Tuoksuvat liljat ja ruusut

riipaisi syvältä, kaunis runo. Ensimmäisestä
säkeestä viimeiseen hallitsit runossasi sen
sanoman. Kiitos Mys, hienoa luettavaa.

rakastaa sittenkin, kaikesta maailman kurjuudesta huolimatta, ja taivaaseen lienee jokaisen osa jossain vaiheessa, eipä vaan olisi tarpeen kenenkään sille matkalle vauhtia antaa. Runosi on mieleinen, tästäkin surullisesta aiheesta on joskus hyvä kirjoittaa.

herranen aika, tämä runosi pysäyttää lukijan to-
teamaan vain saman - mustia otsikoita on liikaa.

Myös sen, että Sinun taitosi kirjoittaa on jotain
aivan erityisen ihailtavaa - sanojen paratiisia
ja aarreaittaa, koskettavaa.

Kakkososio saa haukkomaan henkeä, sanattomaksi
vetää !

Kylläpäs on kypsä , uskonnollinen, raastava, elämää lähellä oleva runo... todella kaunis täynnä paradokseja... toivoa toivottomuuden keskellä... haikea ikävä jonnekin...
karu ja herkkä yhtäaikaa...
Todella onnistunut teos... rispektit sinne... :)

Samoin on taivaanki pilvet peittäneet.
Tapahtumat julmat jälkensä ylös alas.

Runos

Tänää syvin miettein etsin
eikö enää valoa - rakkautta
näkee niin paljon - muuta?

Mysteriet

Kiitos syvällisen puhuttelevan
asettelee ajattelemaan
jos milloin oisko suurin huuto
RAKKAUDEN PERÄÄN?

Liisa kiittää runos sanomasta

Älä mee vaikka nämä
kadut ovat sottaisia ja
uutiset ovat viattomista
veristä punaisena.

Vaikka otsikot kirkuvat ja
mainoksissa nuoret naiset
riisutaan ja nuoret pojat
riisuvat heitä. Elämässä.

Älä mee vaikka elämä on
suulloutunut muovisen
luottokortin äärelle ja yö
ovat tulvillaan kliiseitä.

Että kaikki on hyvin, vaikka
käsivarsi on piikitetty. Rakkaus
rahalla ostettu. Kadukulmassa
ahneus laulaa hymniään.

Irvokasta.

Älää mee kuitenkaan, On
niitäkin, joilla on vielä vaalea
vaate ja Ruusu rakkaalle valmiina.
Ja uskaltavat itkeä perääsi.

Jotka rohkenevat huutaa ikävää ja
tunnustaa mielestään kaipuun.
Että on ikävä niin että se
tuntuu huutona ruumiin lävitse.

Älä mee, josain se nousee kuin
rukouksena. Tulee kuin
rukousnauhana. Syöksyy esiin.
Liittää yhteen. Sitoo. Kiinnittää.

Älä mee Rakkaus.

http://www.youtube.com/watch?v=U-Sxbe5C45s&feature=related


Kiitos runostasi.

Liiankin usein ihminen
on sokea Rakkaudelle,
mutta Rakkaus näkee sinnekkin,
minne vihan maa ei yllä.

Ihmisen sormi osoittaa
ja tuomitsee, mutta Rakkaus
on aina oikeudenmukainen.

Vihankin yllä.

Olen todella iloinen, että
palasit taas ja hienolla
Rakkausrunollasi.

Monmisäikeinen, erilainen
ja kirpeä tekstisi.

Tunnetta ja mielenkiintoa
säkeinä, joiden lukemnisesta
nautti.

Todella hyvä ja mielenkiintoinen
runosi.

Voimia ja iloa päivääsi.

...maiseman maalaat lukijalle,
jännitteitä muttei rakkauden
vaan surun ja toivottomuuden
ja rakkaus on hiipuvaa...muistettavaa
toivottomuudessa.

kyllä runosi kauniin herkän koskettavaa.

hyvä mysteriet!!!

Kaiken rumuudenkin keskellä voivat olla matkalla taivaaseen ne, jotka tuntevat rakkauden, viattoman liljan valkoisen ja syvän verenpunaisen.

Kerppuli

tähän ei voi opiskella,tähän synnytään.Yhtä täydellistä kuin takka ja sen tuli,nämä sanat lämmittää kirjoitettuna. Tätä todellisuutta ei kukaan toivoisi,valitettavasti kuitenkin niin on asiat taas tänä päivänä.Antoi aiheen hiljentyen ajatella maailman julmuutta. KIITOS!

Tiiätkös mitä...
Tää oli t o d e l l a hieno runo=))

..minä vaan mitä osaan. Ja nyt kyllä vaan ihmettelen, miten olet noin vähilla sanoilla saanut koko maailman pöllähtämään tänne palstalle : )

...tuli kiire etsimään pommisuojaa....

Mys, tas sinä loihdit tunnelman toivosta
kaiken ikävän keskelle...kauniisti..
Kiitos ystäväni..:-))
Tarkkis

...tämä on hyvä rakkausruno...

tomppa tykkäsi

Runosi puhutteli.
Kiitos aamua.

Tämä on runoutta
tämän hetken todellisuutta,
jossa ei ole rakkauden
lakeja eikä yhteisymmärryksen
sulavuutta

-siltaa-

toisille
rakentamaan.

Kiitos runostasi.