olin kakarana aika riiviö
kävin naapurin papan pikipyttyynkin kakkimassa
ja siitäkös se riemu syntyi
ties likka ainakin tehneensä väärin
juu
ja ainakin tuli huomatuksi
nyt aikuisena
riiviydestä ei enää tietoakaan
harmaa hiirulainen sisältä
hauras ja haavoitettukin
mutta ulkoisesti kyllä huomattava
ikävä kyllä
jokuhan saattaisi kuvitella
että on siinä kirjoittaja varmaan soma
kenties enkelikasvoinen
ehkä kutrinenkin
haa
harhaa, täyttä harhaa
mutta on minulla vankkoja unelmia
olen kai suhteellisen normaali siltä osin
jos kaikki muu sitten onkin
heiveröistä hapuilua
kävin naapurin papan pikipyttyynkin kakkimassa
ja siitäkös se riemu syntyi
ties likka ainakin tehneensä väärin
juu
ja ainakin tuli huomatuksi
nyt aikuisena
riiviydestä ei enää tietoakaan
harmaa hiirulainen sisältä
hauras ja haavoitettukin
mutta ulkoisesti kyllä huomattava
ikävä kyllä
jokuhan saattaisi kuvitella
että on siinä kirjoittaja varmaan soma
kenties enkelikasvoinen
ehkä kutrinenkin
haa
harhaa, täyttä harhaa
mutta on minulla vankkoja unelmia
olen kai suhteellisen normaali siltä osin
jos kaikki muu sitten onkin
heiveröistä hapuilua
Vastaukset 20
Vanhimmat
meistä on ollut riiviö kakarana, eikö loppua taida näkyä kakarana ololle, toisille:D. Ulkoinen harmaus ei merkitse paljoakaan, jos väriä on sisällä, ja näyttäisi tuota välittyvän ainakin näppäimistön kautta. Tämä oli elämänmakuinen-ja myönteinen juttu, ja mieleinenkin.:)
ja minusta se on vaan hyvä ominaisuus aikuisessa,
jos osaa olla vielä kakaramainen. Ja ihminen voi
todellakin olla värikäs sisältä/ulkoisella annil-
laan, vaikka kuinka olisi muuten harmaa hiirulai-
nen.
Kiitos Sinulle v-m-n, veikeä kommentti.
Pidän aidoista ihmisistä. Komennan muuten itseni kuntoilemaan vähemmän kauniilla nimityksellä. Kutsun itseäni silloin läskiperseeksi ;).
Toisella palstalla nimeni viittasi seuraavaan eläimeen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaljurotta
Parempi antaa sellainen kuva, että keskustelut pysyy keskusteluina :D.
Jaa, minäkö riiviölapsi? Siskoni haukkui marttyyriksi, kun olin hänen mielestään liian kiltti.
Karsee otus liitteessä * inhoo siimahäntiä *
Läskiperse on ihan hyvä nimitys mullekin. Mutta
ihmisen aitous, se se vasta onkin jotain. En voi
sulattaa keikisteleviä naisia, enkä sliipattuja
miehiä - nuo nyt vaan esimerkkinä.
Hmmm, mie olen kuullut kiltteydestäsi. Tainnut
siis olla jo luonteenpiirteesi lapsuudesta
lähtien.
Kiitos kun luit ja kommentoit.
vainen, päivästä päivään Suomi24:lle nyt ainakin...:)
näkökantahan se tuokin on.
...vähän välitilin päätökseltä,
osa elämän katsaukselta.
hyvin kuvaat heti alussa mennyttää aikaa.
niin elämä kulkiessaan ja ympärillämme
muokkaa meitä jatkuvaan
ja vaikka olisimme ulkoisesti kovia ja lujia
niin sisällämme asuu pieni ja arka ihminen
kuitenkin.
totta kai olet soma ja kultakutrinen kruunussasi
sellaiseksi unelmat ja toiveet
sinut tekee kun kirjoitat niitä sanoiksi
sydämestäsi.
kyllä taas oli niin loistavaa kuvailua.
tämä ei oliskaan sopinut mollin kirjottamaksi.
jotenkin tässä oli se linda mitä tunnen.
hyvä upea linda!!!
jonkinlainen välitilinpäätös tämä, olet ihan oi-
keassa Jouni.
Se pieni ja arka immeinen asuu kyllä minun sisim-
mässä, elämä on muokannut sellaiseksi.
Kyllä nuo Sinun sanasi on aina yhtä kauniita ja
herttaisia. Toivoisin niin, että löytäisit vie-
rellesi naisen, jolle voisit noita kauneuksia
tuhlata.
Loistavuudesta en puhuisi, mutta tulipahan se
kuitenkin kirjoitettua miltä tuntui.
Ei, ei oliskaan moll:ina passannut tämä.
Kiittää ja niiata niksauttaa linda.
pikipyttyyn? :o
Nyt mamma laitat mulle selvitystä! Ja on ihan kiva ettet tippunut sinne, sillä silloin olisit aika pikinen, jos nyt käsitin oikein :D
Pikeä käytettiin ainakin kattojen ja lattioiden
eristykseen ennen vanhaan, en tiedä käytetäänkö
sitä enää ja missä.
Hei. Vaikka olisinkin pudonnut siihen pyttyyn,
niin ei se ollu sillon juoksevaa ( keitettyä )
vaan jähmeetä, joten en siis olis pikinen. Mutta
pappa kiiruhti meille ' taas se teiän likka on
ollu pahanteossa meillä '
Arvaa vaan, jouduinko hakemaan koivuniemen herran
ihan itte - kyllä !
Mokomakin Stadin kasvatti =)
Thanks.
Erään pankin katolla oli kyllä tulipalo viime kesänä. Ja siellä oli näitä pikimiehiä... ei mustia, vaan oransseja. Sitten tuli tulipalo ja koko rakennus tyhjennettiin pillien vinkunassa ja valojen välkkeessä.
Se haju! Sama mikä on asvaltissa!
"heräsi"
Muuten mä olen vain ihaillut Helsingin peltikattoja, joten ei ihan heti sytytä... niin kuin tulta :D
et silleen. Mut mun mielestä piki tuoksuu, eikä
haise - sorry. Katos kun oon lähes maalla asunu
ikäni, moon mieltyny tommosiin tavallisiin tuok-
suihin kuten piki.
Minuu ei sais Stadiin asumaan vaikka joku siitä
maksais mulle. Ahisti jo duunissa käyntikin, kun
siellä raapustin käydä toistakymmentä vuotta.
Kyllä maalla on mukavaa.
vain harhoiksi tämän maan.On harhauttavia viittoja kuin myös harhakuvitelmia.Näitä kuvitelmia en kuitenkaan usko harhoiksi,ne on kaukana harhoista niinkuin tämä runosikin.Riiviö poikia ja tyttöjä on paljon,iän karttuessa askel lyhenee ja ajatukset selkiytyvät,vaikka kyllä minulla joskus tekisi mieli olla oikein pirullinen riiviö ja tehä joku paha ilka
askel on jo niin lyhyt että ei pääse karkuun juoksemaan. Runosi oli tosi puhutteleva mistä moni löytää itsensä.Unelmia pitää aina olla ne ovat kaikkein halvin tapa rakentaa,ne vievät taivaalta tummia pilviä kevyesti mennessään. Kiitos!
kuten tuossa jollekin jo sanoin, on hienoa jos
aikuisena omaa vielä sen lapsenmielisyyden. Ja
kai sitä minussakin vielä on jonniin verran,
vaikka olenkin enemmän surun ja pimeän lapsi.
Ja olen sanonut myös, että ihminen on ilman haa-
veita ja unelmia vain puolikas, jos sitäkään.
Siksi en luovu unlemistani, toteutuu ne sitten
tai ei.
Mukavaa, jos joku löytää runostani itsensä - se
on täyttänyt silloin jonkinlaisen paikan, vaikka
ei muuten niin onnistunut olisikaan.
Lämmin kiitos Sinulle.
Asiaa.Meissä jokaisessa asuu
pieni riiviö,ja hyvä niin.
Unelmia pitää olla,ne ovat
huomisen tienviittoja.
Paljon puhutteleva runo
joka jää lukijan mieleen
pikipyttyineen kaikkineen.
Kiitos linda!
mutta ei taida kuitenkaan kaikissa asua se pikku
riiviö, vaikka toki niin soisikin.
Aivan, unelmat on elämän suola ja sokeri.
Sinullekin sydänlämpöinen kiitos kun luit ja kom-
mentoit.
Tiedätkö mitä?
Minusta Sinä olet kyllä maailman paras Lindalinda!
Tykkään minä runostakin =)
ja kun olis vieläkin sitä, mutta kun ei.
Kaunis kiitos noista sanoistasi Mys,
Siekin olet ihan ommaa luokkaas.
Kaikissa meissä elää pieni riiviö ;-), kaiva vaan vähän pintaa, eikä harmaudesta ole tietoakaan. Vankat unelmat, ne meitä niin usein kantavat ja monessa mäessä auttavat. Hapuilua, no.....elämähän on.
Kiitän muistoja ja mietteitä herättäneestä runosta.
En huomannut aiemmin tänne edes katsoa, onneksi
edes nyt =)
Niin, kaipa se riiviö jossain sielun sopukoissa
edelleen minussakin on, vaikkei aina uskois.
Kiitos itsellesi, että luit ja kommentoit.