13-vuotiaalla tyttärelläni on ollut 6-vuotiaasta saakka lapsuusiän poissaolokohtausepilepsia. Välillä menee ihan hyvin, kohtauksia on silloin tällöin mutta välillä kohtaustilanne pahenee yhtäkkiä. Nyt on taas sellainen tilanne, kohtauksia on kymmeniä päivässä. Tällä hetkellä käytössä Petnidan, Orfiril ja Ödemin. Ödemin puretaa pois, tilalle Lamictal. Liittyykö tuo tilanteen paheneminen kasvuun, vuodenaikojen vaihteluun vai mihin?
mistä kohtaukset pulpahtavat aika ajoin
ja lääkitystä pitää jatkuva...
71040
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lääkkeenä absenor.
Kohtauksia ei ole ollut vuosiin.
Mutta aikoinaan mm pelkotilat, koiranpelko, korkea paikka,jne vaikuttivat selvästi kohtausten määriin. Myös väsymys, kohtaukset iltaisin.
Muuta on vaikeaq sanoa
Minullakin murrosikäisenä tuli kohtauksia eniten. Tuolloin en tietänyt säännöllisen kuukautiskierron pituutta ja tämän seurauksena jännitin joka päivä, milloin taas alkaa. Jännittäminen altisti kohtauksille.
Toinen tekijä oli stressi. Oli kova halu saada kiitettäviä peruskoulun tenteistä. Tämä stressasi ja altisti kohtauksille.
Lääkitys on rajoittunut minulla aina kahteen valmisteeseen. Enää en muista ns. kakkoslääkkeitä, Neurotol oli silloin säännöllinen.
Meillä on syöty lääkettä 4 vuotta ja kohtaukset ovat tällä hetkellä poissa.
Hyllyssä olevan lähes sata vuotta vanhan lääkärikirjan mukaan lasten epilepsiaan tulisi lapselle antaa kalkkia, jota ohjetta on noudatettu lääkkeen lisäksi. Kirjan mukaan
kevättalvi on pahaa aikaa epilepsiaa sairastaville lapsille. Ei varmaan täytä nykylääketieteen kriteereitä mutta perustuu kokemustietoon.
Ei siitä haittaakaan ole. D vitamiinia sisältävä
kalkkitabletti ei maksa päivässä paljon ja suositushan on nykyään että jokaisen tulisi ottaa lisä D vitamiinia.
Kiitos asiallisista vastauksista. Tytär juo kyllä paljon maitoa ja syö juustoa, joten en tiedä olisiko hänellä kalkin puutetta. Olen ennenkin huomannut kevättalvien (valo?) olevan pahoja mutta paha tilanne on ollut myös kahtena edellisenä loppusyksynä.
Murrosiän merkkejä vielä odotellaan. Tyttö on pienikokoinen ja luustoröntgenin mukaan vastaa 10-11-vuotiasta kooltaan mutta se onkin jo toinen juttu kuin tämä epilepsia.
että mitä lääkettä isin/iskän lapsi syö? Ovatko kohtaukset olleet koko 4 vuotta poissa vai oletteko joutuneet säätämään lääkitystä?
miten huomasit lapsessasi pienenä nämä poissaolokohtaukset?
Itselläni alkoi poissaolokohtaukset n. 10-vuotiaana..voi olla että on jo ollut aikaisemminkin , mutta itse muistan tuosta saakka.
tosin silloin en tajunnut mikä mulla on enkä osannut edes kysyä . äitini ei kuulemma ollut koskaan huomannut mitään . Muistan että kohtaukset pahenivat murrosiässä ja silloin kädet ja jalat alkoivat nykimään, tosin kyllä aika huomaamattomasti . äitini käski lakata pelleilemästä . vasta 14-vuotiaana sain diagnoosin kun kaaduin poissaolokohtauksen vuoksi ja jouduin sairaalaan.
kesälomalla, kun tytön silmät menivät muutamiksi sekunneiksi kiinni tai räpsyivät ja "olivat silmämunan yläreunassa", puhe katkesi ja tyttö saattoi hieman horjahtaa eli filmi oli poikki hetken aikaa. Jotenkin heti muistin koulun psykologian tunnilta termin 'petit mal' ja sitähän se olikin. Varsinainen diagnoosi tuli sitten EEG-tutkimuksen jälkeen syksyllä. Tajuttomuus-kouristuskohtauksia ei ole koskaan ollut.