Masennus on oikea elämänasenne

Hei!
Toiset ovat kyllä eri mieltä, mutta minun mielestäni maailmantilanteessa, missä luontoa uhkaa saastuminen, ja kuitenkin markkinavoimat hallitsevat suurimmalta osalta kotimaammekin asioita, niin masentuminen on joskus aivan tervettä. Se on yhteiskunnan kannalta järkevää, että joutuu miettimään, missä asioissa todella on jotain järkeä. Kaikissa asioissa sitä ei ole.
Minäkin olen työharjoittelussa kierrätyskeskuksessa, ja sellaisessa paikassa luulisi, että toiset ihmiset otetaan huomioon, mutta eipä oteta. Sain tänään kahdet palautteet, en suoraan mutta kiertoteitse, satuin vain kuulemaan, mitä toiset ovat minusta mieltä. Ja mistä siellä naiset keskustelevat: juoruavat vaikkapa omista lapsistaan. Mitä työtovereitten hyödyttää tietää, mitkä ovat kunkin äidin lapsen kommervenkit?
Tavaroita tärkeämpää pitäisi olla ihmisten luottamus toisiinsa, sekä uskonnollinen termi rakkaus.
5368
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Ja kun siihen tottuu niin ei edes tiedä enää millaista olisi olla ei-masentunut. Voi vain muistella nuoruusaikoja jolloin elämänmeno oli vilkaamapaa. Mutta olet oikeassa että ei ole mikään ihme että lukiessan koko ajan negatiivisia uutisia niin on syytäkin olla masentunut ja siten se on ihan "positiivinen" elämänasenne. Ja toden totta tulee mietittyä että mitä missäkin on järkeä.

Äänestä
  • ikäkaudet ja jokaiseen elämänvaiheeseen ja muutenkin ihmisen elämään kuuluu paljon erilaisia asioita.Ja varma on ettei kaikki asiat ole positiivisia.Mitä kauemmin ihminen elää sitä enemmän hän kokee.On menetyksiä,mutta kuitenkin uusia positiivisia aioita menetysten tilalle.Lapsuus,kouluikä,nuoruus jne.keski-ikä ym.Tottakai nuorena vielä ja varsinkin lapsena ollaan iloisia,koska ei ole koettu lähiomaisten,ystävien,tuttavien jne. poismenoja,ymmärrätte kai mitä tarkoitan.Lopulta kun istuu itse kiikkustuolissa yli kahdeksankymppisenä,niin voisi kysyä tuolta kiikkustuolissa istujalta vaikka näin.---Kuules oletko sinä nyt onnellisempi kuin kouluaikoina?Tai oletko sinä ylipäätänsä ihan tavallisesti sellainen kuin olet aina ollutkin?...no mitähän tuo yli kahdeksankymppinen vastaisi.??????

    Äänestä

  • Olen tullut miettineeksi että entä jos lievä masentuneisuus aikuisuuden kynnyksellä onkin normaalia tai sitä ei käytännössä ole ollenkaan? Entä jos ihminen on vain viisastunut siihen ikään mennessä ja alkaa ajatella asioita uudella tavalla. Mielestäni tässä voisi olla perää, ainakin omien kokemusteni kautta.
    Olen ajoittain masentunut nuori ihminen, mutta uskon selviäväni. Ajatukseni ovat synkkiä muiden mielestä, mutta se ei tarkoita että olisin tekemässä itselleni jotain.

    Maailmassa on niin paljon pohdittavaa ja vääryyttä että alkaahan sitä pikkuhiljaa murehtimaan. Toisaalta kaikkea ei tarvitsisi ottaa omille harteilleen, mutta useimmiten luonnostaan herkille ihmisille käy näin.

    Äänestä

koska jos se asenne todella on masentunut, se on täysin passiivinen ja lannistunut, eikä hyödytä yhtään mitään.

Huoli ja vitutus ovat paljon oikeampia tapoja reagoida.

Äänestä
  • ... vitutuksella vittuilua toisille ihmisille?
    Mieluummin minä katson masentunutta naamaa kuin vittuuntunutta.

    Minusta se positiivinen ajattelukaan ei ole aivan tätä päivää. Negatiivisessa on se voimavara, että kun on aivan pohjalla, ei voi enää kulkea muuta kuin ylöspäin.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


NuoskaUkko kirjoitti:

Hei!
Toiset ovat kyllä eri mieltä, mutta minun mielestäni maailmantilanteessa, missä luontoa uhkaa saastuminen, ja kuitenkin markkinavoimat hallitsevat suurimmalta osalta kotimaammekin asioita, niin masentuminen on joskus aivan tervettä. Se on yhteiskunnan kannalta järkevää, että joutuu miettimään, missä asioissa todella on jotain järkeä. Kaikissa asioissa sitä ei ole.
Minäkin olen työharjoittelussa kierrätyskeskuksessa, ja sellaisessa paikassa luulisi, että toiset ihmiset otetaan huomioon, mutta eipä oteta. Sain tänään kahdet palautteet, en suoraan mutta kiertoteitse, satuin vain kuulemaan, mitä toiset ovat minusta mieltä. Ja mistä siellä naiset keskustelevat: juoruavat vaikkapa omista lapsistaan. Mitä työtovereitten hyödyttää tietää, mitkä ovat kunkin äidin lapsen kommervenkit?
Tavaroita tärkeämpää pitäisi olla ihmisten luottamus toisiinsa, sekä uskonnollinen termi rakkaus.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu