Koskaan ei voi tietää, onko tullut kirjoitettua sellaista, jonka Moppi jättäisi rauhaan kuten myös Enirokin.
Kysynkin siksi arvon Mopilta, millainen on hyvä kirjoitus?
Vastaukseksi ei riitä pelkkä asiallisuus, koska se ei sano yhtään mitään.
Suurin piirtein tiedämmekin, mutta poistoja tunnutaan tehtävän mielivaltaisestikkin.
Kun minä olin pieni kauan sitten, ei saanut opastusta seksielämään, eikä kyllä paljon muihinkaan asioihin. Sanottiin vain, että kyllä sinä sitten saat tietää, kun tulet aikuiseksi.
Kuten tiedämme, on turhaa mennä jonnekkin rauhanyhdistyksen nuorten iltaan oppimaan mitään uutta, koska keskusteluissa liikutaan hyvin pidättyvillä ja suppeilla alueilla.
Samapa se on aikuistenkin leireillä, ei sielläkään kunnon avointa keksutelua pääse syntymään koskaan, koska olemme oppineet, että tietyn rajan yli ei saa lähteä menemään.
Nuorille annettava seksuaalivalistus rajoittuu lestadiolaisilla vain joihinkin luutuneisiin teemoihin, kuten sopiva musiikki,seurustelu, Internetin käyttö, uskossa valvominen, avioliiton pyhyys.
Pois jäävät sellaiset aiheet kuten itsetyydytys, varsinainen sukupuolivalistus, tupakointi ja sen kanssa käyttäytyminen, nuuskaus ja sen tuonti ruotsista, eriseurat ja hoitokokoukset, uskon perusteiden tutkiminen, liikenteen ylinopeudet, jne.
Keskustelua ei voi syntyä ilman eriäviä mielipiteitä. Ei ole olemassa mitään yhtä ainoaa oikeaa, vaan vaihtoehtoja löytyy aina.
Omasta elävästä elämästä kertominen rohkeasti on Mopille ja muille tosikoille liikaa.
Ei kestetä sitä, että kertoo kokemuksistaan avoimesti ja aidosti.
Totuuden kuuleminen on näköjään liikaa. Tässä uskonelämässä riittää jos minkälaisia tarinoita, jotka eivät ole sillä tavalla siloiteltuja, kuin Päivämiehessä ne aina esitetään.
Annettais tämän palstan olla sellainen henkireikä joillekkin, että saisivat tuoda kuulosalle omia tarinoitaan ilman sensuroimista.
Seuroissa tapaa tuttuja, joilla menee aina hyvin kysyttäessä, mitä kuuluu.
Mitä pienempää porukkaan päädytään ruotimaan omakohtaisia asioita, niin sitä sähäkämmäksi käy puheenvuorot varsinkin siellä miestenpiirissä, jossa olen ollut mukana.
Huvittuneena panin merkille, kuinka saarnamiehelläkin nousee vanha aatami esiin puhuttaessa yhteiskunnallisista epäkohdista.
Kysynkin siksi arvon Mopilta, millainen on hyvä kirjoitus?
Vastaukseksi ei riitä pelkkä asiallisuus, koska se ei sano yhtään mitään.
Suurin piirtein tiedämmekin, mutta poistoja tunnutaan tehtävän mielivaltaisestikkin.
Kun minä olin pieni kauan sitten, ei saanut opastusta seksielämään, eikä kyllä paljon muihinkaan asioihin. Sanottiin vain, että kyllä sinä sitten saat tietää, kun tulet aikuiseksi.
Kuten tiedämme, on turhaa mennä jonnekkin rauhanyhdistyksen nuorten iltaan oppimaan mitään uutta, koska keskusteluissa liikutaan hyvin pidättyvillä ja suppeilla alueilla.
Samapa se on aikuistenkin leireillä, ei sielläkään kunnon avointa keksutelua pääse syntymään koskaan, koska olemme oppineet, että tietyn rajan yli ei saa lähteä menemään.
Nuorille annettava seksuaalivalistus rajoittuu lestadiolaisilla vain joihinkin luutuneisiin teemoihin, kuten sopiva musiikki,seurustelu, Internetin käyttö, uskossa valvominen, avioliiton pyhyys.
Pois jäävät sellaiset aiheet kuten itsetyydytys, varsinainen sukupuolivalistus, tupakointi ja sen kanssa käyttäytyminen, nuuskaus ja sen tuonti ruotsista, eriseurat ja hoitokokoukset, uskon perusteiden tutkiminen, liikenteen ylinopeudet, jne.
Keskustelua ei voi syntyä ilman eriäviä mielipiteitä. Ei ole olemassa mitään yhtä ainoaa oikeaa, vaan vaihtoehtoja löytyy aina.
Omasta elävästä elämästä kertominen rohkeasti on Mopille ja muille tosikoille liikaa.
Ei kestetä sitä, että kertoo kokemuksistaan avoimesti ja aidosti.
Totuuden kuuleminen on näköjään liikaa. Tässä uskonelämässä riittää jos minkälaisia tarinoita, jotka eivät ole sillä tavalla siloiteltuja, kuin Päivämiehessä ne aina esitetään.
Annettais tämän palstan olla sellainen henkireikä joillekkin, että saisivat tuoda kuulosalle omia tarinoitaan ilman sensuroimista.
Seuroissa tapaa tuttuja, joilla menee aina hyvin kysyttäessä, mitä kuuluu.
Mitä pienempää porukkaan päädytään ruotimaan omakohtaisia asioita, niin sitä sähäkämmäksi käy puheenvuorot varsinkin siellä miestenpiirissä, jossa olen ollut mukana.
Huvittuneena panin merkille, kuinka saarnamiehelläkin nousee vanha aatami esiin puhuttaessa yhteiskunnallisista epäkohdista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
eikä mennä suin päin itsetyydytykseen.
http://www.tohtori.fi/ehkaisy/
Täyttä asiaa naisista, uskosta, Raamatusta ja Esko Lapinojasta löytyy tästä
http://scratchpad.wikia.com/wiki/Ehkäisy
Täällä poistaa kirjoituksia.
Minä en ole käynyt koko Mopin palstalla. En tykkää siitä, kun sinne ei pääse kirjoittelemaan, vaan pitäis kirjautua. Kirjautumisessa taas pitää antaa tietoja itsestään ja silloinhan ei vois kirjoittaa vapaasti, kun Moppi tietäsi.