tappara

Tapparalla oli mennyt kausi hyvin kehnosti.Ojasen Jannekaan ei uskaltautunut ulos kodistaan moneen päivään.Lopulta ruokakaappi kuitenkin näytti sen verran tyhjältä,että hän päätti lähteä lähikauppaan.Hän pani aurinkolasit silmille ja muutti kampausta,ettei häntä tunnettaisi.Kaikki tuntui sujuvan hyvin,eikä kukaan kiinnittänyt häneen huomiota,mutta sitten eräs mummo sanoi kovaäänisesti : Terve Janne! Ojanen säikähti ja ryntäsi saman tien kaupasta ulos naama punaisena.Hän sulkeutui kotiinsa ja elää kituutti pari päivää tähteillä.Sitten kuitenkin ruoka loppui kerta kaikkiaan.Janne päätti uskaltautua kauppaan uudelleen,mutta tällä kertaa hän naamioitui paremmin.Hän pani päälleen korkeakauluksisen takin ja päähän pipon aurinkolaseja unohtamatta.Sitten hän lähti kauppaan,mutta sama mummo oli taas siellä: Terve Janne! Kauhistuneena Ojanen juoksi taas kotiinsa ostamatta mitään.Hän eli monta päivää vesipaastolla,sillä ruoka oli ihan lopussa,eikä hän uskaltanut mennä kauppaan.Viikon päästä kuitenkin tuli kova nälkä,ja alkoi tuntua että hän kuolisi nälkään,ellei saisi ruokaa.Kauppaan oli siis päästävä.Nyt Ojanen kuitenkin teki äärimmäisen tarkan naamioinnin.Hän värjäsi hiuksensa ja kulmakarvansa,tunki pumpulia suuhunsa,kiinnitti irtoviikset ja parran naamaansa,pani tyynyjä takkinsa alle näyttääkseen tukevammalta ja otti piilokorkoiset kengät.Kun hän katsoi peiliin,hän arveli ettei edes hänen oma äitinsä tunnistaisi häntä.Sitten hän lähti rohkeasti kauppaan.Hän huolestui huomatessaan,että sama mummo oli taas siellä.Hän ei voinut uskoa että mummo tunnistaisi hänet.Mummo katseli jonki aikaa häntä ja sanoi sit:Terve Janne! ,janne ei kestäny enää.Kuinka te voitte tuntea minut? hän änkytti.-mikä minun valepuvussa on vikana? mistä te tiedätte? -Minähä olen Jutilan Timo!mummo vastasi.