Äitini on muuttunut omituiseksi "kyttääjäksi" ja vainoharhaiseksi viimmeisen puolen vuoden aikana. En ole tehnyt juuri mitään "normaalista" poikkeavaa mikä olisi syynä tähän käytökseen. Ennen sain olla ulkona/kaupungilla 12 asti yöllä, nyt kotiintuloaika on muuttunut 9 tai 10. Äitini myös kyttää jokaikistä tekemääni asiaa: utelee kavereideni vanhempien ammatteja (ovatko he tarpeeksi hyvää ja esimerkillistä seuraa minulle -.-), jos olen menossa esim. diskoon hän soittaa kaverini äidille ja varmistaa asian tai katsoo lehdestä ilmoituksia tms. onko diskoa olemassakaan. Viimmeksikin sunnuntaina olin lähdössä kaverille, kun hän tuli sanomaan että "Viinaa siellä ei sitten oteta. Onko selvä!?" (haloo, varmaan viina tosiaan ottaisin jos tiedän että menen 5 kotiin ja on sunnuntai...) ja hän oli ihan tosissaan. Aina -lähdinpä mihin tahansa tai teinpä mitä tahansa- pitää selittää, minne menen, missä käyn, kenen kanssa, kuinka pitkään olen, mitä teen ja ihan sanatarkasti. Olen kai sen mielestä kuin eskarilainen ja syksyllä menossa lukioon... Olen yrittänyt puhua (ihan vakavissani) monesti ja melkein aina hän alkaa huutamaan tai naureskelemaan asialle ja sanoo "Niin kauan kuin asut meidän talossa ja elät meidän rahoilla, SINÄ teet niinkuin ME sanotaan!!". Noh, rajat on rakkautta, mutta eikö liika ole myös liikaa...? Auttaakaa ja sanokaa mitä voin tehdä tai sanoa jotta äitini pysähtyisi ajattelemaan hetkeksi onko hänessä ja hänen käytöksessään kenties jotain vikaa eikä aina minussa.
Kyttäävä ja vainoharhainen ÄITI.
--needhelp93
42222
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Äitisi taisi havahtua, että alat olla iso tyttö jo, ja entiset rajat olivat liian lepsut. Ehkä hän yrittää olla "hyvä" tai "parempi" äiti ja kasvattaja tiukentaessaan rajoja, - "parempi myöhään kun ei milloinkaan."
Rajasi ovat itseasiassa melko normaalit. On tavallista joutua selittämään, minne menee, keiden kanssa ja kuinka pitkäksi aikaa. Ei äitisi ole kuin ihan pikkiriikkisen tarkempi.
Meet syksyllä lukioon. Joo-o, eli luultavasti sun pitäisi jo tajuta itsestäänselvyytenä, miksi kannattaa / on reilua kertoa menemisistään. Kerropa toki jatkossakin, kun et kerta tee mitään normaalista poikkeavaa.
Kyllä se aikanaan luovuttaa...
Äitis käytökseen vaikuttaa varmasti moni muukin asia kuin vain oma käytöksesi. Olet menossa lukioon joten äitisi saattaa olla huolissaan vaikkapa koulumenestyksestäsi (=joutumisesta huonoon seuraan). Ulkomaailmankaan vaikutusta ei kannata aliarvioida jos äitis on kuullut lähipiiristään negatiivista juttua nuorten sekoilusta sielläpäin tai vaikkapa säikähtänyt tästä taannoisesta Nora Bhatian tapauksesta...
itse oletko jotenkin aiheuttanut omalla käyttäytymiselläsi , että ns. luotamus on teidän kahden välillä kärsinyt. Toisekseen itsekin haluan tietää missä tyttäreni , ja kenen kanssa
liikkuu?
Se on sitä äidin rakkautta ja rajojen asettamista , jota vanhemman kuuluukin tehdä... kyllä se aika koittaa jolloin vieö ymmärrät jos et jo nyt.
Keskustelkaa avoimesti ei syytellen eikä raivoten, kunnioitusta peliin , ja sopikaa selkeet säännöt ja rajat , miin niitä ei tarttee koko ajan korjailla ja muistuttaa... pidä itsekin sovituista asioista kiinni.
Tsemppiä teille , koettakaa nauttia äiti-tytär illoista tai vaikka shoppailun merkeissä tehkää jotain mukavaa kahden kesken ;) , jospa se sun äitisi kaipaa vähäsen sultakin huomioo :)
kertoa tekemisistäsi jne. Oleto tehnyt jotain josta luottamus on kadonnut? Jos et, ehdota että jos saat näyttää olet luottamuksen arvoinen. Jos petät lupauksen, äitisi saa rangaista, mutta ei nin kauaan kun olet syytön.Minä olen sanonut ainakin tyttärelleni että luotan kunnes töppäät ja jos niin käy niin sen jälkeen alkaa ongelmat ja vahtiminen jne.