Olemme avokin kanssa puhuneet lapsen hankinnasta.
Kuvitellusti, olisimme lapsen tullessa maailmaan 22-23 vuotiaita.
Haluaisin kuulla kuitenkin ihan kokemuksia miten nuorena olette lapsenne saaneet ja kuinka olette pärjänneet?
Lastenhoidon kanssa minulla ei ole ongemia, sillä olen itse tällä hetkellä töissä lastenhoitajana.
Kysymyksiä sen sijaan herättää raskausaika, miten perhe ja suku ovat suhtauneet nuoriin äiteihin, sekä rahatilanne tulevan lapsen kannalta huolettaa.
Saako tukia miten paljon? Mieheni opiskelee ja itse olen töissäkäyvä. Voisin sanoa että olemme varoissamme, mutta haluan taata tulevalle lapselle parhaan mahdollisen.
Kertokaa omia kokemuksianne, vinkkejä ynnä muita.
Kuvitellusti, olisimme lapsen tullessa maailmaan 22-23 vuotiaita.
Haluaisin kuulla kuitenkin ihan kokemuksia miten nuorena olette lapsenne saaneet ja kuinka olette pärjänneet?
Lastenhoidon kanssa minulla ei ole ongemia, sillä olen itse tällä hetkellä töissä lastenhoitajana.
Kysymyksiä sen sijaan herättää raskausaika, miten perhe ja suku ovat suhtauneet nuoriin äiteihin, sekä rahatilanne tulevan lapsen kannalta huolettaa.
Saako tukia miten paljon? Mieheni opiskelee ja itse olen töissäkäyvä. Voisin sanoa että olemme varoissamme, mutta haluan taata tulevalle lapselle parhaan mahdollisen.
Kertokaa omia kokemuksianne, vinkkejä ynnä muita.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Väärältä sivustolta olet kysynyt mutta ajattelinpa muuten vain vastata eli olen siis 22v mieheni kanssa ja ensinmäinen lapsi saatiin 16v ja toinen 19v ja seuraavaa alamme pian yrittämään ja hyvin olemme pärjänneet sekä ennakkoluuloihin nuorina vanhempina tietenkin törmänneet mutta se ei ole koskaan haitannut meitä =)
Me alettiin tekemään neitiäkun olin21 ja täytyy sanoa että tuo päätös on parhaimmasta päästä.
raskaus oli tosi vaikea,oksensin ensimmäiset 17viikkoa ja loppu aika oli supistelua joten jäin kotiin ja nyt saankin tukia sellaset 650e joka olisi ollu oikeasti 1000e mutta meni tosiaan saikulle tuo 9kk.
meillä siis tulot on noin 2200kk ja pärjätään tosi hyvin,arki on ihanaa ja kakkosta ollaa tekemässä.
minua pelotti kertoa vanhemmilleni joka nyt on myöhemmin katsottua ihan typerää, meidän neition isäni silmterä samoin kuin äitini ja sukulaiset ovat onnessaan kun tälläinen onnellinen tapaus tapahtuu keskimäärin siinä 33v.:D
Suosittelen että niin kauan kun olet töiss ja teill on varaa kannattaa kaikki luottokortti maksut ja muut pikku velat maksaa sekä kun saat tietää ollessasi raskaana mene ostamaan vaunut ja muut valmiiksi ihan vaippoja myöten.
Me tajuttiin ostaa vaunut ja hoitopöydät mutta olisin toivonut tajuta että voisi ostaa kaikki ensilusikat ja lautaset sekä tutteja ja pulloja.
Elämä yllättää joskus ja on hyvä että nuo pienet tarpeelliset asiat on valmiina:)
Minun ystävä piirissäni on viisi muuta joilla on lapsia ikäluokka menee 21-25vee ja olemmekin huomanneet ett jossain suhteessa olemme paljon kypsempiä itejä kun tuo yli 30vuotias pari.
p.s ikinä ei olla katsottu kieroon kun nuorena olemme pienokaisemme tehneet.
Vain alle 20 vuotiaat ovat ns nuoria äitejä ja alle 18 vuotiaat teiniäitejä. 20 - 25 vuotiaat ovat parhaassa synnytysiässä olevia naisia. Raskaudet ovat nuorilla helppoja, mutta ensisynnytys on useimmiten vaikea iästä riippumatta. Synnytykset tulevat sitä helpommiksi mitä enemmän on asiasta kokemusta.
Suku suhtautuu ihan hyvin, jos olette laillisesti naimisissa. Jotkut vanhemmat ihmiset paheksuvat avoliittoja tai siis tarkemmin sanoen sitä, että niihin hankitaan lapsia.
Ps Olin itse 23 vuotias yliopisto-opiskelija, kun sain esikoiseni, juuri sopivan ikäinen.
Jos ei ole selkärankaa miehelläsi avioitua, ei lapsia kannata avosuhteeseen laittaa.
Mietis nyt, esim, jos ostatte asunnon, tietty puoliks, entäs jos jonpikumpi kuolee? toisella ei olekkaan oikeutta asua siinä kämpässä enää, koskapa
Jos teillä ei vielä ole lapsia, sen toisen puolen perivätkin puolison vanhemmat tai sisarukset.
Ja jos on lapsia, se menee lapselle. Ei sinulle. Tai sitten teette keskinäisen testamentin.
Monta muutakin asiaa on, en jaksa kirjoittaa koko kirjaa tästä aiheesta. Suositan että googlaat avioliittolain ja luet sen huolella läpi.
Isoja askelia tässä elämässä ei kannata tehdä tyhmästi. Oppi ei ojaan kaada. Onnea elämällesi.
tuliihan kylmät väreet siitä kuinka teenninet teksti sinulla oli. ihan kuin pitäisi turvata jotenki itsensä rahallisesti ettei vaan se tuleva lapsi saa kaikkea:D ja minun suvullani ei vissiin selkärankaa ole kun omistavat talot ja ihanan parisuhteen lapsineneen, mutta sukunimi on eri:D
jos mies tai nainen haluaa rakastetun kanssa tehdä lapsia se kertoo ett selkrankaa on enemmn kun jakaa, ei se ett mennään naimisiin:P
nykyisin saa pitää oman sukunimensä, kun aviotuu. Viisas ihminen avioituu ennen kuin rupeaa lapsia hankkimaan. Kumma juttu, että tämä asia ei ole nuorille itsestään selvä.
Rakastan miestäni, vaan en siltikään ole valmis menemään naimisiin hänen kanssaan. En ainakaan muutamaan vuoteen jos koskaan?
Meillä on kaksi kotia. Minun koti ja hänen koti vaan toisessa asumme.
Kumpikaan ei jää heitteille jos ero tulee.
Minun oma on minun oma, hänen oma on hänen oma. Ei hirveästi yhteistä tilpehööriä josta taistella.
Lapset jäisi minulle, mutta hänelläkin olisi oikeus tavata lapsiaan ja olla heidän kanssaan. Tästä ollaan puhuttu ja moni asia otettu huomioon ja etukäteen sovittu.
Lasten omaisuus kuuluu lapsille. Minä en mieheni omaisuutta kärky. Jos hän kuolee on hyvä että lapset perivät hänet, enkä minä.
En ole koskaan ymmärtänyt tätä naimisiin meno hommaa. Miksi pitää todistaa parisuhteen ulkopuolisille ihmisille jotain asioita joiden pitäisi olla itsestään selviä. Jos minun pitäisi joskus mennä naimisiin ei olisi parisuhde enää kovin hyvällä mallilla. Tämä on tietysi vain minun mielipide. Olen kuitenkin sitä mieltä että naimisiin meno on vai toisille ihmisille "esittämistä". Joko esitetään kuinka hyvä pari nyt ollaan tai kuinka paljon rahaa on tähän hommaan laittaa. Minulla ei tähän ole tarvetta tai halua.
Mä olen aivan samaa mieltä.
Toki siinä on juridiset syynsä, mutta voihan ne muutenkin hoitaa kun menemällä naimisiin.
Mulla parikin tuttua jotka on menneet 19v naimisiin ja nyt menee niin huonosti ettei ole tosikaan ja siitä on sitten vaikeempi lähtee kun mitä avosuhteesta olis.
Niillä se oli just sitä että pitää nyt näyttää kaikille miten tosissaan ollaan ja miten prameat häät me osataan järjestää.
Häissä pitäis näkyä rakkaus eikä raha.
Mulla avomies haluais naimisiin ja ihan kirkossa mutta kyllä se sen hyväksyy että oltas ihan vaan mitään turhia hössötyksiä, hyvinhän meillä nytkin menee, tuskin menee yhtään paremmin avioliitossa.
Nämä on sitten taas näitä mun mielipiteitä.
Ikävuosiltasi olet mitä parhaimmassa iässä lapsen saannin kannalta.
Mutta jos toinen vielä opiskelee, niin kannattaa siirtää vauvanhankintaa.
Elämää ei kannata laskea minkään tukien varaan. Jokaisen pitäisi pystyä tulemaan toimeen omineen, ILMAN TUKIA!
Odottakaa miehesi valmistumista ja kun hänelläkin on työpaikka, elämänne on paljon vakaammalla pohjalla.
Koska ehkäisyn avulla on mahdollista itse päättää lapsen hankinnasta, niin miksi tällaista mahdollisuutta ei käyttäisi hyväksi.
Joku varmasti vastaa tähän viestiin, ettei vauvoja niin vain tehdä, eikä niiden tulosta voi itse päättää, mutta terve ihminen pystyy aika pitkälle kuitenkin tähän asiaankin vaikuttamaan!
mahdollinen on valmiina,työpaikat,asunnot ym,voikin huomata olevansa kolmekymmentä tai huomattavasti ylikin.Koska sen varman ja vakaan ja pysyvän työpaikan mahdollisesti saa?Nykyään odotellaan välillä liian kauankin,ennen kuin ollaan valmiita lasten saamiseen.Kun se lapsi ei pärjää omillaan vielä 5 vuotiaana vaan siihen kasvattamiseen pitää varata se kaksikymmentä vuotta,paljonko silloin on itsellä ikää?
Itsellä on lapset aikuisia,nuorimmatkin melkein.Olen mummo ja alle viisikymmentä ja välillä hoitelen niitä pikkuisia ja jaksan hyvin vielä tässäkin roolissa.
Olin aivanvarma, että saan tuon tylisen vastineen edelliselle kommentilleni.
Olen itse saanut ensimmäisen lapseni 24-vuotiaana. Mieheni on vuoden minua vanhempi.
Olimme molemmat juuri valmistuneet, ja kumpikin työssä.
Meillä on viisi lasta, joista kaikki ovat syntyneet ollessani alle kolmekymppinen.
Mieheni oli välillä melkein kaksi vuotta työttämänä, mutta hengissä ollaan edelleen.
Kirjoituksellani tarkoitin sitä, että kun ketjun aloittajan miehellä ei (ilmeisesti) ole montaa vuotta opiskelua enää jäljellä, niin odottaisivat edes siihen asti, että on opiskelut takana.
22-vuotiaalla ei pari vuotta odotusta ole pahaksi.
Pelkkien tukien varaan ei kannata elämäänsä rakentaa.
Täällä muut vastaajat tuntuvat olevan teiniäitejä,
joilla ei ole vielä paljonkaan kokemusta muusta kuin yhdestä synnytyksestä ja aivan pienestä vauvasta!
Olen 24v ja kahden lapsen äiti. Vanhempi tyttäreni on 3v ja nuorempi 8kk. Minä ja mieheni opiskelemme molemmat yliopistossa, itse asiassa aloitimme opiskelun kun esikoinen oli alle vudoen ikäinen. Eli tuilla ollaan eletty koko tämä aika, mitä meillä on lapsia ollut, kun vieläpä mieheni oli armeijassa esikoisen syntymän aikoihin.
Mielestäni olemme pärjänneet ihan hyvin, tukien lisäksi mies on ollut kesät (ja välillä muutenkin) töissä, minä olen kesäisin tehnyt kesäopintoja ja huolehtinut lastenhoidosta. Vanhemmat toki auttaisivat tarvittaessa, mutta emme ole joutuneet heiltä oikeastaan mitään pyytämään. Asumme myös paikkakunnalla, jossa meillä on melko heikko tukiverkosto, joten lapsia ei voi noin vain kiikuttaa hoitoon, vaikka joskus tuntuisi siltä.
Silti olemme mielestäni valinneet oikein, eikä elämä voisi olla antoisampaa. Nuorempi joutuu tosin aloittamaan päiväkodin jo hiukan yli 1-vuotiaana voidakseni jatkaa opiskelua tämän äippävuoden jälkeen, mutta viehän moni "kypsempikin" äiti lapsensa hoitoon vielä aiemminkin.
Minusta siis opiskeluaika on ihan hyvää aikaa tehdä lapsia, siinä missä aika valmistumisen jälkeenkin. Taloudellisesti pärjää, jos niin haluaa (eikä edes joudu hirveästi tinkimään), ja toisaalta valmistumisen jälkeen saa yrittää päästä heti töihin tarvitsematta heti alkaa miettiä lasten tekoa..:)
tarkoitin sitä,että ihan miten kauan vaan ei kannata odotella.Olen samaa mieltä,että tukien varaan ei kannata laskeskella ja järki päässä tässäkin tapauksessa.Jotenkin tuntuu niin väärältä tämä uusi innostus hankkia lapsia jopa yli viisikymppisenä tai ennätyshän taitaa nyt maailmalla olla jo 70 vuotta.Onko siinä lainkaan ajateltu muuta kuin itseään ja omia mielitekojaan?Onneksi tällainen ei ainakaan tapahdu vahingossa,se on sitten jollain apukeinoilla saatu aikaan.
Tuki se on äitiysrahakin. Haloo?
Itse olin 19,kun aloin odottamaan esikoista ja 20 kun pikku prinsessamme syntyi.. Nyt olen 21-vuotias ja meille on tulossa toinen:).. Ikinä en ole itseäni pitänyt liian nuorena äitinä.. Ja hyvin ollaan pärjätty.. Mies töissä,itse opiskelin vielä kun aloin esikoista odottaa..
Tukia on vaikea sanoa,että paljonko saat,ne kun lasketaan tuloista.. Lapsilisä on 100e ensimmäisestä lapsesta.. Muut tosiaan riippuvat ihan teidän tuloistanne.. Itse saan minimi-rahaa,mutta hyvin pärjätään joka tapauksessa,ei ole ikinä rahat loppuneet ja ylimääräiseenkin jää rahaa:)..
Tietty raskauden aikana voi olla pahoinvointeja,selkäkipuja,väsymystä ja sen sellaista,mutta ovat kyllä sen arvoisia:).. Itselläni oli vaikea ensimmäinen raskaus,pahoinvoinnit kestivät 14 viikolle asti ja alkoivat uudestaan 30 viikon jälkeen. Lisäksi oli kauheat selkäkivut,anemia ja raskausmyrkytystäkin epäiltiin.. Ja liitoskivut loppuvaiheessa olivat aika kivuliaita.. Mutta nopeaa sen unohtaa,kun nyt jo toista odotellaan;)..
Ja synnytyksen suhteen mulla ei ollut minkäänlaisia ennakkoluuloja,ajattelin että kyllä kaikki menee niin kuin on tarkoitettu.. Ja turhaan olisin sitä murehtinut ja miettinyt,kun sektiolla tyttö syntyi,niin kuin tämä seuraavakin tulee syntymään..
Meidän perheet ja suku olivat todella onnellisia,kun kuulivat,että olen raskaana:)..
sopivassa iässä. Onnea odotukseesi!
jos et edes tiedä, mitä tarkoitta sana "teini" niin kannattaa ehdottomasti jättää lapsenteko muille :)
Joidenkin mielestä alle 30v on ehdottomasti liian nuori äidiksi, ja jonkun toisen mielestä yli 30 vuotiaiden ei pitäisi enää missään tapauksessa edes harkita lapsentekoa.
Toiset eivät osaa olla vanhempia koskaan, toisilta se luonnistuu jo alle kaksikymppisinä. Itse sain esikoiseni ollessani 21. Nyt neljä vuotta myöhemmin odotan toista lastamme. Olemme pärjänneet todella hyvin, ennakkoluuloihin on toki törmätty ja omat vanhempani todella järkyttyivät kun kerroin ensimmäisestä raskaudestani. Nämä neljä vuotta vanhempina ovat olleet todella positiivisia, emme me varakkaita ole, aina kaikkien köyhyysrajojen alapuolilla on menty, mutta eihän lapsia rahalla kasvateta. Minusta tärkeintä on että on läsnä lapsensa elämässä ja pystyy kuuntelemaan ja eläytymään pienen murheisiin. Ei siinä raha auta! Ja itse olen opiskelun vanhemmuuden ohella kokenut todella positiivisena. Opiskelu joustaa paremmin kuin työ, ei opiskelupaikkaa tarvitse pelätä menettävänsä jos joutuu olemaan usein poissa lapsen sairastelun takia. Huonona puolena kyllä on että opiskelu tuppaa tunkemaan kotiinkin, vaatii luovuutta välillä löytää aikaa opiskeluun, mutta hyvin me olemme pärjänneet :)
Minun mielipiteeni on että et todellakaan ole liian nuori:)
Minä olin 16 vuotta kun aloin odottaa esikoistani, nyt olen 19 vuotta ja minulla on kaksi maailman suloisinta tyttöä
Miten niin liian nuori?
Biologisesti parhaat "lapsensaantivuodet" ovat n. 17 - 25v. Täähän olis just parast aikaa.
MUT, jos kyselet noin epävarmana, olis ehkä syytä miettiä, varsinkin jos oikeesti oot lastenoitaja. Meillä on suvussa aina tehty lapset nuorena (monta sukupolvee 16-20v. ekat), enkä tiedä, et olis mitään "vaikeuksia" sen kummemmin, ongelmia voi tulla vaikka tekisit lapses vast 40-kymmpisenä.
eihän se äiteys ikää katso. sillon kun on äidiksi valmis, niin se on se paras ikä. täällä 15-vuotias äiti, ja tyttö on nyt 5vko (:
..tulee kun on tullakseen :) Itse täytän ens kuussa 22 ja nyt viikolla 28 raskaana.
Äippä rahan saat viimisimmän verotuksen, taikka puolen vuoden palkan mukaan. Ja sitten 100€ lapsilisän. Äitiyspakkaus sisältää jo kaikki perustarvikkeet, tosin vaippoja ei ainakaan tämän vuoden pakkauksessa tullu kun siirrytty ekologisempaan eli näihin kestovaippoihin.
------------------------------------------------------
Ja tohon että pitää olla naimisissa ja työt ja koulutukset yms,yms. Joo työ paikka on hyvä olla, mutta noi kaks muuta ei ole mitenkään niin tarpeellisia.
Työtä saa ilman kouluja mm.itse ollut töissä jo 4 vuotta eikä kouluja loppuun käyty. Mut jokainen tyylillään. Ei nykyajan yhteiskunta katso pahasti jos ei oo naimisissa. Maailma onneksi sen verran muuttunut suopeampaan suuntaan.
Jos parisuhteessa molemmat osapuolet tahtovat lapsen niin mikä estää?
Niin siis jos ikä on yli 18v.
Itse en edes harkitse lapsentekoa vielä pitkään aikaan, (olen 21v) koska koen tarvitsevani vielä paljon henkistä kasvua ja elämänkokemusta jotta pystyisin huolehtimaan ja ottamaan vastuuta toisesta ihmisestä.
olenhan vielä lapsi itsekin :)
Mutta jos itsestä tuntuu hyvältä perustaa perhe ja on siihen kykenevä, niin mikäs siinä sitten.
Hassua että edes kysyt moista, et ole ollenkaan liian nuori :)
Itse olen 21 ja kahden lapsen (1v10kk & 8kk) onnellinen äiti. En koe itseäni erityisen nuoreksi äidiksi, oikeastaan mammapiireissä äitien iät unohtuu aika helposti, muksuista höpistää samoja juttuja oli äiti sitten 20 tai 40.
Elämä ei voisi tämän parempaa olla. Kaikki sukulaiset ja tuttavat ovat myös olleet iloisia puolestamme.
peitot heilumaan ja sitä lasta tekemään ;)
oot justiin parhaassa iässä.
voisin kertoa esimerkin: mun äiti oli 18 kun meni naimisiin ja kun hän oli 25, hänellä oli jo 4 lasta.....ja omakotitalo ja mies ja työ ja kaikki loistavasti.
että kyllä sitä pärjää hyvin vaikka onkin "nuori".
tsemppiä lastentekoon :)!