Lääkis on ollut takaraivossa jo jonkin aikaa, mutta ei ole riittänyt uskallusta hakea vielä. Mietin että olenkohan liian vanha jo, jos en nyt pääse niin uskoisin pääseväni sisään seuraavalla kerralla, jolloin olisin jo 23. Jotenkin arveluttaa aloittaa noin isoa prosessia, kun kuitenkin valmistuessa olisin yli kolmekymppinen erikoistuminen päälle. Myös tulee pakostakin ajateltua mitä muut ajattelevat kun lähden opiskelemaan silloin kun toiset jo valmistuu, vaikka tiedän että on typerää ajatella muiden mielipiteitä niin sitä ei voi olla miettimättä.
Pystyykö lääkiksessä lähtemään vaihtoon? En myöskään haluaisi kuitenkaan olla samassa paikassa 6 vuotta putkeen, vaan nähdä hieman maailmaa.
Pystyykö lääkiksessä lähtemään vaihtoon? En myöskään haluaisi kuitenkaan olla samassa paikassa 6 vuotta putkeen, vaan nähdä hieman maailmaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Juurihan uutisissa oli, että vain 40 %:ia kirjottaneista saa heti opiskelupaikan.
Kun suurin osa saa opiskelupaikan toisella tai kolmannella yrittämällä, niin ovathan hekin 21 tai 23 vuotiaita.
Pääsykokeisiin lukiessa kannattaa muistaa, että Galenos on ns. pääsykoekirja, mutta ymmärtääkseen galenoksen sisällön täytyy lukea hiukan laajemmin Galennoksessa käsiteltyjä asioita.
Kuten kirjan alussa lukee ei ulkoa lukemista vaan tiedon ymmärtämistä (joka ei onnistu pelkästää Galenosta lukemalla).
tuolla tavalla niin älä ihmeessä hae. Naurettavaa ajatellakin, että 23-vuotias olisi liian vanha lääkikseen. Yli nelikymppisiäkin siellä on aloittajien joukossa.
Jos sinua pelottaa mitä muut ajattelevat, niin kannattaa varmaan vetää säkki päähänsä ja sulkeutua pimeään komeroon. Noin epävarma ihminen ei kyllä lääkärin ammatissa pärjää, joten parempi kun et edes hae.
Voihan sieltä lähteä vaihtoon. Mutta eikö sinunkin mielestäsi ole aika ristiriitaista se, että pelkäät muiden mielipiteitä kun alkaisit noin vanhana ja valmistuisit vasta yli kolmikymppisenä, ja kuitenkin haluaisit vielä vaihtoon joka viivästyttää valmistumistasi lisää. Pientä loogisuutta noihin ajatuksiisi voisi kyllä ujuttautua ensin.
Tarkoitin siis sitä, että pystyykö oman alan opintoja opiskelemaan vaihdossa. Eikai siinä valmistuminen myöhästy?
Lähinnä minua ärsyttää olla "se ikuisopiskelija", kun jo nyt saan kuulla siitä. Joidenkin mielestä pitäisi mennä töihin niin nopeasti kuin mahdollista..
Toivottavasti epävarmuuteni kanssa pärjään siellä lääkiksessä sitten, ettei tarvitse ihan komeroon sulkeutua
Yleensä karavaani kulkee ja koirat haukkuu. Aina on niitä, jotka sanoo ja mollaa. Valitettavasti.
Omien unelmiaan kannattaa tavoitella. Tyhjän saa pyytämättäkin. Ja huomaa, jos valmistut, vaikkapa 35-vuotiaana -noin 12 vuoden päästä-, niin sinulla on edelleen hyvinkin 30-vuotta työaikaa jäljellä... Eli alussa voi tuntua vähän raskaalta, mutta kyllä aika yleensä hieman tasaa, jos vain on valmis "hieman" tekemään töitä. Niin ja kerrotakoon, että on, myös lääkiksessä yli kolmekymppisiä opiskelijoita, jotka ovat ensin esimerkiksi lukeneet itsensä hoitjaksi (tms.) sitten sairaanhoitajaksi ja sitten ovat pyrkineet lääkikseen ja todennäköisesti vielä valmistuvatkin, enemmin tai myöhemmin. Viimeinen kohta "ennemmin tai myöhemmin oli vähän suur-piirteisesti sanottu, mutta sanon niin koska on myös niitä, jotka kuvittelevat, että sairaanhoitaja opinnoista voisi "hyväksikäyttää" opinnoissa enemmänkin, mutta asia ei aivan ole niin. - Vaikka muuten kokemuksesta on varmasti myöhemmin "tosi-elämässä" apua.
Voimia ja jaksamista!
Sanottakoon, että epävarmuus ei aina ole paha asia. Voithan ajatella, että "epävarmuutesi" kuvastaa vain sitä, että otat asian jo alusta alkaen vakavasti, etkä asenteella "kyllä minä tiedän kuinka kaikki hoituu." Toisaalta ei kaikkivoipaisuudessakaan välttämättä, mitään pahaa ole. Mutta yleensä riittää normaali, tervesuhtautuminen asioihin. Yli 95% lääkiksessä opiskelevista on verraten tavallisia kuolevaisia, jotka myös kokevat enemmän ja vähemmän epävarmuutta. Ja ainakin omasta kokemuksesta sanoisin velä, että luulen olevani oikeassa kun sanon, että ne, jotka sanovat etteivät ole koskaan kokeneet edes pientä epävarmuutta yhtikäs missään, eivätkä pelänneet koskaan mitään, eivätkä ole koskaan erehtyneetkään, niin luulen että he, eivät ole koskaan kunnolla eläneetkään, saati osanneet kunnioittaa muita.
On, siis mielestäni aivan hyväksyttyä kokea pientä epävarmuutta...
Oma vaatimaton mielipiteeni on, että ET TODELLAKAAN ole liian vanha. Lääkiksessä 23 on vielä hyvinkin tavallinen aloitusikä, itse aloitin hammaslääkäriopinnot 24-vuotiaana, ja vanhempiakin löytyy. Esimerkiksi tänä lukuvuonna (08-09) Helsingissä aloittaneista denttareista tuoreita ylioppilaita oli 2%. Ihan oikeasti, tiedän että luku on naurettavan matala, mutta näin on. Yleisemedisiinalla taisi olla jotain 25-30% luokkaa.
Aina voit tietty kelailla sitäkin, että että vaikka valmistuisit vasta 35 v:nä, ehdit paiskia duunia sen 30 vuotta siitä huolimatta.
Eli jos lääkis kiinnostaa, niin mukaan vain, et varmasti tule olemaan mikään "vanhus" kurssillasi, pikemminkin edustanet hyvinkin keskimääräistä aloitusikää.
Ja vaihdosta sen verran, että sellainenkin onnistuu: http://www.suomenmedisiinariliitto.fi/fimsic.php
Ja lisään tähän vielä, että et ole kuitenkaan ajatustesi kanssa yksin. Itse painiskelin samojen "olenkohan jo liian vanha", "tunnenko itseni ihan 'paapaksi' siellä", "kannattaako nyt enää tässä vaiheessa lähteä vaihtamaan" jne ajatusten kanssa.
Voin sanoa, että turhiksi osoittautuivat kaikki pelot, en ollut liian vanha, en todellakaan ole tuntenutkaan itseäni liian vanhaksi ja todellakin kannatti vaihtaa, motivaatio opiskeluun ei ole koskaan ollut näin korkea.
No huh, onko 23-v. muka vanha? Minä yritän lääkikseen, ja ikää olisi opiskelun alkaessa 27 vuotta. Siis tänä vuonna, jos pääsisin=).
Ja tuskin edes pääsen vielä, kun en lapsen takia paljon ole kerennyt lukeakaan. Itseasiassa vasta näin oikeesti aikuisena tajusin, että haluan vaihtaa alaa.
Ei minua ainakaan heilauta pätkääkään, minkä ikäinen päästessäni olisin, vanhempana on älyä & ymmärrystäkin enemmän, eikä minusta ainakaan olisi nuorempana ollutkaan tällaiseen:)
Nyt on hyvä, kun on lapsi ja kaikki siltä saralta koettu, niin vois taas keskittyä opiskeluun, jos mahdollista. Jos en pääse, keksin muuta...
Sinänsä uskon että sinulla on helpompi valinta edessä, koska olet jo nähnyt työelämää ja tiedät ehkä paremmin mitä haluat. Minä taas opiskelen toista alaa joka on ihan kiinnostava, mutta lääkis polttelee mielessä. Jos on ollut jo työelämässä niin se tuo sentään vaihtelua arkeen, mutta voinhan toki aina pitää välivuoden jos tekee mieli työskennellä välillä :) Nojuu, taidan jättää spekuloinnit sikseen ja keskittyä sisäänpääsyyn - mikä ei olekaan mikään itsestäänselvyys. Mutta totta puhut, eihän 23v ole mikään vanha :)
Kyllähän meistä jokainen vanhenee ja joka opiskelupaikassa ja työelämässä yleensä joukossa on joku sinua nuorempi tai vanhempi.
Mitä merkitystä ihmisen iällä on hänen kykyynsä hoitaa opintonsa tai työnsä, jos muuten on täysivoimainen?
Itsekin haen tänä vuonna ensimmäistä kertaa lääkikseen, ja ikään on 37v (HUI KAMALAA!) ja tiedän lisäkseni useamman jo yhden korkeakoulututkinnon surittaneen alan vaihdosta lääketieteelliseen haaveilevan naisen.
Kuuopiossa taisi aloitusikä olla tänä vuonna 22, joten aika "keski-ikäinen" olisit.