Aikanaan. Eli teki sitä sitten niin, tai näin, niin tavalla tai toisella se "elonriemu" loppuu.
Jos keitto maistuu ja se täyttää oman elämäntyhjiön, niin hittoako sitä sitten muuttaman. Vähän niinkuin yrittäisi syöttää kanille pippuripihviä porkkanan sijasta. Kun lukee näitä kirjoituksia täällä, on hieno havaita, että osassa niistä puhutaan jopa asiaa, mutta suurin osa on sellasia, jotka saavat "viinanhimolle" alttiin immeisen kouran tarttumaan kuppiin, kuin sika limppuun. Olen paininut oman päihdeongelmani kanssa jo vuosia. On ollut selviä kausia, jopa kuukausia, mutta oma mielipiteeni on se, että kun kerran alkaa kunnolla maitttaan, niin kyllä se sitten maittaakin. Kyllähän noissa viettämissäni selvissä ajoissa oli paljon hyvääkin. Arjen askareet sujui hyvin, työssä käyminen oli helppoa ja ryhdikästä, naisystävän kanssa laatuaikaa, talous koheni ja oma kunto siinä lomassa.
Mutta sitten tuli vain sellainen olo, että näinkö haluan viettää loppuelämäni, kun ystävät ja työtoverit käyvät päästämässä höyryjä ulos oluen, paskanjauhannan(josta pidän)merkeissä, pienessä/tuhdissa kännissä, jolloin voidaan päästä hyvinkin syvällisiin keskusteluihin, asioihin, joista ei kuuna päivänä selvinpäin keskusteltaisi. Jne.
No tuossa "raittiussodan" tiimelyksessä hommasin rauhoittavat/unilääkkeet. Sen jälkeen vasta ralli on alkanutkin. Tuli elämässä tilanne, että pelkkä viina ei oikein enää toiminut odotetulla tavalla, eli krapula saattoi iskeä kesken iltaa, jos juominkia ei tullut tuimaan tahtiin. No, kappas rauhoittavalääke alle, ja juomaa päälle, avot, ei krapulaa kesken iltaa ja jopa seuraavana aamuna olo oli suhteellisen hilpeä. No pari vuotta meni lupsakkaan tuolla mallilla, mutta kaikki hauska loppuu aikanaan! Tällä hetkellä olen lääkkeillä ja viinalla käyvä ihmisraunio. Pääpiirteitäin kaikki vituttaa ja asiat jää rästiin, talous perseellään, kroppa huutaa armoa (sisältäpäin) ulkoisesti olen säilynyt hyvin, eikä viina & muut mömmöt ole jättäneet vielä jälkiä, vaikka eiköhän senkin aika koita, jos ei muuta tapojaan. Ongelmana on vain se, että raitiselämä ei pysty tarjoamaan minulle sitä, kuin mitä siltä saan irti, kun on hieman/täysin lanttu sekaisin. Metallican sanoin "Sad but true". Kaikille meille on annettu aikamme täällä, ja vain me itse päätämme, miten sen käytämme. Toivottavasti muut ovat fiksumpia, sillä nykyinen elämäni ei ole mitään hohdokasta. Päivästä toiseen tässä rämmitään haikein mielin. Kaihoisasti muistellen niitä nuoruusaikoja, jolloin kaikki oli hauskaa, paitsi pakollinen arki välissä. Kenellekkään en suosittele omaa elämäntyyliäni, mutta kuten yritin kertoa:Jokainen on omanelämänsä onnen seppä. Ryhtiä kaikille raittiille ja toivoa tiellä eksyneille. Voi olla, että vielä joskus tajuan, mutta pelkään sen olevan silloin jo liian myöhäista. Mutta, elämä tarvitsee varoittavia esimerkkejä, ehkä se on minun "elämäntehtäväni". Kaikkea hyvää kaikille.
Jos keitto maistuu ja se täyttää oman elämäntyhjiön, niin hittoako sitä sitten muuttaman. Vähän niinkuin yrittäisi syöttää kanille pippuripihviä porkkanan sijasta. Kun lukee näitä kirjoituksia täällä, on hieno havaita, että osassa niistä puhutaan jopa asiaa, mutta suurin osa on sellasia, jotka saavat "viinanhimolle" alttiin immeisen kouran tarttumaan kuppiin, kuin sika limppuun. Olen paininut oman päihdeongelmani kanssa jo vuosia. On ollut selviä kausia, jopa kuukausia, mutta oma mielipiteeni on se, että kun kerran alkaa kunnolla maitttaan, niin kyllä se sitten maittaakin. Kyllähän noissa viettämissäni selvissä ajoissa oli paljon hyvääkin. Arjen askareet sujui hyvin, työssä käyminen oli helppoa ja ryhdikästä, naisystävän kanssa laatuaikaa, talous koheni ja oma kunto siinä lomassa.
Mutta sitten tuli vain sellainen olo, että näinkö haluan viettää loppuelämäni, kun ystävät ja työtoverit käyvät päästämässä höyryjä ulos oluen, paskanjauhannan(josta pidän)merkeissä, pienessä/tuhdissa kännissä, jolloin voidaan päästä hyvinkin syvällisiin keskusteluihin, asioihin, joista ei kuuna päivänä selvinpäin keskusteltaisi. Jne.
No tuossa "raittiussodan" tiimelyksessä hommasin rauhoittavat/unilääkkeet. Sen jälkeen vasta ralli on alkanutkin. Tuli elämässä tilanne, että pelkkä viina ei oikein enää toiminut odotetulla tavalla, eli krapula saattoi iskeä kesken iltaa, jos juominkia ei tullut tuimaan tahtiin. No, kappas rauhoittavalääke alle, ja juomaa päälle, avot, ei krapulaa kesken iltaa ja jopa seuraavana aamuna olo oli suhteellisen hilpeä. No pari vuotta meni lupsakkaan tuolla mallilla, mutta kaikki hauska loppuu aikanaan! Tällä hetkellä olen lääkkeillä ja viinalla käyvä ihmisraunio. Pääpiirteitäin kaikki vituttaa ja asiat jää rästiin, talous perseellään, kroppa huutaa armoa (sisältäpäin) ulkoisesti olen säilynyt hyvin, eikä viina & muut mömmöt ole jättäneet vielä jälkiä, vaikka eiköhän senkin aika koita, jos ei muuta tapojaan. Ongelmana on vain se, että raitiselämä ei pysty tarjoamaan minulle sitä, kuin mitä siltä saan irti, kun on hieman/täysin lanttu sekaisin. Metallican sanoin "Sad but true". Kaikille meille on annettu aikamme täällä, ja vain me itse päätämme, miten sen käytämme. Toivottavasti muut ovat fiksumpia, sillä nykyinen elämäni ei ole mitään hohdokasta. Päivästä toiseen tässä rämmitään haikein mielin. Kaihoisasti muistellen niitä nuoruusaikoja, jolloin kaikki oli hauskaa, paitsi pakollinen arki välissä. Kenellekkään en suosittele omaa elämäntyyliäni, mutta kuten yritin kertoa:Jokainen on omanelämänsä onnen seppä. Ryhtiä kaikille raittiille ja toivoa tiellä eksyneille. Voi olla, että vielä joskus tajuan, mutta pelkään sen olevan silloin jo liian myöhäista. Mutta, elämä tarvitsee varoittavia esimerkkejä, ehkä se on minun "elämäntehtäväni". Kaikkea hyvää kaikille.
Vastaukset 6
Vanhimmat
toi oli kyl paras tekosyy ottaa kuppia minkä tiejän, vaikka miljoona tekosyytä juomiselle löysin, ni en kyllä toisten kirjotuksia. muutenhan kirjotus oli ihan hyvä ja normaaleja juopon mietteitä. ja silloin on jo vähän paremmalla puolella kun alkaa miettimään askoja
Tuohan se on kaikista yleisin syy nauttia virvokkeita. Tulee paremmalle mielelle, piristyy, saa "virtaa", pystyy nauramaan normaalielon vastoinkäymisille jne.
Normielo voi olla melko tylsää ja tyhjänpäiväistä, tottakai siihen haluaa vaihtelua.
Toiseksi yleisin syy on juoda suruuna, kuolema tai potkut, avioero. Silloin hakee lohtua ja turrutusta. Toisekseen jos ei saa itketyksi, pikku sievässä se kyynelkin tulee.
Sitten osasto "muut syyt".
Selvinpäin olemisessa tosiaan on se ongelma, se todellakaan ei ole kovin kivaa. Ja kännissähän kivaa, ainakin alkuunsa. Siitä tulee tympeä kierre, mitä enemmän koitat olla kuivilla, ja huomaa kuinka tympeää se on, sitä varmemmin haluat olla kännissä, edes vähän jne.
En usko, että ihmisillä jotka nyt eivät kovin paljoa edes joisikaa, on sen kivempaa selvinpäin. Poikkeuksena osasto "syntyneet humalassa", niitäkin näyttää olevan runsaanlaisesti.
Itse kiinnittänyt viimeaikoin huomiota, että "elämän toiminnot" alkavat rapistua tässä pikku hiljaa. Onhan luonnollistakin kunikää kertyy, mutta ylenmääräinen juopottelu näyttäisi nopeuttavan prosesia jo havaittavasti.
46- vuotiaaksi olin terve kuin pukki, hyvä jos joskus oli normaali flunssa. Nyt neljässä vuodessa kertynyt vikaa jos jonkinlaista. Ei mitään suoraa viinasta johtuvaa, mutta viina kun ei tee liiallissti nautittuna hyvää oikein millekkään.lisäksi olen ollut kolmisen vuottta kännissä melkein kokopäiväisesti. Tälle vuodelle pari viikkoa selvänä.
Huvittavavakin vika on. On jaloissa työperäistä kulumaa. Toisekseen kun ei kovin viitsi liikkua, lihakset heikenneet. Nyt vain on tilanne, että viina kirjaimellisesti vie jalat alta. Vaikuttaahan viina hermostoihin jne. eli se ei passaa enää mun jaloille. Olenkin siirtynyt mietoihin, keskiolueen, kotiviiniin jne.
Paradoksi sitten on, että alkomahoolia kuluu nykyisin enemmän kuin ennen. Ennen saattoi aina valita mieluisessa koossa olevan viinapullon, ja joi sen. Nyt tulee ostettua kori kaljaa tai tölkkiviiniä. Tissuttelu sinällään on ok. Koita nyt sitten juoda itsesi humalaan keskikaljalla, sitä kukaan saa kiskottua sitä vauhtia, että olisi kännissä. Vaan nyt on koko ajan promillleissaan. Minusta oli mukavampi juoda kirkasta viinaa, tuli känniin ja tuli halvemmaksikin.
Kuitenkin elimistö näyttää kestävän yllättävänkin hyvin juopottelua. Tietenkin sisuskalut alkavat poksahtelemaan jossain vaiheessa. Näyttää asiassa olevan ihmisten välillä erojakin. Olen kummastellut, miten jollain itseäni 25- vuotta nuorella on haima paukahtanut. Siinä on siis todella pitänyt olla muistit pois 15- vuotiaasta saakka.
Polttimo pelaa ihan ok. Kun noita joitain kuuntelee, olen tullut tulokseen että niittten täytyy kyllä ihan syntyjäänkin olla tyhmiä. Toisaalta osoittaahan se jotain järjenjuoksusta jos alle kolmikymppisenä on juonut itsensä rappiolle. Tyhmä pää, heikkoluonne, paha yhdistelmä jos alkaa viinan kanssa lutraamaan.
Ai niin. se paha puoli kirkkaissa on,ne kuivattavat. Sen huomasi jos oli ollt vaikka lyhkänen, jokin viikon putki. Hilse rupesi lisääntymään ja iho muutenkin kuivumaan, etenkin kädet. Nyt ei tuota ongelmaa ole, jos kiskoo korin kaljaa, siinä tulee aika rutkasti plandinkia siinä samalla. Niin siis minä pidän viinan mausta ja olen ikäni juonut sitä raakana. Päisällään ei sitten muista juoda mitään muuta.
Jaajaa, muutaman tunnin kuluttua pääseekin hakemaan korillisen keskaria.
Juopottelussa on sekin varsin ikävä puoli. Se on erittäin halpa harrastus. Pullo päivässä ei tee kuin 3000 ekeä vuodessa. Sehän menee jo yhdessä laskettelureissussa lappiin. Viinalla hyvä hyötysuhde. Toisekseen kun on tietenkin talous vähän ruvella, ei saa kasattu tuollaista summaa koskaan kasaan. Mutta jostain aina löytyy päivän pullo.
...alkoholia niissä miedoissakin on, ja eikös niitä sitten usein juoda enemmän? Eli alkoholia, alkoholia, muodossa missä hyvänsä. Ja vaikka itse en ole vielä edes 30, niin mullakin on jo hermostollisia oireita. Ja olen nähnyt niitä kavereita jotka ei viinan takia pysty enää kunnolla edes kävelemään, niin semmosta en kyllä halua, en tosiaan. Nyt koitan tosissaan raitistella.
Drinksun väli muotoutuu juoman mukaan. Jos on tottunut kirkkaille, kaljaa juodessaan selvenee, kun ottaa pikku kulausta aika-ajoin. Ja kun opettelee juomaan kaljaa, vetää sitten puoli tölkkiä kerralla. Ja kun vaihteeksi juo viinaa....
varmasti moneen muuhunkin kanssakulkijaan.
Itse olen ajatellut vähän samalla tavalla: jos elämäni on vähän iloisempaa ja koen miellyttäväksi "pienessä sievässä" olemisen - niin se on sitten MINUN asiani.
Syyllistäjiä on paljon - hyvin usein myös minä itse. Mutta jatkuvan huonon omantunnon kanssakaan ei kannata elää: kukin valitsee oman tapansa ja kohtalonsa...
Olen kymmeniä kertoja päättänyt että nyt loppu - mutta aina palannut "omalle polulleni".
Käsitän, että omasta elimistöstään olisi pidettävä huolta - mutta tunnen aika monta ihmistä, jotka ovat eläneet erittäin kurinalaista ja "kunnollista" elämää - ja kuolleet silti kohtuu-nuorina.
Ainut, mikä pelottaa, on se, jos joutuu sairaalahoitoon - kohtelu tulee tuskin olemaan kovinkaan empaattista..."itse hankituista" sairauksista johtuen.
Vapaa Valinta....