Olen siis täysin loppu erään erittäin läheisen ihmisen masennuksesta...
Hän saa lääkitystä sekä on päässyt keskustelemaan psykiatrin kanssa, mutta hän vaatii olemaan huomion keskipisteenä jatkuvasti, ihan väsymiseen asti.
Olen auttanut häntä pääsemään hoitoon, kuskannut, hoitanut lapsia sekä tehnyt kaikkeni auttaakseni häntä, mutta kun mikään ei tunnu riittävän..
Olen itse jo niin loppu häneen, että mielessä käy jo minkä junan alle sitä hyppäisi. Itkettää jo ajatuskin että kaikki mitä teen hänen hyväkseen, niin aina teen kuulemma jotain väärin, en ymmärrä häntä, minulla on niin helppoa ym ym..
Auttanut olen häntä aivan mielettömästi, mutta aina on valittamista jokaisesta ja itse kun tarvitsisin apua jossain niin keneltäkään en sitä saa koska ystäväni vie kaiken huomion kaikilta.
Hän syyttää minua kateellisuudesta, ja kyllä minusta on tullut kateellinen sekä katkera että hän vie kaikkien huomion tavalla tai toisella, siis hyvällä tai pahalla. Minusta tuntuu etten ole minkään arvoinen ihminen enään, vaan minun pitäisi elää elämäni vain hänen varjonaan johon hän tuntuu pyrkivän.
Olen loppu henkisesti :(
Hän saa lääkitystä sekä on päässyt keskustelemaan psykiatrin kanssa, mutta hän vaatii olemaan huomion keskipisteenä jatkuvasti, ihan väsymiseen asti.
Olen auttanut häntä pääsemään hoitoon, kuskannut, hoitanut lapsia sekä tehnyt kaikkeni auttaakseni häntä, mutta kun mikään ei tunnu riittävän..
Olen itse jo niin loppu häneen, että mielessä käy jo minkä junan alle sitä hyppäisi. Itkettää jo ajatuskin että kaikki mitä teen hänen hyväkseen, niin aina teen kuulemma jotain väärin, en ymmärrä häntä, minulla on niin helppoa ym ym..
Auttanut olen häntä aivan mielettömästi, mutta aina on valittamista jokaisesta ja itse kun tarvitsisin apua jossain niin keneltäkään en sitä saa koska ystäväni vie kaiken huomion kaikilta.
Hän syyttää minua kateellisuudesta, ja kyllä minusta on tullut kateellinen sekä katkera että hän vie kaikkien huomion tavalla tai toisella, siis hyvällä tai pahalla. Minusta tuntuu etten ole minkään arvoinen ihminen enään, vaan minun pitäisi elää elämäni vain hänen varjonaan johon hän tuntuu pyrkivän.
Olen loppu henkisesti :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
Masentuneet eivät pyri olemaan jatkuvasti huomion keskipisteenä vaivoineen tai muille vaivaksi. Päin vastoin.
Masennus liittyy kaikkiin mielenterveyden häiriöihin.
Tottakai ihminen voi olla masentunut muutenkin kuin masennuspotilaana.
Jos persoonallisuus on vaikeammin mukautuva muihin tai muuhun (persoonallisuushäiriöt), vaiva tulee esiin masennuskausina tai ahdistuksena, joihin sitten haetaan lievitystä (jos haetaan) masentuneina tai ahdistuneina.
ja hän ei.
Kiittämättömyyttä, myötätunnon puutetta, syyllistämistä ja temppuilua toisten hyvän tahdon kustannuksella.
Itsekö hän on mielestään vain "masentunut"...
(Ei ihan niin yksinkertaiselta vaikuttaisi.)