Mistä sisältöä elämään

ja masennus tulee usein, kun on saavuttanut jonkun päämäärän. Siksi monet ovat koko ajan vauhdissa ja monet pakenevat erilaisiin aineisiin.

Syvin elämän tyhjyys tulee silloin, jos puuttuu yhteys Elämän Antajaan. Jumala loi alunperin ihmisen elämään hänen yhteydessään. Tämä yhteys katkesi tottelemattomuuden kautta, mutta Jeesus tuli ja mahdollisti yhteyden uudelleen.

Jeesus sanoi itsestään: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun ikinä kuole. Uskotko sen?" Johnneksen evankeliumi 11: 25-26.

Tämä elämä on vain välivaihe, jolloin meillä on mahdollisuus löytää Jeesuksen kautta todellinen elämän tarkoitus: Iankaikkinen elämä.

Toivon sinulle Jumalan siunaamaa kevättä.

Samoja sitä kokee, mutta samalla tuntee suunnatonta helpotusta siitä, että enää ei vaivaa se, mitä muut ajattelee tai se, kuinka löydän sen oikean.. ja miltähän perseeni näyttää...hah.

Nyt on rankasti ja vahvasti avoliitossa ja taistelee tunteiden sekamelskassa aina ajoittain, mutta...suurimman osan ajasta on vaan onnellinen sen toisen kanssa. Nyt sitä vihdoin käsittää mitä uhrauksia joutuu tekemään saadakseen sen kaiken turvan, tunteen ja loving feeling.

Ei oikeastaan kaipaa hile-biletystä elämään, lähinnä vaan sitä etsimisen ja kokemisen riemua, mitä ei enää kuitenkaan halua lähteä hakemaan..

NIIN. Elämä vaan yksinkertaistuu ja rauhoittuu..okei tylsistyy! Mutta ei siinäkään o mitään vikaa, jos saa ne omat tuulet jostain. Mä haluan lentoon enään pääni sisällä ja joskus ehkä vielä kirjoittaakin siitä.

täytyy tehdä jos sitä ei ole. Mitä haluat?

Harrastukset ja ystävät tuovat sisältöä, liikunta antaa potkua ja rauhoittaa.

kulostaa tutulta, itsellä parisen vuotta sitte samat fiilikset-kunnes sairastuin yllättäen vakavasti. sairaalasängyssä maatessani päätin että jos tästä viel hengissä selviän niin ELÄN jokaisen päivän, ja niin olen myös tehnyt! toisinaan apatia yrittää imaista mukaansa, ja omituinen "ulkopuolisuudentunne" tuntuu välillä väijyvän...kaikesta huolimatta HYVÄÄ KEVÄÄN ALKUA SULLE, älä odottele kuolemaa vaan anna sen odottaa sinua.

..osata nauttia pienistäki asioista, nauttia siitä mitä on...
Täs yks ilta tuli mieleen että tarha-ikäisenä ootti et pääsis kouluun, ala-asteella että olis jo ylä-aste ikäinen, sit ripari, sitte täysi-ikäisyyttä, ajokorttia, itsenäistymistä, opiskeluaikaa, valmistumista, työpaikkaa, SITÄ suurta rakkautta....sit oottaa lasta, että se pysyy terveenä ja kasvaa...sit oottaaki jo eläkkeelle pääsyä että olis taas aikaa itselle. Siis tuumailin että onko koko elämä yhtä odottamista, siksi päätinki että yritän nauttia hetkestä ja pienistäki iloista.
Hyvää kevättä kaikille :))

Joku tuolla alkupäässä tarjosi jumalaa... Minusta tuonpuoleisen odottaminen on elämän tuhlaamista ja vastuuttomuutta.

Tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunteet ovat nykyaikana suhteellisen yleisiä ongelmia. Yhteiskunta ympärillä on pinnallista. Kaikille ei riitä tavaran ja statuksen tavoittelu. Vapaa-aika on lisääntynyt. Hallitseva ajatus on että "minun pitää saada itselle". Aikoinaan leivän hankkimiseen meni enemmän aikaa ja asioita tehtiin yhteiseksi hyväksi. Maataloudessa, sodassa...

Tarkoituksen tunnetta voisi tulla esim. siitä, että teet jotain jonkun hyväksi. Aloita pienestä, ettet uuvahda. Minä podin noita tunteita vuosikausia ja sairastin vaikeaa masennusta. Tammikuussa aloitin vapaaehtoisena. Käyn n. joka toinen viikko erään seitsenkymppisen leskirouvan luona. Siitä elämänlaatu alkoi paranemaan. Olen alkanut arvostaa omaa elämääni ja terveyttä ja tunnen elämäni riittävän arvokkaaksi.

Olen myös saanut hyvän mielen kun teen usein rt-yhtiömme lumityöt. Saan liikuntaa, on kiva kun naapurille on kolattu autopaikka, ja lapsiperheillä jää aikaa vaikka mennä mäkeen. Muutin tänne vasta syksyllä mutta mm. näistä lumitöistä johtuen olen tutustunut naapureihin. En ole vain joku, jonka poissaoloa kukaan ei edes huomaa. Minulla on pieni paikkani tässä maailmassa.

Työelämässä on tunne, ettei mikään riitä. Tällainen pieni "ylimääräinen" antaa enemmän tyydytystä.

Minulle on ollut myös apua eräästä helposti ymmärrettävästä filosofian kirjasta, mm. Epikuroksen ajatuksista. Se aukesi vasta toisella lukemalla.

Hetken meni paremmin, mutta nyt olen täällä jälleen. Ihan sama tilanne kuin ensimmäisessä ja viimeisessä kirjoituksessani.

Ahdistaa ja masentaa, ilman mitään selkeästi nimettävää syytä.

Ilmeisesti olisi parasta hakeutua hoitoon?

Itsetuhoisuutta ei sentään onneksi ole ollut.

www.sisaltoaelamaan.com

Päädyin lukemaan tän viestiketjun hakemalla googlesta haulla "mistä sisältöä elämään" ja kas kas, ekan kirjoittajan postaus on kuin omasta suustani.

Olen kolmekymppinen mies. Perhe on, eli avovaimo ja pieni ihana taapero ja tuntuu että pakenen töihin tätä tyhjyyden tunnetta. Ehkä siksikin että en viitsi aina näyttää huolestunutta naamaani tyttärelleni, koska en missään tapauksessa halua tartuttaa tämmöistä ajatusmallia häneen. Vaikka leikki-ikäiselläni ikää on vasta vähän, niin typeräähän se on näin ajatella, mutta silti taidan alitajuisesti häntä suojella omalta masennukseltani. Olen terve, josta pitäisi olla onnellinen ja kiitollinen - en kuitenkaan erityisemmin ole. Lapseni on terve - siitä olen erittäin kiitollinen ja onnellinen. Avovaimoni on ehkä terve, tosin tutkimusten alla erinäisistä syistä ja nämä ainakin aiheuttavat huolta, itseasiassa aika suurtakin. Jotenkin tulee suorastaan pakokauhun tunne välillä hänen tilansa takiaan. Tämän turhauttavan tyhjyyden lisäksi omaan varsin omituisen oireen, josta olen kärsinyt muistaakseni 18 vuotiaasta asti. Joka ikinen kerta kun herään päiväunilta olen suoranaisen kuoleman pelosta johtuvan pakokauhun vallassa. En tiedä tälle syytä ja haluaisin kaikista eniten tuosta tunteesta eroon. Toinen vanhempani kuoli vasta tovi sitten kohtuullisen nuorena ja tuonkin takia koen suurta ahdistusta. Toisaalta en odota että kukaan osaisi minua tässä auttaa mutta kerroimpahan nyt silti tilanteeni. Olin nuorempana useita vuosia hyvin masentunut ja mietin itsemurhaa päivittäin, joten oletan että tuolta on jotain takaumia joiden syy-seuraus suhdetta en vain kästä.

Jaksamista kaikille tyhjyyttä poteville kanssaeläjille.

Se on niin vaikeaa keksiä mielekästä sisältöä elämään .

Tuntuu niin tyhjältä .Lapset tehty ,omakotitalo on,tavaraa nurkat täynnä,naimisissa oltu, jne... Aamulla töihin ,töistä pois, koiran ulkoilutus, ruoka jne...Tv ohjelmat ja elokuvatkaan ei enää yllätä eikä anna mitään kaikki jo nähty. Olen tykännyt myös pelata sotapeliä netissä toisia vastaan ,mutta en saa enää nautintoa edes toisen tappamisesta siinä .
En saa muutenkaan oikein mistään enää semmoista hyvänolon tunnetta mitä kaipaan . Harkitsen toisinaan myös kokeilevani huumeita jos niistä saisi edes hetkellisesti hyvän olon.
Uskon jollain tasolla myös jumalaan ja jeesuukseen .Rukoilen toisinaan myös.
En ole mielestäni masentunut.
Välillä käy mielessä ,että eiköhän tässä kaikki ole tehty ja koettu mitä ihmisen luontoon kuuluu . Tavallaan haluaisi jo ikuiseen lepoon .
Olen järkeilyt tämän homman niin ettei siitä mitään haittaa kenellekään olisi ,lapset pärjää kyllä ilman isäänsä niin kuin nytkin. Ovat pääsääntöisesti äidillä, jolla uusi mies .Saisivat perintönä asunnosta vähän rahaa.
Haluan että minut poltetaan kuoltuani ja eikä mitään hautakiveä mihinkään .Tuhkat vaikka maitotölkkiin ja kompostiin. Ei kuolinilmoitustakaan tarvitse lehteen laittaa .Aivan turhaa rahan menoa ja vaivaa omaisille.Mielestäni se riittää,että muistelee omassa mielessään. En itsekään käy isäni tai muidenkaan haudoilla .