Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    masentuneelle ystäviä?

    Tarviisin ystäviä jotka ovat kanssa masentuneita. Olis kiva vaihdella ajatuksia. Itse olen 24- vuotias ja masentunut. Vaikka syön lääkkeitä niin ei tunnu että elämä olis menossa yhtään parempaan suuntaan. Uusi päivä taas ja ei siinäkään oo mitään järkee. Isetuhoajatuksiakin alkaa öisin pyörimään päässä. Ajatukset alkavat välillä olla sellaisia että olisi varmaan helpompi luovuttaa, elämä on jo pilattu ja pilalla, miks pitäis enää jaksaa kun en oo itte elämääni pilannu. Yksinäisyyskin alkaa tosiaan vaivata, koska ei jaksa enää selitellä kavereille omaa olotilaa, eikä kaikki edes tajua masentunutta jos ei itse olo kokenu samaa. Niinpä kaverit alkaa kummassati vähenemään. Poikaystävä on onneks vielä pysyny luona. Odotan että pääsisin kunnalliseen terapiaa kun ei ole varaa yksityiseenkään, mutta tuntuu ettei jaksa odottaa. Olis kiva jos sais edes mailikavereita, olispahan edes jokin syy nousta sängystä ylös tsekkaa sähköposti.

    [email protected]
    1334
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 1

    Vanhimmat

    Hei!
    Minä kärsin vaikeasta masennuksesta monta vuotta,mutta nyt olen tämän syksyn aikana alkanut toipumaan.Mulla oli Seroxat-lääkitys,kai se vähän auttoi..Mullakin oli itsemurha-ajatuksia mielessä joka päivä mutta onneksi en koskaan päätynyt niin ikävään ratkaisuun.Voisin laittaa sulle huomenna sähköpostia.Ois kiva jakaa ajatuksia ja ois kiva jos voisin olla jotenkin tukenasi!
    Oletko muuten mistä päin suomea?
    -Nasu-

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    tyttönen kirjoitti:

    Tarviisin ystäviä jotka ovat kanssa masentuneita. Olis kiva vaihdella ajatuksia. Itse olen 24- vuotias ja masentunut. Vaikka syön lääkkeitä niin ei tunnu että elämä olis menossa yhtään parempaan suuntaan. Uusi päivä taas ja ei siinäkään oo mitään järkee. Isetuhoajatuksiakin alkaa öisin pyörimään päässä. Ajatukset alkavat välillä olla sellaisia että olisi varmaan helpompi luovuttaa, elämä on jo pilattu ja pilalla, miks pitäis enää jaksaa kun en oo itte elämääni pilannu. Yksinäisyyskin alkaa tosiaan vaivata, koska ei jaksa enää selitellä kavereille omaa olotilaa, eikä kaikki edes tajua masentunutta jos ei itse olo kokenu samaa. Niinpä kaverit alkaa kummassati vähenemään. Poikaystävä on onneks vielä pysyny luona. Odotan että pääsisin kunnalliseen terapiaa kun ei ole varaa yksityiseenkään, mutta tuntuu ettei jaksa odottaa. Olis kiva jos sais edes mailikavereita, olispahan edes jokin syy nousta sängystä ylös tsekkaa sähköposti.

    [email protected]

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu