Tämä nettikeskustelu on ollut mielenkiintoista ja paljon olisi asioita, mistä voisi kysellä ja jutella lisää. Täytyy kuitenkin välillä käydä hiihtämässä, kun on kerta talviloma ja aika ei riitä kaikkeen!
Keskustelujen kautta voi oppia paljon, vaikka välillä tämä voi olla henkisesti aika raskasta kaikille. Omien tunteiden mylläkässä tulee välillä sanottua asioita myös liian provosoivalla/loukkaavalla tyylillä, mikä ei ole aina kovin rakentavaa. Annetaan toisillemme anteeksi.
Sellainen on ihmetyttänyt, että jotkut keskustelijat rohkenevat määrittelemään toisen epäuskoiseksi tai ateistiksi. Syntisiähän me olemme kaikki, syntiseksi sanomisen ei pitäisi ketään loukata. Herää kysymys, esiintyykö tällaista yleisestikin esim. vl-piireissä? Itse en omassa seurakunnassani ole vielä tuollaiseen törmännyt. Ja eikö tämä ole sitä itsensä korottamista itse tuomarin tasolle?
Toinen asia myös pohdituttaa. Siis se, miten vl-väki suhtautuu muihin kristillisiin kirkkokuntiin/herätysliikkeisiin, siis samaan Jumalaan (Isään, Poikaan Ja Pyhään Henkeen) uskoviin? Se tuskin enää nykypäivänä on totta, että heidän mielestään vain heille löytyy taivaspaikat, ei ainakaan yksilötasolla? Jos pienelle lapselle kertoisi, että katsopas lapseni, tämän "lammaslauman" mielestä vain he pääsevät Hyvän Paimenen luokse, olisi lapsen ihmetys varmasti suurta. Eikö Jeesus halunnut, että olisimme kaikki lasten kaltaisia?
Itse olen ajatellut, että eri kristilliset kirkkokunnat/herätysliikkeet ovat Hyvän Paimenen lammaslaumoja. Lammaslaumat määkivät välillä liikaakin, mutta Paimen, vaikka ehkä välillä hermostuukin, ei hylkää lampaitaan.
Joskus yksittänen lammas haluaa hieman kokeilla omia rajojaan ja hapuilee lauman ulkopuolella. Joissakin laumoissa muut lampaat kääntävät tällöin selkänsä, määkivät rajusti ja yrittävät jopa potkia kiviä hapuilevan lampaan päähän. Hapuileva lammas voi kuitenkin olla varma, että Hyvän Paimenen rakkaus tällaisessa tilanteessa kohdistuu erityisesti häneen, Hän ei koskaan hylkää, eikä hän lakkaa rakastamasta määkivää lammaslaumaansakaan.
Onneksi lammaslaumoja on monta ja niissä kaikissa ylistetään samaa Jumalaa, joka lähetti Poikansa maailmaan, jotta yksikään, joka Häneen uskoo ei huku. Yksin hapuileva lammas voi katsella ympäröivää maailmaa luottavaisin mielin rukoillen, auttaen ja kannustaen myös muita hapuilevia, sillä Hyvä Paimen rakastaa, eikä koskaan hylkää. Muualta voi jopa löytää toisen lammaslauman, jossa tuntee matkanteon turvalliseksi. Varma voi kuitenkin olla, että jos rukoillen ja Hyvään Paimeneen uskoen vaeltaa, lopuksi löytää kotiin Paimenen luokse.
Keskustelujen kautta voi oppia paljon, vaikka välillä tämä voi olla henkisesti aika raskasta kaikille. Omien tunteiden mylläkässä tulee välillä sanottua asioita myös liian provosoivalla/loukkaavalla tyylillä, mikä ei ole aina kovin rakentavaa. Annetaan toisillemme anteeksi.
Sellainen on ihmetyttänyt, että jotkut keskustelijat rohkenevat määrittelemään toisen epäuskoiseksi tai ateistiksi. Syntisiähän me olemme kaikki, syntiseksi sanomisen ei pitäisi ketään loukata. Herää kysymys, esiintyykö tällaista yleisestikin esim. vl-piireissä? Itse en omassa seurakunnassani ole vielä tuollaiseen törmännyt. Ja eikö tämä ole sitä itsensä korottamista itse tuomarin tasolle?
Toinen asia myös pohdituttaa. Siis se, miten vl-väki suhtautuu muihin kristillisiin kirkkokuntiin/herätysliikkeisiin, siis samaan Jumalaan (Isään, Poikaan Ja Pyhään Henkeen) uskoviin? Se tuskin enää nykypäivänä on totta, että heidän mielestään vain heille löytyy taivaspaikat, ei ainakaan yksilötasolla? Jos pienelle lapselle kertoisi, että katsopas lapseni, tämän "lammaslauman" mielestä vain he pääsevät Hyvän Paimenen luokse, olisi lapsen ihmetys varmasti suurta. Eikö Jeesus halunnut, että olisimme kaikki lasten kaltaisia?
Itse olen ajatellut, että eri kristilliset kirkkokunnat/herätysliikkeet ovat Hyvän Paimenen lammaslaumoja. Lammaslaumat määkivät välillä liikaakin, mutta Paimen, vaikka ehkä välillä hermostuukin, ei hylkää lampaitaan.
Joskus yksittänen lammas haluaa hieman kokeilla omia rajojaan ja hapuilee lauman ulkopuolella. Joissakin laumoissa muut lampaat kääntävät tällöin selkänsä, määkivät rajusti ja yrittävät jopa potkia kiviä hapuilevan lampaan päähän. Hapuileva lammas voi kuitenkin olla varma, että Hyvän Paimenen rakkaus tällaisessa tilanteessa kohdistuu erityisesti häneen, Hän ei koskaan hylkää, eikä hän lakkaa rakastamasta määkivää lammaslaumaansakaan.
Onneksi lammaslaumoja on monta ja niissä kaikissa ylistetään samaa Jumalaa, joka lähetti Poikansa maailmaan, jotta yksikään, joka Häneen uskoo ei huku. Yksin hapuileva lammas voi katsella ympäröivää maailmaa luottavaisin mielin rukoillen, auttaen ja kannustaen myös muita hapuilevia, sillä Hyvä Paimen rakastaa, eikä koskaan hylkää. Muualta voi jopa löytää toisen lammaslauman, jossa tuntee matkanteon turvalliseksi. Varma voi kuitenkin olla, että jos rukoillen ja Hyvään Paimeneen uskoen vaeltaa, lopuksi löytää kotiin Paimenen luokse.
Vastaukset 5
Vanhimmat
itserakkautta sekä omavanhurskautta, että he voivat opettaa vastoin Raamattua olevansa koko maailman ainoat oikeat uskovaiset sekä vastoin Raamattua, että Jumala ei pysty antamaan syntejä anteeksi - vain vl-hlö voi antaa synnit anteeksi.
Eiköhän tämä Raamatun raiskaaminen vielä kerran ole veeällien edessä.
tapahtuvaan RAAMATUNRAISKAUKSEEN? Käykö
PORTTOKIRKOLLE KAIKKI?
vain vanhoillisten kirkollisveroista. Ei siitä, että vl-herätysliike opettaa törkeitä Raamatun vastaisia valheoppeja.
tuo viestisisi tutkipa enemmän asiaa omavanhurkas ajattelee juuri tuolla tavalla kuin itse kirjoitit eli löytyy hyvin läheltä
Peili antaa sen kuvan, millaisia olemme.
Jumalan sana on peili.
Minä kiitän sinua Isä Taivaan ja Maan, ettäs salasit nämä viisailta ja toimellisilta ja ilmoitit tyhmille ja yksinkertaisille.
Näin oli Isä hyvä sinun tahtosi.