Arto Ojala on nykyisin Kemijärven kaupunginjohtaja, entinen työmarkkinajohtaja. Hän tuo kolumnissaan mielenkiintoisesti esille juuri sen, mitä hyvä johtaja eli Matti Vanhanen haki. Lukekaa ja miettikää ja demarit,ottakaa opiksi. Näin se menee.
http://www.mtv3.fi/uutiset2008/nettivieras.shtml?ojala
http://www.mtv3.fi/uutiset2008/nettivieras.shtml?ojala
Vastaukset 4
Vanhimmat
hyvät naurut näin heti aamusta. Ojala on täystampio, ihan Vanhasen tasoa. Myös tuon "järjen jättiläisen" aikaisemmat kolumnit kannattaa lukea, ne ovat vielä hupaisampaa paskaa. ;))
EK:n entiseltä johtajalta?
Ojala on entinen EK:n mies ja jos Matti Vanhanen nyt yritti EK:n juoksupoikana toteuttaa tämän korporaation käskyjä, niin mikä tässä on ihmeellistä?
Vanhanen ja Katainenhan hautasivat tuponkin silloin kun näytti menevän hyvin, mutta nyt sitten taas itketään maltillisten sopimusten perään. Näitä saadaan aikaan sillä, että jonkinlainen tupo tai minitupo tulee, puhutaan siitä millä nimellä hyvänsä.
Kepuleita jostain syystä ärsyttää suunnattomasti se, että palkansaajat ovat voimakkaampia yhtenä joukkona kuin yksinään. Työnantajapuolen pyrkimykset tässä ymmärtää helposti, mutta miksi kepu on suuryritysten juoksupojaksi ryhtynyt?
Menettelytavoista voidaan aina keskustella ja olen samaa mieltä kyllä siitä, että vaaleilla valitun eduskunnan ja sen pohjana olevan hallituksen valtaa eli parlamnetarismia pitää vahvistaa. Lainsäädäntötyön pitää olla kansanvaltaista kaikilta osin. Tämä Ojalan perusnäkemys periaatetasolla on ihan oikea.
Toinen asia on sitten asioiden hoidon järkevyys. Kolmikannan yksi keskeinen elementti on ollut siinä, että sopimalla yhteisesti asioista työmarkkinajärjestöjen kanssa on voitu saavuttaa hallittu kokonaisuus. Hallituksella pitäisi olla myös valta käyttää tällaista menetelmää, jos siitä saadaan etuja. Lipposen hallitukset käyttivät tätä keskeisesti, koska yhtenä tavoitteena oli taistella inflaation nousua vastaan. Siihen päästiin maltillisilla palkankorotuksilla. Nyt sitten kun periaatteesta ensi kerran luovuttiin, syntyi hyvin inflatorinen palkkasopimus, mitä hallituskin on jälkiviisaana kauhistellut.
Eläkeasian osalta on myös huomattava se, että hallitus toimi siinä vastoin omaa hallitusohjelmaansa. Hallitusohjelmaan oli nimittäin kirjattu, että työelämän asioita valmistellaan yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa. On aika erikoista, että hallitus luopuu kahden keskeisen ministerin päätöksellä hallitusohjelmastaan.
Kaikkein surkeinta tässä eläkeasiassa oli kuitenkin se, ettei hallitus millään lailla valmistellut asiaa ja pyytänyt esim. asiantuntijalausuntoja. Päätös syntyi hiihtohousuissa Rukan laduilla. Jos hallitus olisi vaivautunut alun alkaen miettimään asioita niitä tuntevien kanssa, se ei olisi tehnyt tällaista hätiköityä ratkaisua. Lakisääteisen eläkeiän nostaminenhan on nimittäin jokseenkin hyödytön keino ratkaista niitä ongelmia, joita hallitus sillä halusi ratkaista. Jos tämä hyödyttömyys olisi ollut alusta asti hallituksen tiedossa, se olisi pyrkinyt käyttämään muita keinoja, joihin se nyt sitten päätöksen peruttuaan onneksi ryhtyi.
Jokainen hallitus voi tietysti valita linjansa, mutta se ei voi silloin vaikuttaa työmarkkinajärjestöjen päätöksiin ja toimiin. Kun ei kolmikannalla haluta maltillisia palkkaratkaisuja, vaan asia jätetään puhtaasti edunvalvonasiaksi, käy niin kuin viime palkkakioerroksella kävi, syntyi malttamattomia ratkaisuja.