On ikää enemmän kuin tarpeeksi. Omat lapsetkin ovat jo viisissäkymmenissä, lapsenlapset opiskelevat kouluissaan elämäänsä varten. Kaikilla on menonsa, harrastuksensa ja ystävänsä. Niinhän oli meilläkin niinä vuosina.
Ollaan suvun vanhimmat, dinosaurukset, joita tavataan aniharvoin jossakin kekkereissä, silloin tällöin puhelimessa.
Onko monella sama tilanne? Joko alkaa tuntua, että työ on tehty? Joko alkaa tuntua siltä, ettei mikään en ole kiinnostavaa ja ikään kuin pakkaa kapsäkkiä lopullista matkaa varten?
Miten suhtaudumme? Pitääkö yrittää kaikin voimin olla riennoissa mukana, vai onko oikeus hellittää?
Ollaan suvun vanhimmat, dinosaurukset, joita tavataan aniharvoin jossakin kekkereissä, silloin tällöin puhelimessa.
Onko monella sama tilanne? Joko alkaa tuntua, että työ on tehty? Joko alkaa tuntua siltä, ettei mikään en ole kiinnostavaa ja ikään kuin pakkaa kapsäkkiä lopullista matkaa varten?
Miten suhtaudumme? Pitääkö yrittää kaikin voimin olla riennoissa mukana, vai onko oikeus hellittää?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Katsella tuota eläkeläisten kilpajuoksua
niin menemisistä,tekemisistä kuin seuralaisistakin-leskeksi jäätyä.
Tehdään vain mikä miellyttää itseä ja
kohtuudella.Ei turhia rekelletä eikä mielistellä.
On se kumma, että vuosien myötä myös turhautuneisuus lisääntyy. Vaikka kuinka yrittää pyristellä vastaan, tulee sellainen syrjäytynyt olo. Minua harmittaa, kun olen tullut niin laiskaksi ja saamattomaksi. Ei enää jaksa tai huvita ja on mukavinta olla omissa oloissaan. Minulla on joskus ihan huono omatunto itselläni, kun voin joskus olla koko päivän tekemättä oikeastaan yhtään mitään.
Tietenkin minulla on joku ihmissuhde, lapset ja lastenlapset, vielä joitakin harrastuksia ja ulkoilen ja niistä kaikista saan iloa. Mutta, mutta silti tunnen itseni ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi toisinaan. Jokainen elää omaa elämäänsä ja 'mitä se nyt yksi mummo siinä tekee omiaan'.
En voi tuolle tunteelle mitään, vaikka joskus kuinka yritän olla mukana kaikessa. - Toivottavasti kevät, kesä ja valoisuus taas tuo virkeyttä ja puhtia elämään.
nautikkaa kaikki ikäihmiset, ikään katsomatta rauhassa elämästänne, olette tehneet osanne työelämässä, tai kotia ja lapsia hoitaen.
Eipä pitäisi ketään häiritä vaikka jonain päivänä, ette todellakaan viitsi "tehdä mitään"
Aurinkoista kevään odotusta
Kuulostat masentuneelta, kun sanot, että mikään ei enää kiinnosta. Itse olen myös isovanhempi, onneksi on vielä alle kouluikäisiä lapsenlapsia, eli koen itseni tarpeelliseksi siinäkin mielessä.
Lisäksi teen vapaaehtoistyötä, tapaan sitä kautta aikuisia samanhenkisiä ihmisiä. Muitakin harrastuksia on.
En kuitenkaan ole menossa koko ajan, kaipaan riittävästi omaa aikaa ja tilaa. Olen oppinut sanomaan ei käy, silloin kun tuntuu siltä. Minusta meillä ikääntyneillä on oikeus hellittää välillä ja vain olla. Olen ollut leskenä neljä vuotta ja kumppania en enää etsi, en yksinkertaisesti enää jaksaisi sopeutua ja alkaa elämään toisen ihmisen määritelmien mukaan. En silti vielä pakkaa kapsäkkiä viimeiselle matkalle, nautin elämästä ja tällä hetkellä on hyvää olla näin.
vielä piiiiitkään aikaan ainakaan. Tunnen itseni tosi tarpeelliseksi, olen hoitoalalla töissä ja kotona on mies, 20v poikani, 3v lapsenlapseni ja 85v appeni. Eli kyllä tohinaa riittää vielä ainakin 20v. Ehkä sitten voin hellittää..