot suuhun, kun ei ollutkaan lapsen paras mielessä, vain oma. Nyt on meidänkin lapsella asiat hyvin, minä pidän siitä huolen. Isää saa tavata ja soittelevat.
- äittyli itsekin
Luovu itsekkyydestäsi ja ajattele jos lastesi isä häipyisi 150km päähän lapsistaan... et varmaan tykkäisi? Käännä siis asia toisinpäin...
Siinä olen kanssasi samaa mieltä ettei lapsia tule erottaa toisistaan. Mutta kun te vanhemmat olette kerran eronneet, niin yrittäkää nyt pysyä edes samassa kaupungissa lastenne tähden!
Ei mikään loistavinkaan työtarjous vedä vertoja sille että lapsilla olisi molemmat vanhemmat läsnä arjessa!- hämmentynyt äiti
No. Itseasiassa ei me nytkään asuta samalla paikkakunnalla. Eron jälkeen exä muutti naapurikuntaan. Minä hoidan arjen. Käytän lapsia harrastuksissa, koulussa ja lääkärissä. Vien tytöt isällensä joka toinen viikonloppu sinne naapurinkuntaan ja käyn hakeamassa heidät poiskin.
Kuka olikaan itsekäs? - Kukintavallaan
hämmentynyt äiti kirjoitti:
No. Itseasiassa ei me nytkään asuta samalla paikkakunnalla. Eron jälkeen exä muutti naapurikuntaan. Minä hoidan arjen. Käytän lapsia harrastuksissa, koulussa ja lääkärissä. Vien tytöt isällensä joka toinen viikonloppu sinne naapurinkuntaan ja käyn hakeamassa heidät poiskin.
Kuka olikaan itsekäs?Me erosimme n.6 vuotta sitten.Meillä 3 tyttöä olivat silloin 12 9 ja 7 v.
Vanhin jäi minulle,Isälle ja nuoremmat äidille.Ei siinnä ollut mitään ihmeellistä se vaan meni niin ja oli kaikkien mielestä ihan luonnollista.
Nytten tuo 14 v suunnittelee tai on siis ilmaissut halunsa muuttaa minun luo.
...että semmosta.
- vinkkinä...
Lukaiseppa laki lapsen huollossta. Siellä mainitaan, että lasten molemmilla vanhemmilla on oikeus päättää mm. lapsen olinpaikasta/asuinpaikasta. Eli jos isä ei halua että lapset muuttavat, hän voi estää sen. Sinun muuttoasi hän ei tietenkään voi estää, mutta lasten muuton kylläkin. Tarvittaessa isä voi saada väliaikasen lähihuotajuuden vedoten siihen, että lapsilta viedään tuttu ja turvallinen kasvuympäristö, kun muutetaan muualle. Sitten oikeudessa tappelun jälkeen myös pysyvän lähihuoltajuuden. Joten koittakaa sopia sovussa...
- hämmentynyt äiti
Ihan hyvä joo. Mutta kuten jo monesti olen sanonut, niin isä ei asu tälläkään hetkellä samalla paikkakunnalla, joten lapsilla tulisi muuttumaan joka tapauksessa tuttu ja turvallinen kasvuympäristö.
Vissiin kaikki ajattelevat, että isät automaattisesti jäävät asumaan johonkin lähistölle eron jälkeen? Exäni ei halunnut jäädä vaan vaihtoi kuntaa. Hänen varmaankin pitäisi ensin muuttaa takaisin tänne, jotta voisi vedota tuohon ettei lapsilla muutu koulu ja kaverit? - taitaa se isän
hämmentynyt äiti kirjoitti:
Ihan hyvä joo. Mutta kuten jo monesti olen sanonut, niin isä ei asu tälläkään hetkellä samalla paikkakunnalla, joten lapsilla tulisi muuttumaan joka tapauksessa tuttu ja turvallinen kasvuympäristö.
Vissiin kaikki ajattelevat, että isät automaattisesti jäävät asumaan johonkin lähistölle eron jälkeen? Exäni ei halunnut jäädä vaan vaihtoi kuntaa. Hänen varmaankin pitäisi ensin muuttaa takaisin tänne, jotta voisi vedota tuohon ettei lapsilla muutu koulu ja kaverit?suhtautuminen olla.
Eihän lähivanhempi voi elämäänsä suunnitella niin, että ottaa sen exänkin aina huomioon - lapset toki aina - mutta, jos se ex pitää edelleen laskea mukaan, niin sittenhän voisi olla vaikka naimisissa edelleen...
Lapset asuvat kanssani eikä meillä keskusteltu yhtään, kun isä muutti pois paikkakunnalta ja siten myös lakkasi osallistumasta lasten arkeen. Minä kuljetan harrastukset, lääkärit ja haen ja koko arki on minun varassani. Ensin isä sanoi hoitavansa lasten kuljetukset, mutta parin kerran jälkeen hän huomasi, että kallistahan se on autolla ajaa edestakaisin (asuu niin syrjässä, että bussilla ei pääse kuin kerran päivässä kymmenen kilometrin päähän). Sovin sitten, että joka toinen kerta minä kuljetan, jotta kustannukset jakautuu ja lapset tapaavat isäänsä.
Myöhemmin sitten ehdotin, että viikonloppujen jälkeen hän voisi viedä lapset sinne 10 km päähän ja odottaa heidän kanssaan bussia, jolla lapset tulisivat kotiin - minä maksaisin kyllä bussimatkat. Mutta hänelle ei käynyt! Hän sanoi, ettei odota tien vieressä bussia vaan hoitaa lasten kuljetukset itse, mutta laskuttaa minulta bensakulut. Kieltämättä närkästyin, ja silloin kysyin itse lastenvalvojalta olinko velvollinen maksamaan isälle rahaa?
Lasten valvoja viittasi silloin tuohon korkeimman oikeuden ennakkopäätökseen, josta joku täällä aiemmin kirjoitti, mutta sanoi, että nämä on aina sopimisasioita ja että yleensä heidän suosituksensa on, että se maksaa, joka kustannukset aiheuttaa.
Minusta vuoroon kuljettaminen voisi olla ok, mutta jos minulla ei esimerkiksi ei ole autoa käytössä, niin tuntuisi aika omituiselta maksaa isälle, joka itse muutti pois, ihan konkreettista rahaa tapaamisista!
Alun alkaen isä muutti ihan lähelle, että lasten olisi helppo käydä hänen luonaankin koska vain, mutta se uusi rakkaus sitten muutti käytännön... ;)
- haluakaan
enää tavata lapsia,niin sinähän siinä silloin voitat,kun hän ilmoittaa niin.elatusmaksut tulevat kylläkin lapsen vuoksi,ei minkään jaon takia kai niitä voi laistaa,että silloin ei maksa,jos on puolet ja puolet toisen luona,sehän on vasta oikeata kaupankäyntiä ja silloin lapsi on niinkuin heittopussi!
eikö kumpikaan ole niin KYPSÄ ihmiseksi,että osaisi ajatella pelkästään lapsia,ihmettelen.nimim.kokemusta on- elatusmaksut joo
Äiti on ollut pätkätyöläisenäkin parempituloinen kuin isä. Ja jos isän tulot eivät ole kummoiset, esim. alle keskitason, niin elatusmaksutkaan eivät taatusti ole hurjan suuret. Minun eksäni on kokopäivätyössä ja maksaa kolmesta lapsesta 120 e per nenä. En valita.
Ei tuo lasten isukko kovin vastuulliselta kuulosta nytkään, joten lakatkaa parjaamasta äitiä, joka haluaa turvatumman tulevaisuuden. Kuka takaa, että pätkätöitä riittää maailman tappiin? Mistään lasten edun uhraamisesta ei tässä ole taatusti kysymys.
- Jätetty mies
Lähivanhempi päättää lasten asumisesta yms.
Etävanhemmalla vain oikeus saada tietoja koulusta, terveydenhoidosta yms.
Elatusmaksut ei määräydy asumispaikan mukaan, vaan tulojen mukaan.
Jos viikko/viikko systeemillä, kannattaa jokun lapsen osoite muuttaa ristiin niin lapsilisät jakaantuu paremmin.
Etävanhemmalla on OIKEUS tavata lapsiaan, ei velvollisuutta.- maybekide
Niin itse asiassa se on lapsen oikeus tavata vanhempiaan eikä etävanhemman oikeus. Eikä lapsia eroteta toisistaan tietenkään. Onnea uudesta työstä!
- Älkää tapelko
maybekide kirjoitti:
Niin itse asiassa se on lapsen oikeus tavata vanhempiaan eikä etävanhemman oikeus. Eikä lapsia eroteta toisistaan tietenkään. Onnea uudesta työstä!
Kysykä lapsilta missä he haluaisivat asua ja toimikaa sen mukan.
- edellisen kanssa
eli älkää tapelko,kuunnelkaa lapsia,siitä syntyy se itu ja idea kuinka edetä...nimimerkkillä myöskin kokemusta asiassa on ja asiat kyllä selkiytyy, kun ottaa lasten näkemykset huomioon.
- tapa jakaa
Toinen jakaa ja toinen valitsee.
- me ei.
voida tietää kuinka hyvä isä on lapsilla? Isähän voi olla vanhempana paljonkin parempi vaihtoehto kuin sinä olet.Jospa onkin niin,että sinä haluat kiukutella ja viedä kaikki lapset isältään?
- uskova äiti
He turvautuvat toisiinsa. Ei lapset ole eroa aiheuttaneet, ei heitä saa jakaa. Lapsia jaettaessa syntyy suosituimmuusasema. Tasapuolista on sisaruksilla yhteinen koti. Tottahan vakituinen työ tulee ottaa vastaan, on lapsillekin tärkeää, että arki normalisoituu. Ei nykyaikana matka ole este, vaan pelkkä hidaste. Äiti ja lapset elävät omaa elämäänsä, isän luona voi vierailla, mutta hän ei ole arkielämässä mukana. Yhteishuoltajuudessakin pitää mielestäni lapsella olla toisen luona selkeästi koti ja toisen luona käydään niinkuin mummolassa. Toivon voimia, iloa ja siunausta äidille hänen tärkeässä työssään kasvattaa tyttäriään!
- E_XX
uskova äiti kirjoitti:
He turvautuvat toisiinsa. Ei lapset ole eroa aiheuttaneet, ei heitä saa jakaa. Lapsia jaettaessa syntyy suosituimmuusasema. Tasapuolista on sisaruksilla yhteinen koti. Tottahan vakituinen työ tulee ottaa vastaan, on lapsillekin tärkeää, että arki normalisoituu. Ei nykyaikana matka ole este, vaan pelkkä hidaste. Äiti ja lapset elävät omaa elämäänsä, isän luona voi vierailla, mutta hän ei ole arkielämässä mukana. Yhteishuoltajuudessakin pitää mielestäni lapsella olla toisen luona selkeästi koti ja toisen luona käydään niinkuin mummolassa. Toivon voimia, iloa ja siunausta äidille hänen tärkeässä työssään kasvattaa tyttäriään!
Pisti tossa silmään että uskova äiti kirjoitti."isä luona voi vierailla mutta hän ei ole arkielämässä mukana" ja "yhteishuoltaja isän luona käydään kuin mummolassa" tjsp. Voipi olla että tunteet on hiukan pinnasssa mutta v...u mitenkä kauniisti sanottu. Kyllä minäkin yritän lapsilleni hyvä isä olla ja arjessa mukana enkä hyväksy mitään mummon roolia. Anteeksi mutta teksti loukkasi minua ja syvältä. Todellakin olen yhteishuoltaja isä joka maksaa nyt hintaa siitä että äiti etsii elämän tarkoitusta.
- E_XX
E_XX kirjoitti:
Pisti tossa silmään että uskova äiti kirjoitti."isä luona voi vierailla mutta hän ei ole arkielämässä mukana" ja "yhteishuoltaja isän luona käydään kuin mummolassa" tjsp. Voipi olla että tunteet on hiukan pinnasssa mutta v...u mitenkä kauniisti sanottu. Kyllä minäkin yritän lapsilleni hyvä isä olla ja arjessa mukana enkä hyväksy mitään mummon roolia. Anteeksi mutta teksti loukkasi minua ja syvältä. Todellakin olen yhteishuoltaja isä joka maksaa nyt hintaa siitä että äiti etsii elämän tarkoitusta.
lisäys vielä siihen kuten kerroit "pitäähän lapsilla olla selkeästi koti" Niin minä maksan nyt tätä meidän kotia toiseen kertaan siksi että lapsilla olisi oikea koti missä ovat syntyneet tähän maailmaan. Lapsien erottamisesta toisistaan olen kyllä kanssasi samaa mieltä. Mutta kyllä isäkin voi olla hyvä eikä aina se äitikään ole paras vanhempi lapsille. Tasa-arvoa minä haluan. Antteksi että kiihdyin eikä tämä oikeestaan liity varsinaisesti asiaan. En vaan halua lukea tollasta p..kaa.
- karppa
E_XX kirjoitti:
lisäys vielä siihen kuten kerroit "pitäähän lapsilla olla selkeästi koti" Niin minä maksan nyt tätä meidän kotia toiseen kertaan siksi että lapsilla olisi oikea koti missä ovat syntyneet tähän maailmaan. Lapsien erottamisesta toisistaan olen kyllä kanssasi samaa mieltä. Mutta kyllä isäkin voi olla hyvä eikä aina se äitikään ole paras vanhempi lapsille. Tasa-arvoa minä haluan. Antteksi että kiihdyin eikä tämä oikeestaan liity varsinaisesti asiaan. En vaan halua lukea tollasta p..kaa.
väärin kuin vain voi olla mitä E XX ja monet muutkin miehet joutuvat kokemaan. Ensin eukko löytää toisen ukon, ja vaatii erossa vielä rahaa jos ei ole avioehtoa, ja sitten ottaa vielä lapset mukaansa, ja luulee, että se uusi ukko jotenkin korvaa sen oikean isän.
Minäkin maksoin meidän talon kahteen kertaan, mutta onneksi pojan sain itselleni asumaan. Mielestäni on suuri vääryys, että naisella on kaikki oikeudet lapseen, vaikka olisi millainen petturi tahansa. - hämmentynyt äiti
E_XX kirjoitti:
Pisti tossa silmään että uskova äiti kirjoitti."isä luona voi vierailla mutta hän ei ole arkielämässä mukana" ja "yhteishuoltaja isän luona käydään kuin mummolassa" tjsp. Voipi olla että tunteet on hiukan pinnasssa mutta v...u mitenkä kauniisti sanottu. Kyllä minäkin yritän lapsilleni hyvä isä olla ja arjessa mukana enkä hyväksy mitään mummon roolia. Anteeksi mutta teksti loukkasi minua ja syvältä. Todellakin olen yhteishuoltaja isä joka maksaa nyt hintaa siitä että äiti etsii elämän tarkoitusta.
Kyllä minustakin isän luona oleva koti on myös koti, eikä mikään mummola.
Tytöilläni on mummolla toisella puolen Suomea. Minun isäni ja äitini ovat vielä työelämässä mukana, joten he eivät kovin usein ehdi käymään kylässä. Me yritämme käydä siellä niin usein kuin pystymme.
Ex-anoppiin ja ex-appiukkoon on ihan asialliset välit.
Ei tulisi mieleenkään verrata noita kahta asiaa keskenään...
Mutta kiitos uskovalle äidille onnen toivotuksista. Niitä aina tarvitaan.
- kar-kar
Oletpa kertakaikkiaan ajattelematon. Itse en voisi kuvitellakaan,että "repisin" lapseni noin kauas isästään! En,vaikka kyse olisi työstä. Kyllä työtä saa lähempääkin... Ja jos ei saa, sinun täytyy käydä sitten töissä siellä 150 km:n päässä... Toisen vanhemman EI tarvitse vain hyväksyä, että lapset muuttavat 150 km:n päähän. Ajattele, jos tilanne olisi toisinpäin! Hyväksyisitkö sinä sen? Ja millä tavalla olet niin erikoinen, että katsot lapsille olevan haittaa,jos etävanhempi vaihtuu... Olen kyllä itsekin nainen,jolla kaksi lasta,mutta en voi muuta ajatella kuin, että tyypillistä naisen ajatusta siitä, että lapset jotenkin kuuluvat enemmän äidille!
- näkemystä
Tosi on että pääsääntöisesti lasten kannattaa pysyä yhdessä.Silti meidän taloudessa päädyttiin aikoinaan toisenlaiseen ratkaisuun.
Lapsia kaksi,tytär ja poika.Ikäeroa yli viisi vuotta.Jälkeenpäin ajatellen ratkaisu oli mitä sopivin meille vaikka kumpikin osapuoli oli tuolloin valmis ottamaan molemmat lapset.
Lähes kymmenen vuoden jälkeen molemmat lapset ovat saaneet asua "oikean" vanhemman luona.
Kumpikin lapsista on saanut hyvän roolimallin omalta vanhemmaltaan(mitenkään arvostelematta uusio perheitä).
Vanhemmista kumpikaan ei ole kokenut muuttuneensa etävanhemmaksi.
Rahallisesti ei ole tarvinnut vääntää kättä.
Lapset ovat nähneet toisiaan joka viikko vähintään kerran.
Nykyään sisarukset välittävät todella paljon toisistaan ja vierailevat useasti toistensa luona.Löytyisikö yksi syy siitä että ovat hieman välttäneet lapsuuden konflikteja:) ja että ovat saaneet elää "alkuperäisen perheen" parissa ilman kilpailua jäljelle jääneen vanhemman huomiosta?
Tämä ratkaisu tietenkin vaatii molemmilta puolisoilta valmiutta luopua jostakin ja halua ottaa vastuuta lapsesta oikeasti ilman että vain raha olisi motiivina(vrt.aloittajan viesti).
Tässäpä henkilökohtaisesti positiivista kokemusta,näkemystä ja vaihtoehtoa jos joku sattuisi olemaan samassa tilanteessa kuin me aikoinaan.
En silti sano että tämä ratkaisumalli olisi paras,vain vaihtoehto! - päätöksiisi
Olen aikoinani ollut hyvin samansuuntaisessa tilanteessa. Tilanne riintaantui ja jouduin turvautumaan lastenvalvojan apuun. He haastattelivat myös lapsia, vaikka lapseni olivat pieniä vielä silloin. (Olen kuitenkin yksinhuoltaja, joten minulla oli täysi oikeus viedä lapset vaikka maailman ääriin.) Halusin kuitenkin ammatti-ihmisten mielipiteen asiasta.
Lausunto oli lapsia puoltava, ei aikuisia. Sain muuttaa muualle, mutta he SUOSITTELIVAT tapaamisyhteyksien säilymistä ja tapaamisesta aiheutuvien kustannusten jakamista tasapuolisesti.
Elämää ei voi ennakoida etukäteen. Pidä kiinni hyvästä elämänlaadusta, koska turvaat sillä lastesi tulevaisuuta. Isä kyllä sopeutuu tilanteesen mikäli lapsistaan välittää.- Äiti minäkin
Ero on aina kipeä asia aikuiselle, mutta mitä se onkaan lapselle. Pahimmillaan kaikki muuttuu; sisarukset erotetaan toisistaan, vanhemmastaan, kodistaan, koulustaan, kaveripiiristään eli kaikesta siitä mikä tuo elämään turvallisuutta ja eväitä tasapainoiseen aikuisuuteen. Olkaa turvallisia ja lasten parasta ajattelevia aikuisia lapsillenne. Koti 150 km.n päästä isästä ja kaikesta tutusta voi olla liikaa eron jälkeen lapsille. Ja huomioi myös, että isän ja lasten läheiset suhteet auttaa sinuakin. Voit saada yksinhuoltajan arkeesi kaivattuja lepohetkiä lasten saadessa olla isän kanssa.
- mmaarit
hei !
Älä missään nimessä anna erottaa lapsia, olen itse kokenut sen kun sisko meni isälle ja minä äidille. Isä panetteli äitiäni niin ettei siskoni ole vieläkään antanut omille ajatuksille ja arvoille oikeutta vaan ns. inhoaa äitiämme. Minä jäin ilman isää, siskoni jäi ilman äitiä. Suhteemme on mitätön ja molemmat olemme tahoillaa "katkeria." Ja katkeria siis mistä, siitä että isä sai tahtonsa läpi ja erotti meidät.
Jos mies ei tapaa heitä eikä viitsi tulla katsomaan, se on aikuisen ihmisen omaa tyhmyyttä. Mielummin lapset ilman isää, kuin yksi sisko poissa.- hämmentynyt äiti
Kiitos, että kerroit miltä erottaminen tuntuu lapsesta! Kerroit kullan arvoisen tiedon.
- hämmentynyt äiti
Kiitos kaikista ketjun vastauksista. Myös niistä, joilla on täysin eri mielipide.
Itse tulin nyt varmemmaksi siitä, että tyttöjä ei kannata erottaa. Se ei ole lasten etu.
Mutta aloin nyt miettiä sitä, että miten ihmeessä voisin järjestää elämäni niin, että asuisimme samalla paikkakunnalla lasten isän kanssa, mutta samalla voisin järkevästi käydä uudessa työpaikassa töissä. Alkoi jotenkin tuntua julmalta muuttaa niin kauas. Epäröin...
Nyt ei ole ideoita päässä ollenkaan. - Yksi viidestä
hämmentynyt äiti kirjoitti:
Kiitos kaikista ketjun vastauksista. Myös niistä, joilla on täysin eri mielipide.
Itse tulin nyt varmemmaksi siitä, että tyttöjä ei kannata erottaa. Se ei ole lasten etu.
Mutta aloin nyt miettiä sitä, että miten ihmeessä voisin järjestää elämäni niin, että asuisimme samalla paikkakunnalla lasten isän kanssa, mutta samalla voisin järkevästi käydä uudessa työpaikassa töissä. Alkoi jotenkin tuntua julmalta muuttaa niin kauas. Epäröin...
Nyt ei ole ideoita päässä ollenkaan.Sulla on oikeus elää omaakin elämääsi ja tehdä mielekästä työtä.
Sisaruksia älkää toisistaan erottako, kävi miten kävi.
Itselläni on kaksi siskoa ja kaksi veljeä. Lapsuus oli rankka, mutta tuimme toisiamme. Nyt olemme kaikki jo keski-ikäisiä ja edelleen parhaita ystäviä ja uskottuja.
- shhhh
Hei, älä ihmeessä suostu tuollaseen. Tytöt varmaan jo itse saavat sanoa sanottavansa, eikä uhkailut mieheltäsi saa niitä kaataa. Olen nähnyt omassa erossani, että aikasa yrittää ja sitten kyllä myöntyy kaikkeen ajan vieriessä. Kannattaa kuitenkin pitää välit ehjänä. Lapsia ei saa erottaa. Näin on moni lapsikin sanonut, joka on kokenut sen. Ota lastensuojeluun yhteyttä tai sosiaalijohtajaan kunnassanne ja tehkää siellä sopimukset kirjallisesti.
- 18v tyttö
kun vanhempani erosivat, sisko muutti äidin luo ja minä isämme luo. meistä kasvoi yö ja päivä mutta itse tulen olemaan ikuisesti kiitollinen siitä että meidät erotettiin (itse olin sillon 11 ja siskoni 9 vuotias)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Moikka rakas
Oon miettinyt meidän välistä yhteyttä viime aikoina. En ihan osaa pukea sanoiksi, mitä kaikkea tunnen, mutta halusin vaa6517133Mitä tapahtunut
Poliiseja monta autoa+panssariauto Porista kpäähän päin tänään klo n.20 kuka hurjistunut ?414904HS: Kuka vielä uskaltaa mennä sairaalan ensiapuun?
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011212025.html Tässä on hyvin ajankohtainen mielipidekirjoitus koskien Malmin sairaa3002758- 1482072
Ökyrikas Kurkilahti mussuttaa veroistaan
Pakeni aikoinaan veroja Portugaliin mutta joutui palaamaan takaisin kun Suomi teki verotussopimuksen Portugalin kanssa.1321617- 171567
Yhdysvalloissa työllisyys paranee, Suomessa työttömyys kasvaa, missä vika?
Miten tämä on mahdollista että 177 000 uutta työllistä tuli USAssa yhdessä kuukaudessa, vaikka Trump on ruorissa? Orpon3981544Lakea konkurssiin. Asukkaat menettävät asuntonsa
Kuntarahoitus on tänään jättänyt konkurssihakemuksen lakean kaikista kiinteistö osakeyhtiöistä. Kassa on tyhjä, kaikki251514Jos tämän vaan sulkee ja avaa 5 vuoden päästä
Täällä on luultavasti edelleen näitä ihan samoja juttuja. On kuin kauniit ja rohkeat samat jutut junnaa. Heips. 👋🏻 E101313mahdollista, että olet ollut iltavuorossa
Ja kotiin päästyäsi tulit palstalle etsimään merkkiä minusta, jos kaipaat yhtään minua niin kuin minä sinua Ei mennyt k111273