Mitä nyt?

Tämä on niin nolo juttu, etten ystävilleni kehtaa kertoa, mutta jotenkin pitäisi tunnetta purkaa, kokeilen tätä.
Tuttavapiirin mies osoittautui pari vuotta sitten sellaiseksi, että olin aivan varma Tämä on SE Oikea.
Olin vastikään eronnut väkivaltaisesta suhteesta ja sehän oli silkkaa siirappia särkyneelle minälleni, kun minut huomattiin. Käytiin syömässä, kahvilla ja tietty sit yhden illan päätteeksi vällyjen väliin. Voi herranen aika sitä tunnetta! En ollutkaan lihava lahna! Sain kaiken sen hellyyden ja huomion, jota olin vuosia kaivannut. Täysin myyty nainen.
Kuitenkin järki nosti pientä ääntä sen verran, että sanoin, etten halua alkaa oikeaa suhdetta. Pidän kyllä sinusta, mutta olen vielä liian rikki edellisestä, enkä tahdo sotkea lapsia sun muuta tähän suhteeseen. Hänelle tämä sopi. Pari kertaa laittoi viestiä, että hän kyllä haluaisi pitää minusta huolta ja pystyy olemaan isä lapsille ja ymmärtää harrastukset ja kaverit, mutta hän haluaisi kuulua elämääni.
Niin ihanaa! Mutta en voinut sotkea elämääni enempää, jonka hänelle kerroin. Eikös sitten tule ihania pikku lahjoja. Koruja, kukkia, kortteja ja viestejä. Siinähän se tämä tyttö sitten alkoi nöyrtyä.... Aloin viettää aikaani hänen kanssa, kun lapset olivat isän luona. Tunsin itseni Prinsessaksi! Jonkun ajan kuluttua hän alkoi antamaan rahaa, Osta jotain kivaa allelaitettavaa viikonlopuksi. Minusta rahan antaminen oli kiusallisat ja sanoin sen hänelle, mutta hän vaati minua ottamaan rahat ja ostamaan jotain kivaa. No minähän tietty ostin ihania alusvaatteita ja esittelin niitä hänelle yhteisinä hetkinä.
Pari kertaa hän tokaisi, Voisit jäädä kokonaan kotiin. Lopeta työt, ota lapset ja muuta tänne. ööö tota, eipäs nyt hosuta. Minä käyn töissä ja asun omassa kodissa. Jos jotain muuta herra haaveilee, niin tämä ei toimi. En voi heittää koko elämää yhden kortin varaan.
Sitten alkoi ilmaantua pientä ärtymystä työstäni. Olen melko miesvaltaisella paikalla töissä. Hän ei halua, että miehet kuolaa minua. En ymmärtänyt lainkaan asiaa. Hän oli kuullut tuttavapiirissä, että minä olen alkanut hehkua ja näytän, kuulemma, hyvinkin seksikkäältä. Imartelevaa kuulla, mutta minä olin vain hänen vällyissä. En muiden.
Tilanne kärjistyi melko pian siihen, että hän tuli kesken päivän työpaikalleni katsomaan kenen kanssa käyn kahvilla, syömässä tai tupakalla. Töistä kotiin tullessa, hän saattoi olla odottamassa kenet tuon mukanani. Lapset olivat hieman ihmeissään kun Toi setä on ollu niin monena päivänä meidän pihalla.
Olin lasten kanssa leirillä ja meillä oli mukavaa ja tietty melko vauhdikasta, kunnes yhtenä iltana tuli viesti: Kenelle sä jaat siellä? Minä aivan pihalla, että mitä!?! Tää on Perheleiri ja toisilla perheillä on myös isä mukana. Kotiin tulon jälkeen hän oli aivan raivoissaan minulle. Sä olit istumassa miesten kanssa siellä! Joo, siinä oli myös heidän vaimoja. Mies oli käynyt leirllä katsomassa(200km matkaa) kenelle 'jaan' siellä.
Halusin lopettaa 'suhteeen' En tahtonut samaa, mistä olin päässyt irti. Hän otti asian 'tyynesti' Ilmoitti kuinka paljon hänellä on mennyt rahaa minun alusvaatteisiin ja koruihin ja pyysi palauttamaan ne. Minä hiukan äimänä, mutta palautin korut ja vaatteet, postilaatikkoon. Sitten hän alkoi vaatia minulta rahaa. Hän oli vaihtanut autoa isompaan, mutta en mennyt naomisiin hänen kanssaan, joten olen velkaa auton hänelle.
Omistin osuuden hevosesta, jonka olisin halunnut kokonaan, muttei minulla ole varaa pitää sitä yksin. Hän osti sen minulle ja luonnollisesti eron kohdalla tiedustelin, mitä hevosen kanssa? Minulla ei ole varaa pitää sitä yksin, joten huolehtiiko hän maksamastaan osuudesta? Ei ku maksat sen mulle ja pidät missä tykkäät.
Joka viikko tulee pari kolme viestiä :Koska saan rahat? Olen sanonut, etten pysty kerralla hoitamaan kaikkea, mutta maksan vähitellen, kun vain jostain saan revittyä rahat. Sitten tulee viestejä:Tuletko käymään? Kun vastaan, että en, niin tulee Voitais kato jutella tästä tilanteesta. Emmä halua sulta rahaa. Mä haluan sut. Vastatessani, etten voi tulla, hän ilmoittaa kuinka monta päivää minulla on aikaa toimittaa rahat.
Tämä on todella nolo ja rasittava tilanne. En saa hevosta myytyä, koska se on melko arvokas, enkä tahdo myydä sitä pilkkahintaan. Olen niin tiukilla muutenkin kulujen kanssa. Nyt pelkään miestä. Mitä jos en saa rahaa hänelle? Pitäisikö minun edes antaa rahaa? Hän kuitenkin väkisin osti hevosen loppuosuudet minulle. Menenkö hänen luokseen ja jään kotiin, ettei tule mustiskohtauksia? Jäänkö hänen 'armoilleen' vai taistelenko niska limassa oman elämäni valinnan kanssa?
Olsisko jollain jotain vinkkiä asiaan? Enää ei tahdo jaksaa yksin....