Huomasin, että olette aika suosittuja tällä palstalla - Zonette ja sinä, Agaatti...;)
Toivottavasti vaikka Agaatin aika ja energia riittää vastaamaan minulle...
(Huomasin, että olet antanut tosi järkeviä vastauksia muille.)
Minulla on vaikka "muille jakaa" huolia tulevaisuuteeni liittyen.
Tuntuu, että minun pitää jatkuvasti VALITA jotenkin...ja joka valintatilanteeseen liittyy jonkinlainen TUSKA...menettämisenpelko...joko minulle tärkeän ihmisen menettämisenpelko tai minulle hyödyllisen asian/asioiden menettämisenpelko...tuntuu, että olen "puun ja kuoren" välissä...että elämä on täynnä rajoituksia ja "uhkia", jotka saattavat toteutua, jos "en pidä varaani".
Lisäksi minua vaivaavat minulle kateelliset ihmiset, jotka "punovat" juoniaan selkäni takana...ja juoruilevat päättömiä "pitkin kylää".
Haluaisin niin kovasti elää tyytyväisenä, onnellisena, rakkautta saaden ja antaen. Ei pelkoja, ei tulevaisuudenpelkoa...ei jatkuvaa valinnan tuskaa...
Nyt olen kuitenkin jatkuvasti stressaantunut ja huolestunut.
Näkijänä varmaan näet "pintaa syvemmälle" kun luet tekstiäni.
Eli mitä minun nyt OIKEASTI kannattaisi tehdä elämäni ja valintojeni suhteen...?
- toimia (kaikista uhista ja rajoituksista huolimatta)?
- rauhoittua (yrittää ainakin, vaikka ympärillä "myrskyäisi" enkä osaisi tehdä päätöksiä)
- pistää etusijalle oma ITSE, vaikka sitä jotkut pitäisivätkin "itsekkäänä"...? (olen mielestäni niin monta kertaa yrittänyt "revetä joka suuntaan" muiden ihmisten tähden...)
Kiitos jo etukäteen.
Toivottavasti vaikka Agaatin aika ja energia riittää vastaamaan minulle...
(Huomasin, että olet antanut tosi järkeviä vastauksia muille.)
Minulla on vaikka "muille jakaa" huolia tulevaisuuteeni liittyen.
Tuntuu, että minun pitää jatkuvasti VALITA jotenkin...ja joka valintatilanteeseen liittyy jonkinlainen TUSKA...menettämisenpelko...joko minulle tärkeän ihmisen menettämisenpelko tai minulle hyödyllisen asian/asioiden menettämisenpelko...tuntuu, että olen "puun ja kuoren" välissä...että elämä on täynnä rajoituksia ja "uhkia", jotka saattavat toteutua, jos "en pidä varaani".
Lisäksi minua vaivaavat minulle kateelliset ihmiset, jotka "punovat" juoniaan selkäni takana...ja juoruilevat päättömiä "pitkin kylää".
Haluaisin niin kovasti elää tyytyväisenä, onnellisena, rakkautta saaden ja antaen. Ei pelkoja, ei tulevaisuudenpelkoa...ei jatkuvaa valinnan tuskaa...
Nyt olen kuitenkin jatkuvasti stressaantunut ja huolestunut.
Näkijänä varmaan näet "pintaa syvemmälle" kun luet tekstiäni.
Eli mitä minun nyt OIKEASTI kannattaisi tehdä elämäni ja valintojeni suhteen...?
- toimia (kaikista uhista ja rajoituksista huolimatta)?
- rauhoittua (yrittää ainakin, vaikka ympärillä "myrskyäisi" enkä osaisi tehdä päätöksiä)
- pistää etusijalle oma ITSE, vaikka sitä jotkut pitäisivätkin "itsekkäänä"...? (olen mielestäni niin monta kertaa yrittänyt "revetä joka suuntaan" muiden ihmisten tähden...)
Kiitos jo etukäteen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Elämä on juuri valintojen tekemistä. Se on sitä kaikkien kohdalla joka päivä. Useimmat valinnat ovat pieniä, mutta tärkeitä kuten se, mitä tänään syödään. Voi syödä terveellisesti tai toistuvilla väärillä valinnoilla ajan mittaan pilata terveytensä.
Sama koskee ihmissuhteita. Valinta on jo sekin, otammeko yhteyttä ystävään vai emme. Jos yhteydenotot ja tapaamiset kovasti harvenevat, ystävät vähitellen etääntyvät.
Tärkeää on erottaa, mitkä asiat ovat valittavissa ja mitkä pitää vain hyväksyä sellaisina, kuin elämä ne eteemme antaa. Tärkeää on myös huolehtia vain ja ainoastaan omista asioistaan eikä yrittää junailla muiden ihmisten elämää luullen, että meidän tehtävämme on tehdä muiden vaikeat valinnat oman viisaan päämme mukaan.
Jokaisella on oikeus erehtyä ja tehdä omat väärätkin vailintansa.
Auttaa, kun opettelee rentoutumaan ja nollaa välillä kunnolla aivonsa esimerkiksi pitkällä kävelylenkillä raittiissa ulkoilmassa.
Pidä huolta itsestäsi ja vähennä kuormitusta, niin stressi ja hätyytettynä olemisen tunne väistyvät.
Kiitos järkevistä vastauksistasi.
Mahdatko enää jaksaa/ehtiä neuvoa sen enempää, että olenko oikeasti enempi "sinkkutyyppi" ihmisenä vai pitäisikö minun kaikesta huolimatta jatkaa "sen oikean etsimistä"...(oikeastaan en ole kyllä varsinaisesti etsinyt ketään viime aikoina aikaisempaan elämänvaiheeseeni liittyvien stressien vuoksi)
Siis että missä "olomuodossa" olen oikeasti onnellinen; sinkkuna, parisuhteessa vai "vain" ystävien ympäröimänä...?