sormien välistä
kämmeniltä kämmenille
parkkiintuneidenkin ihojen alla
puhuu ääneti ihmisen kieli
lähellä olo ja erkaneminen
lämmöstä viileyteen
orpouteen, sanattomuuteen
Sinun kanssasi, Sinua ilman
elämä on aavistus
unenlämmin aamu ja yö
hiuksilla ruskan hehku
matka ihmisestä ihmiseen
nyt ja aina
kun tatuoit huuliasi luomillein
kämmeniltä kämmenille
parkkiintuneidenkin ihojen alla
puhuu ääneti ihmisen kieli
lähellä olo ja erkaneminen
lämmöstä viileyteen
orpouteen, sanattomuuteen
Sinun kanssasi, Sinua ilman
elämä on aavistus
unenlämmin aamu ja yö
hiuksilla ruskan hehku
matka ihmisestä ihmiseen
nyt ja aina
kun tatuoit huuliasi luomillein
Vastaukset 29
Vanhimmat
"parkkiintuneidenkin ihojen alla
puhuu ääneti ihmisen kieli
lähellä olo ja erkaneminen
lämmöstä viileyteen
orpouteen, sanattomuuteen"
**********************************
Mulle tulee tästä runosta mieleen tää
Jipun koskettava laulu...
Kaksi ihmistä "tatuoituna toisilleen"...
Ei ole muita ja ei tule...
Kahden ihmisen päättymätön " Ikuinen tarina ! "...
http://www.youtube.com/watch?v=K4JOiEtAgZI
Niinpä, eiköhän se niin olekin - että sen park-
kiintunemmankin ihon alla puhuu se ihmisen ja ke-
hon kieli.
Lähellä oleminen ja erkaantuminen, lämpö ja vii-
leys - kaikki on koettu näihin kymmeniin.
Todellakin, biisi siivitti kummasti runoni sie-
lua. Kiitos siitä ja kiitos että kommentoit.
sanontaa lindalinda.Matka ihmisestä ihmiseen,sitähän
tämä elämä on kaikessa yksinkertaisuudessaan.Vaikka
monesti elämä kiertää kaukaa yksinkertaisuuden,helppouden.Sormien välistä,kämmeniltä kämmenille.Voi jospa kulkisimmekin enemmän käsi kädessä läpi elämän kuohujen,jäisi monta kyyneltäkin pois.Sinun kanssasi
Sinua ilman.Läheisyys,läheisyys ja taas kerran läheisyys,sitä me tarvimme tänäpäivänä aina vaan enemmän tässä kovassa arvojen yhteiskunnassa. KIITOS
lindalinda tästä lukuhetkestä.
sanonut, että vahvuus on kaiketikin minun vaat-
teeni. Se osa kirjoittamisessa, jossa tunnen ole-
vani ns kotona. Pehmeääkin kyllä toki kirjoi-
tan, mutta uskon jollain tapaa omaan vahvuuteeni.
Käsi kädessä meidän pitäisikin enemmän kulkea,
ottaa rohkeasti toista ja olla läsnä. Tavalllaan
sitäkin runoni koski, kaipausta siihen olotilaan.
Unohdamme liiankin usein, kuinka pienin elein
voimme olla toiselle ihmiselle paljon.
Kiitos kuuluu Sinulle, että kerroit mielipiteesi
ja viivähdit runossani hetken.
Kiitän.
Ei kerro tuuli, ei kuiskaa
aamu, vaikka sinussa herään.
On vain tämä nousevan auringon
kehrä ja säteet hiustesi lävitse.
Ikkunamme ja aamussa keinuvat
puiden oksat. Ajatuksemme, toisemme
ja nälkäinen halumme kohdata raukeus.
Ojentautua kohti nousevaa päivää.
Tuoksu ikkunanraosta meihin kuin
kutsuna. Imeytyen sisäämme ja
kehoihimme. Kohtaamisia aamussamme
ja ihojemme hehkua aamun kajossa.
Ei kerro tuuli ja silti tietoisuutemme tapaa
elämän pitsin. Janoavat huulemme tapaavat
ja käyvät leikkiin. Sielumme virkoavat ja
viriävät. Aamu keinuttaa Rakkauttamme.
Ei kuiskaa aamu ja kuitenkin kuulen,
kuinka ihosi kutsuu. Sanattomalla kielellä
taas viettelee minut. Lämmöllään suottaa
sävelen ja rytmin ja tuuli ei sitä kerro.
Ja yö irroittaa meistä ottennsa ja
nukahtaa uneensa.
http://www.youtube.com/watch?v=6GQo9OVp8b0&feature=related
Kiitos runostasi.
Elämä on aavistus, johon
Rakkaus luo tietoisuuden.
Nainen on miehelle se kokemus,
jossa on elämälle tarkoitus.
Rakastaminen.
Naisen Rakkausruno, jossa
tuntui käden kosketus ja
sydämen lyönnit.
Harvoin lukee samalla
herkkää runoa ja toisaalla
väkevää ja aitoa.
Tämä oli sellainen.'
Vakuuttavaa ja aitoa tekstiä,
josta oli riisuttu turha pois
ja asetettu olennainen, upeaan
muotoon.
Hieno runo.
Voimia ja jaksamista
päivääsi.
on omanlaisensa taideteos, kerrostumia rakkau-
desta ja aina yhtä mahtavalla musiikkkitiedostol-
la höystettynä.
Ensimmäisestä viimeiseen säkeeseen runosi sisäl-
tää sellaisia elementtejä, että taas hämmästellen
luen sitä.
' on vain
tämä nousevan auringon kehrä
ja säteet hiustesi lävitse
ja ihojemme hehkkua aamun kajossa
sielumme virkoavat ja viriävät
aamu keinuttaa rakkauttamme '
Vain muutamia lausepareja lainatakseni.
Yhtä lailla mies on naiselle kokemus ja
rakkaudessa tarkoitus - ehto.
Mikään ei vedä runoillesi vertaa, ei kommentoin-
nillesikaan. Olet liian täydellinen, jonka var-
jossa tuntee joka ainoa kerta itsensä aloitteli-
jaksi.
Sydänlämpöinen kiitos !
Olet aika pässinpää mieheksi kun et laita
näitä avaukseen.Pyhäinhäväistys piilottaa
tämmöiset runot.Mitä pahaa avuksissa on.Järki
käteen mies.
...uinuvat sanojen hunaja korvillesi,
värisevät intohimot vartalollesi
odottaen...rakasta
tunteiden vapauttajaa
jota ilman elämä on elämää
ilman rakkautta...
rakastettavia elementtejä löytyy
hienosta runostasi: ihoa,orpoutta...
tuo ruskan hehku-wau!!!
tuohon loppuun jumiin jäin
kun se niin moni ilmeinen ja siitä saa
paljon ajatuksia.
huippuhienosti kirjoitettu hyvä upea linda!!!
minulla on vielä pitkä matka saavuttaa samanlai-
nen rakkausruno, jonka Sinä eilen kirjoitit tän-
ne, usko pois. Kovin kaunis on palautteesi runoo-
ni, jota tietysti mielusti luen.
Iho, orpous on ne haikeammat osuudet ja ruskan
hehku jonkinlainen kevennys, en tiedä.
Mukava kuulla, että ' jäit jumiin ' johonkin
osaan, silloin tuntee aina sitä onnistumisen edes
pienen pientä riemua.
Kiitos Jouni kannustavasta palautteestasi.
Koskettavan kaunista ja herkkää sanailua.
miniatyyritaitelijatar runoissasi ja palautteis-
sa, ei liikaa koskaan mitään.
Kiitos kun jätit käyntikorttisi.
Mää tiedän missä on vika!
Ei - se ei ole runossasi (pöhkö) =)
Mun olis vaan pitäny kommentoida tää Sun runo ensin, ennen kuin teit mut sanattomaksi omalla kommentoinnillasi!!!
Upea on - ja helkkarin komee =)
et silleen =)
Sie se sitten olet aina yhtä vekkuli noissa
sanoissas Mys. Mutta ethän Sinä oliskaan Sinä,
jos pudottelisit sieltä jotain lässähtäneitä pan-
nareita tai jotain ( olipa tyhmästi sanottu )
Ja höpöhöpö, sanattomaks - ite teet.
Kiittää ja pokkaa hän.
sisäinen kieli
kulkee sykäyksittäin suonissa
raukeana lämmöntunteena lihaksissa
näyttäytyen ulospäin
kuumottavissa poskissa
joita huulet juuri ovat hyväilleet
kappas ' pikku-ukkoa ' kuinka onkin taas osannut
ripotella kauniita sanoja peräkanaa ihan säkeeksi
asti.
Sie olet tuon Mysin kanssa sammaa maata, koskaan
ei tiijä mitä tuleman pitää. Ja varmaa on vain
se, että yhtä södejä olette sanoissanne.
Mie kiitän ja ihan hiljaa muistutan velvollisuuk-
sistasi =)
yhdessä, aina, kaunista! kiitos, että tämän kirjoitit, ilo oli lukea. :)
tänään oli tällaisen vuoro.
Olen itsekin suht tyytyväinen kokonaisuuteen.
kerron Sinulle Linda, että mielestäni tämäkin runosi ansaitsee parhaimman arvostelun. Siinä on hienoja kohtia, kuten "hiuksilla ruskan hehku" ja "tatuoit huulesi luomillein".
Runon alkukin on minusta erittäin hyvä, pidän ilmaisusta: "sormien välistä kämmeniltä kämmenille... puhuu ääneti ihmisen kieli"
kerppuli
vaikka minun runoni eivät ylläkään ikinä samaan
kategoriaan Sinun teostesi kanssa. Mutta sekin on
osa rikkauttamme, että kirjoitamme jokainen
sillä omimmalla tyylillämme - ja kaikki sopii
mukaan.
Sinä olet kultainen ja hyväsydäminen ystäväni.
Kiitos tuntuu vähäiseltä, mutta muuhunkaan en
pysty.
..oman eleganssinsa ja taitonsa on saanut muotoilemaan upean runon. Nämä vaan on niin hienoja nämä sinun runosi, etten oikein uskalla kommentoidakkaan, etten pilaisi tunnelmaa, joka runostasi jää tänne puolelle ruutua.
Kiitos hienosta lukuhetkestä : )
käytät niin hienostuneita sanoja runoni kommen-
toinnissa, etten tunne olevani niiden arvoinen.
Höpsistä, ettet muka uskaltaisi sanoa sanottavaasi - hassukka.
Paljon kiitoksia, että poikkesit lämpimine sanoi-
nesi.
...kauniisti kerrot koko pitkän elämän matkan...
Valehtelisin jos väittäisin, etten pitänyt. Runollinen kerrontasi on upeaa luettavaa. Kiitos.
haluan vilpittömästi uskoa siihen, että olet
sanojesi takana.
Kiitos.
Kiitos aamuun.
kyllä se taito on kuule omissakin hyppysissäsi.
Kiitos itselllesi, että viivähdit hetken tässä.
runo, tässä taas tulos
ajatuksiesi vapaasta lennosta
"sinun kassasi, Sinua ilman
elämä on aavistus
unenlämmin aamu ja yö
hiuksilla ruskan hehku"
Tämä oli kertakaikkiaan
loistavaa luettavaa,
ja runosi säilytti
värisevän tunteen
alusta loppuun.
Kiitos Linda hienosta
lukuhetkestä!
on niin hyvä lukea Sinua ja tietää, että kevät
on herättänyt Sinut uuteen eloon kaikkien
vastoinkäymistesi jälkeen. Ja ennenkaikkea runoi-
lemaan, jota olen odottanut jo kauan.
Lukaisin tuon runosi, mutta palaan siihen
toisaalla - tietysti.
Mutta erityisen miellyttävää luettavaa on palaut-
teesikin, josta nöyrimmin kiitän ystäväni.
Sanaton, äänetön toisen ihmisen läheisyys, kosketuksen herkkyys.Kaiken keskellä, hetkessä, lähelläkin on ihminen yksin vain hetkittäin yhteyden toiseen tavoittaen. Kaunis runo, kiitän lukukokemuksesta.
Sinun kommenttisi ovat aina suorastaan nautinnol-
lista luettavaa. Niistä voi lukea joka ainoa ker-
ta sen, kuinka ole perehtynyt siihen mitä aiot
kirjoittaa runosta - niin nytkin. Olet hyvin
tarkkasilmäinen sen lisäksi, että myös tunnet
varmaan elämän voimakkaana.
Sinua sydämestäni kiitän, sanoissasi on lämpöä.