Ajauduin kummitädiksi hiukan vastentahtoisasti viisi vuotta sitten.
Ehdotin tilalleni muita ja heitin puolileikilläni, että haluatte näin vain nakittaa itseni juoksevan täällä vähän väliä kylässä, mitä olin saannut jo tarpeeksi siihen mennessä tehdä. Suostuin kuitenkin, kun kuulemma kovin toivoivat....
Ja nyt on koittanut tämän kummijuhlan viimeinen vuosi omalta osaltani. Näemme nykyään enään vain kahdesti vuodessa, kun en suostukaan enään olemaan se ainoa, joka väliä juoksee. Hiukan nyppii jo koko porukka.
Loukkaa myös se, että muu kaverisuhde on unohtunut täysin tässä lapsirynnäkössä eikä heillä tunnu olevan aikaa enään muuhun kuin oman elämisen pyörittämiseen. Noh, päätin vihdoin itse tehdä saman. Alkaa elämään ihan vaan omaa elämääni!
Silti tuntuu typerältä käydä edes kummihepun synttäreillä enään. Joka kerta on vastassa tunnin lepyttely, kun ei enään muista minua. Tuntuu täysin hölmöltä enään roikuttaa kummisuhdetta kun edes tähän perustuva ystävyysuhde perheeseen ei näytä enään toimivan.
Olen kaiken lisäksi kirkoton kummi, joten virallisia palveluksiani ei tarvita enään vastaisuudessakaan.
Mitä mieltä olette, voinko jo lopettaa velvollisuudet tähän?
Kummitätä muka?
18
1949
Vastaukset
- pakko sanoa
Vaikka nipottajaksi leimataan niin täytyy silti sano, että jopas rupes häiritsemään sanan "enää" liiallinen väärä käyttö. Eli ei "enään" vaan "enää".
- ja upposi
Kiitos, jos halusit loukata, se onnistui.
Minulla on lukihäiriö, mistä olen saannut kuulla herjaa koko ikäni. Tyhjä, piikittelevä oikaisusi toi taas mieleen nuo menneet julmat ivat.
Eniten kuitenkin loukkasi se, ettei sinulla ollut muuta kommentoitavaa.
Niin, ja anna kun veikkaan. Kuulut kirkkoon? - anteeksi.
ja upposi kirjoitti:
Kiitos, jos halusit loukata, se onnistui.
Minulla on lukihäiriö, mistä olen saannut kuulla herjaa koko ikäni. Tyhjä, piikittelevä oikaisusi toi taas mieleen nuo menneet julmat ivat.
Eniten kuitenkin loukkasi se, ettei sinulla ollut muuta kommentoitavaa.
Niin, ja anna kun veikkaan. Kuulut kirkkoon?Anteeksi, kun loukkasin.
- ...
ja upposi kirjoitti:
Kiitos, jos halusit loukata, se onnistui.
Minulla on lukihäiriö, mistä olen saannut kuulla herjaa koko ikäni. Tyhjä, piikittelevä oikaisusi toi taas mieleen nuo menneet julmat ivat.
Eniten kuitenkin loukkasi se, ettei sinulla ollut muuta kommentoitavaa.
Niin, ja anna kun veikkaan. Kuulut kirkkoon?Oletpa herkkänahkainen. Alkuperäinen viestisikin... Voi hyvänen aika!
"Ajauduin kummitädiksi hiukan vastentahtoisasti viisi vuotta sitten.
Ehdotin tilalleni muita ja heitin puolileikilläni, että haluatte näin vain nakittaa itseni juoksevan täällä vähän väliä kylässä, mitä olin saannut jo tarpeeksi siihen mennessä tehdä. Suostuin kuitenkin, kun kuulemma kovin toivoivat...."
Olisit kieltäytynyt, hyvä ihminen! Kieltäytyäkin voi kauniisti, olisi varmasti loukannut vähemmän kuin kummiksi suostuminen ja sitten kummilapsen huomioimattomuus...
"Ja nyt on koittanut tämän kummijuhlan viimeinen vuosi omalta osaltani. Näemme nykyään enään vain kahdesti vuodessa, kun en suostukaan enään olemaan se ainoa, joka väliä juoksee. Hiukan nyppii jo koko porukka.
Loukkaa myös se, että muu kaverisuhde on unohtunut täysin tässä lapsirynnäkössä eikä heillä tunnu olevan aikaa enään muuhun kuin oman elämisen pyörittämiseen. Noh, päätin vihdoin itse tehdä saman. Alkaa elämään ihan vaan omaa elämääni! "
Sellasta. Juokset väliä 2 kertaa vuodessa. Voi raukkaa. Ymmärrät ehkä joskus että lapsen hoito ja kasvatus on oikeesti tosi sitovaa! Ajallisesti ja ajatuksellisesti. Pyytäisit sitä kaveria johonki, vaikka leffaa, ihan vaa te kaks. Luulisi että vaikka TUPLAISIT kyläilysi, eli vierailisit 4 kertaa vuodessa, se ei kauheasti rajoittaisi omaa elämääsi.
"Silti tuntuu typerältä käydä edes kummihepun synttäreillä enään. Joka kerta on vastassa tunnin lepyttely, kun ei enään muista minua. Tuntuu täysin hölmöltä enään roikuttaa kummisuhdetta kun edes tähän perustuva ystävyysuhde perheeseen ei näytä enään toimivan. "
HALOOOOOOOOOOOOOOOOOOO... Kävisit useemmin ni ei tarvis lepyttelyjä. Vaikka joka toinen kk. Tässä taas oma toimintasi... ei hyää päivää.
"Mitä mieltä olette, voinko jo lopettaa velvollisuudet tähän? "
Joko niin tai sit kasvat aikuiseks ja aattelet muutaki ku omaa napaas. - aloittanut
... kirjoitti:
Oletpa herkkänahkainen. Alkuperäinen viestisikin... Voi hyvänen aika!
"Ajauduin kummitädiksi hiukan vastentahtoisasti viisi vuotta sitten.
Ehdotin tilalleni muita ja heitin puolileikilläni, että haluatte näin vain nakittaa itseni juoksevan täällä vähän väliä kylässä, mitä olin saannut jo tarpeeksi siihen mennessä tehdä. Suostuin kuitenkin, kun kuulemma kovin toivoivat...."
Olisit kieltäytynyt, hyvä ihminen! Kieltäytyäkin voi kauniisti, olisi varmasti loukannut vähemmän kuin kummiksi suostuminen ja sitten kummilapsen huomioimattomuus...
"Ja nyt on koittanut tämän kummijuhlan viimeinen vuosi omalta osaltani. Näemme nykyään enään vain kahdesti vuodessa, kun en suostukaan enään olemaan se ainoa, joka väliä juoksee. Hiukan nyppii jo koko porukka.
Loukkaa myös se, että muu kaverisuhde on unohtunut täysin tässä lapsirynnäkössä eikä heillä tunnu olevan aikaa enään muuhun kuin oman elämisen pyörittämiseen. Noh, päätin vihdoin itse tehdä saman. Alkaa elämään ihan vaan omaa elämääni! "
Sellasta. Juokset väliä 2 kertaa vuodessa. Voi raukkaa. Ymmärrät ehkä joskus että lapsen hoito ja kasvatus on oikeesti tosi sitovaa! Ajallisesti ja ajatuksellisesti. Pyytäisit sitä kaveria johonki, vaikka leffaa, ihan vaa te kaks. Luulisi että vaikka TUPLAISIT kyläilysi, eli vierailisit 4 kertaa vuodessa, se ei kauheasti rajoittaisi omaa elämääsi.
"Silti tuntuu typerältä käydä edes kummihepun synttäreillä enään. Joka kerta on vastassa tunnin lepyttely, kun ei enään muista minua. Tuntuu täysin hölmöltä enään roikuttaa kummisuhdetta kun edes tähän perustuva ystävyysuhde perheeseen ei näytä enään toimivan. "
HALOOOOOOOOOOOOOOOOOOO... Kävisit useemmin ni ei tarvis lepyttelyjä. Vaikka joka toinen kk. Tässä taas oma toimintasi... ei hyää päivää.
"Mitä mieltä olette, voinko jo lopettaa velvollisuudet tähän? "
Joko niin tai sit kasvat aikuiseks ja aattelet muutaki ku omaa napaas.Todella typerä ja itsekäs kommentti!
Taidat itse pyörittää elämääsi juuri oma perhe maailman napana. Ymmärrän, suututtaahan se kun heikot tyhmät ei tajua osuuttaan palvella ja kulkea pitkiä välimatkoja luoksenne. Se oma takamus onkin mukava levittää sinne kohtisohvalle ja toivoa että joku tulisi käymään. Näinhän se elämä kai etenee...
"Lapset sitoo niin, ettei voi käydä kylässä"...hohhoijaa! Ei todellakaan näytä kaikkia sitovan. Monet tuttavaperheet jaksaa kyllä käydä kylässä vastavuoroisesti oli lapsia tai ei.
Huvittavinta on tässä huomata kuinka kummiperheen aikaa riittää kuitenkin matkoihin, lomiin ja iltarientoihin. Joskus sitten puheesta lipsahtaa, että oltiin siellä teidän lähellä käymässä....ei näkynyt.
Joten eiköhän suhteen jäädytys ole toiselta puolelta lähinnä valintakysymys.
Sitä paitsi, jos kerran ilmoitin vastahakoisuuteni kummiuteen; epäröin ääneen kaupaten muita vaihtoehtoja, olisi vastuuntuntoisten vanhempien pitänyt vaan todeta ykskantaan että kyllähän me joku muu löydetään tilalle. Jos väen vängällä halutaan ottaa toinen hoitamaan kummitehtävää, ja vielä niin että hän saa todeta muutaman vuoden päästä hoitavansa tätä yksin, on vaan mielestäni aika lähteä suhteesta. Loputtomiin kun ei voi ystävyyttäkään vaalia, jos toisia ei vaan kiinnosta. - ihaoikeeest
ja upposi kirjoitti:
Kiitos, jos halusit loukata, se onnistui.
Minulla on lukihäiriö, mistä olen saannut kuulla herjaa koko ikäni. Tyhjä, piikittelevä oikaisusi toi taas mieleen nuo menneet julmat ivat.
Eniten kuitenkin loukkasi se, ettei sinulla ollut muuta kommentoitavaa.
Niin, ja anna kun veikkaan. Kuulut kirkkoon?jotenki hämmentävää, et liität kielipoliisin kuuluvan kirkkoon.. Haiseekohan koko maailma vähän turhan paskaiselta nenääsi? positiivisuutta !
- .......
ihaoikeeest kirjoitti:
jotenki hämmentävää, et liität kielipoliisin kuuluvan kirkkoon.. Haiseekohan koko maailma vähän turhan paskaiselta nenääsi? positiivisuutta !
kirkkoon kuuluvat ovat vaan valitettvan usein niitä, jotka ajavat itseään erityisasemaan kaikessa. Koskettaa myös kys. aihealuetta.
Se aito ymmärrys elämään löytyy monesti vasta sitten kun alkaa ottamaan vastuun teoistaan ihan itse.
Mämmiseltä nenään haisee lähinnä tekopyhyys ja "kun tapana on"-fraasit. Mutta kiitos välittämisestäsi, elämästä löytyy myös paljon positiivista :)
- ei ole vaikeaa
Sitä omaa elämääsihän sinun olisi pitänyt elää ihan alusta asti.
Kirjoituksestasi saa sen kuvan, että et edes pidä niistä ihmisistä, vaan olet aika negatiivinen ihminen. Ehkä et ole osannut sitä asennetta kovin hyvin kätkeä, ja kummilapsesi perheineen ovat huomanneet asian, eivätkä sen takia yritäkään mitään enempää kanssasi.
Minä en ainakaan vietä aikaani sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät minusta pidä.- miksei auteta?
Jos ihmisellä on ihmis-suhde ongelmia niin heti syytellään joka palstalla. Miksei voisi antaa hyviä neuvoja, tukea ja ymmärrystä?
Minä ymmärrän ap kirjoittajaa,ehkä siksi että olemme myös "päinsä" kummeja kaverini kanssa lapsillimme. Ja mielellään lähdimmekin. Mutta kaikki vuodet olemme me yksipuolisesti pitäneet yhteyttä. Ei sitä jaksa loputtomiin harrastaa. Ei ole riitaa, tulemme hyvin toimeen. Eivät vaan pidä yhteyttä.
En myöskään tiedä mitä tehdä, tuntuu teennäiseltä nähdä kerran vuodessa vain lahjanannon merkeissä.
Meitä ei edes käsketty synttäreille viimeksi, no minä käskin kyllä ja nyt on huvittavaa kuulla "tekosyitä". Asumme vain 10 min päässä toisistamme. - autetaan sitten
miksei auteta? kirjoitti:
Jos ihmisellä on ihmis-suhde ongelmia niin heti syytellään joka palstalla. Miksei voisi antaa hyviä neuvoja, tukea ja ymmärrystä?
Minä ymmärrän ap kirjoittajaa,ehkä siksi että olemme myös "päinsä" kummeja kaverini kanssa lapsillimme. Ja mielellään lähdimmekin. Mutta kaikki vuodet olemme me yksipuolisesti pitäneet yhteyttä. Ei sitä jaksa loputtomiin harrastaa. Ei ole riitaa, tulemme hyvin toimeen. Eivät vaan pidä yhteyttä.
En myöskään tiedä mitä tehdä, tuntuu teennäiseltä nähdä kerran vuodessa vain lahjanannon merkeissä.
Meitä ei edes käsketty synttäreille viimeksi, no minä käskin kyllä ja nyt on huvittavaa kuulla "tekosyitä". Asumme vain 10 min päässä toisistamme.Miksi ottaa nokkiinsa toisten ratkaisuista. Eikö se tämäkin ongelma ratkennut jo ap:n aloituksessa, alkaa elää omaa elämäänsä.
Miksi pitää yhteyttä, jos ei toinen osapuoli tee mitään aloitetta koskaan, ja vierailutkin ovat teennäisiä tuskantäyteisiä piinoja? Miksi selitellä mitään?
Ei niitä välejä aina tarvi poikki pistää, voivat ne hiipua yhteydenpidon puutteeseenkin.
Ymmärtäisin valituksesi avun puutteesta, jos ap olisi harmitellut sitä, että hän niin kovasti tykkää kummilapsestaan ja hänen perheestään ja haluaa ehdottomasti pitää yhteyttä. Tilanne näkyi olevan päinvastoin, joten mikähän tässä oli ongelma? Kummi ei pidä tästä perheestä, eikä halua siellä vierailla? - aloittanut
autetaan sitten kirjoitti:
Miksi ottaa nokkiinsa toisten ratkaisuista. Eikö se tämäkin ongelma ratkennut jo ap:n aloituksessa, alkaa elää omaa elämäänsä.
Miksi pitää yhteyttä, jos ei toinen osapuoli tee mitään aloitetta koskaan, ja vierailutkin ovat teennäisiä tuskantäyteisiä piinoja? Miksi selitellä mitään?
Ei niitä välejä aina tarvi poikki pistää, voivat ne hiipua yhteydenpidon puutteeseenkin.
Ymmärtäisin valituksesi avun puutteesta, jos ap olisi harmitellut sitä, että hän niin kovasti tykkää kummilapsestaan ja hänen perheestään ja haluaa ehdottomasti pitää yhteyttä. Tilanne näkyi olevan päinvastoin, joten mikähän tässä oli ongelma? Kummi ei pidä tästä perheestä, eikä halua siellä vierailla?Siis asia ei todellakaan ole niin, etten pidä kummilapsesta tai perheestä, vaan siitä, että tiesin heillä olevan jo kummitehtävään kysyttäessä ajatus siitä, että minä hoidan kulkemiset, tähän kun olivat tottuneet.
Ja jos en ole päässyt tapaamaan kummipoikaani usein, ja hänen aristellessa joka vierailua, kuinka voisin koskaan häneen täysin kiintyäkään.
Tästä kantaa mielestäni suuren osavastuun juuri vanhemmat, jotka ovat heittäneet suhteen kirjaimellisesti jäihin.
Mutta ihminen voi todellakin myös kasvaa ja valita toisin, jos häntä ei kohdella mielestään oikeudenmukaisesti. Se on juuri se oikeuteni, minkä itsekin hoksasit. Sillä lapsellinenkin aikuinen tietää tyhmyydessään milloin tulee raja väärinkohtelussa vastaan.
Enkä ole siis laittamassa välejä suutuksissani katki tekemällä tästä numeron, lopetan vain yhteydenpidon. Tosin tällä tavoin yksinkertaisimmille ei mene viesti/ syyt koskaan perille. Silti...luulen, että selittäminen tässä tapauksessa johtaisi vain tyhjiin selityksiin toiselta puolelta.
- ajatella
tämän kummiasian, niin kuin minä aikoinani tein. Minulla oli nuoruudessa ystävätär josta lapsen myötä tuli yksinhuoltajaäiti, isä kyllä hoiti velvollisuutensa, siis maksoi sovitun elatusmaksun ja muutenkin auttoi äitiä taloudellisesti.
Ystäväni pyysi minua ja miestäni kummiksi ja me suostuimme, mutta muutaman vuoden kuluttua meidän kaikkien tiet erkanivat totaalisesti. En kuitenkaan unohtanut kummipoikaani, vaan pidin mahdollisuuksien mukaan yhteyttä ja pojan rippijuhlissa tapasin pojan, joka tuli kiittämään minua, että olin muistanut häntä, hänen ei koskaan ollut tarvinnut sanoa kavereilleen eikä muillekaan uteliaille, ettei hänellä ole lainkaan kummeja, koska olin joka vuosi jouluna ja synt. päivänä muistanut häntä.
Aikuisen ihmisen pitäisi ajatella asiaa lapsen kannalta, unohtaa lapsen vanhemmat jos niin haluaa, mutta lapsi on syytön..- aloittaja
Eihän lahjat kummia tee. Eikö kirkkokin näin opeta? Itse olen käsittänyt kummeuden juuri yhteisenä aikana lapsen kanssa. Kasvun ohjauksena ja huolenpitona yhdessä vanhempien kanssa. Tavara tai tuntemattoman hetkittäinen muistaminen ei ole ainakaan itselleni tätä.
Minulla on myös kummit, joista en ole kuullut mitään ristiäisten jälkeen, mutta en ole koskaan ymmärtänyt sitä puutteena. En tiedä miten sen pitäisi lisätä omanarvontunnetta että omaa kummeja. Eiköhän omanarvontuntoon vaikuta etusijalla kasvatus ja vanhempien asenne asian suhteen.
Mutta mukava, että te saitte kummisuhteelta molemmat sen mitä toivoitte :) - kokki
aloittaja kirjoitti:
Eihän lahjat kummia tee. Eikö kirkkokin näin opeta? Itse olen käsittänyt kummeuden juuri yhteisenä aikana lapsen kanssa. Kasvun ohjauksena ja huolenpitona yhdessä vanhempien kanssa. Tavara tai tuntemattoman hetkittäinen muistaminen ei ole ainakaan itselleni tätä.
Minulla on myös kummit, joista en ole kuullut mitään ristiäisten jälkeen, mutta en ole koskaan ymmärtänyt sitä puutteena. En tiedä miten sen pitäisi lisätä omanarvontunnetta että omaa kummeja. Eiköhän omanarvontuntoon vaikuta etusijalla kasvatus ja vanhempien asenne asian suhteen.
Mutta mukava, että te saitte kummisuhteelta molemmat sen mitä toivoitte :)Kummius on vastuuta ja huolehtimista lapsesta, mutta ei se välttämättä tarkoita fyysistä hoitamista!
Itse ajattelen kaikkia tuttujani kun kierrän maailmaa. Ostan tuliaisia sen mukaan mitä löydän ja kenellekin sopii, omille lapsille tietenkin aina, mutta myös kummilapselle.
Kyse ei ole hetkittäisestä muistamisesta, vaan voit muistaa lasta koska tahansa. Jos lapsi pelaa jalkapalloa, voit hankkia jotain pientä jalkapalloaiheista kivaa koska tahansa. Laita pieni paketti postiin ja muutaman päivän päästä soita pojalle ja puhu puhelimessa.
Oma kummilapseni on vielä niin pieni, ettei tajua kummiudesta vielä mitään, samoin on sinun kummilapsesi!
Odota vielä pari vuotta, niin saat aivan erilaisen yhteyden lapseen. Kun kummilapsesi saa kännykän, anna hänelle numerosi, ja voitte soitella toisillenne. Voitte keskustella koulusta, lukemisesta, kirjoista, elokuvista ja televisiosarjoista...
Lapsi itse ei osaa ylläpitää suhdettanne, ja lapsen vanhemmat ehkä antavat sinun tehdä suhteestanne sellaisen kuin itse haluat. - ................
kokki kirjoitti:
Kummius on vastuuta ja huolehtimista lapsesta, mutta ei se välttämättä tarkoita fyysistä hoitamista!
Itse ajattelen kaikkia tuttujani kun kierrän maailmaa. Ostan tuliaisia sen mukaan mitä löydän ja kenellekin sopii, omille lapsille tietenkin aina, mutta myös kummilapselle.
Kyse ei ole hetkittäisestä muistamisesta, vaan voit muistaa lasta koska tahansa. Jos lapsi pelaa jalkapalloa, voit hankkia jotain pientä jalkapalloaiheista kivaa koska tahansa. Laita pieni paketti postiin ja muutaman päivän päästä soita pojalle ja puhu puhelimessa.
Oma kummilapseni on vielä niin pieni, ettei tajua kummiudesta vielä mitään, samoin on sinun kummilapsesi!
Odota vielä pari vuotta, niin saat aivan erilaisen yhteyden lapseen. Kun kummilapsesi saa kännykän, anna hänelle numerosi, ja voitte soitella toisillenne. Voitte keskustella koulusta, lukemisesta, kirjoista, elokuvista ja televisiosarjoista...
Lapsi itse ei osaa ylläpitää suhdettanne, ja lapsen vanhemmat ehkä antavat sinun tehdä suhteestanne sellaisen kuin itse haluat.Kerro miksi pitäisin yhteyttä lapseen, joka ei tunne minua, ja jonka vanhempien kanssa minulla ei ole enään mitään yhteistä.
Mitä ihmeen järkeä pojalle on sitten syytää lahjoja. Ai siksikö, että yhteys poikaan säilyisi näin? Kun asian ydin on juuri se, että en ala yksipuolisesti kulkea heillä poikaa katsomassa, joten yhteys katkeaa väjäämättä jo tähän.
Olen todella ymmärtänyt kummiuden sitten alusta asti väärin. Eihän aika ja läsnäolo olleetkaan niin tärkeitä kuin postissa tulevat lahjat..... - kokki
................ kirjoitti:
Kerro miksi pitäisin yhteyttä lapseen, joka ei tunne minua, ja jonka vanhempien kanssa minulla ei ole enään mitään yhteistä.
Mitä ihmeen järkeä pojalle on sitten syytää lahjoja. Ai siksikö, että yhteys poikaan säilyisi näin? Kun asian ydin on juuri se, että en ala yksipuolisesti kulkea heillä poikaa katsomassa, joten yhteys katkeaa väjäämättä jo tähän.
Olen todella ymmärtänyt kummiuden sitten alusta asti väärin. Eihän aika ja läsnäolo olleetkaan niin tärkeitä kuin postissa tulevat lahjat.....Ymmärrät edelleen (tahallaan) väärin. Kyse ei ole lahjoista, vaan muistamisesta ja ajattelemisesta! Jos näet kummilastasi harvoin, voit (jos siis haluat, ei todellakaan ole pakko!) laittaa pienen ilahduttavan lahjan postissa.
Kummina olo rikastuttaa elämääsi, jos vaan annat sille mahdollisuuden. Mutta koska lapsi on vielä pieni, jää vastuu suhteen ylläpidosta sinulle. Kun vuodet vierivät, osat voivat vaihtua.
Itse en koe syytäväni lahjoja; annan lahjoja kummilapselleni, koska itse niin haluan!
Lahjat eivät siis käyneet, ja jos et voi antaa läsnäoloa ja aikaa, kuten vihjaat, kirjoita sitten kirjeitä tai kortteja. Jos sekään ei sovi, soita puhelimella. Jos sekään ei sovi, mitään ei todellakaan ole tehtävissä.
Tuntuu siltä, että lopetat kummiuden kostoksi, etkä siksi edes halua nähdä kummiuden hyviä puolia. - ihan totta
................ kirjoitti:
Kerro miksi pitäisin yhteyttä lapseen, joka ei tunne minua, ja jonka vanhempien kanssa minulla ei ole enään mitään yhteistä.
Mitä ihmeen järkeä pojalle on sitten syytää lahjoja. Ai siksikö, että yhteys poikaan säilyisi näin? Kun asian ydin on juuri se, että en ala yksipuolisesti kulkea heillä poikaa katsomassa, joten yhteys katkeaa väjäämättä jo tähän.
Olen todella ymmärtänyt kummiuden sitten alusta asti väärin. Eihän aika ja läsnäolo olleetkaan niin tärkeitä kuin postissa tulevat lahjat.....näköjään niitä jotka eivät YMMÄRRÄ kummiutta. Luulevat että kummius velvoittaa ostamaan kallita lahjoja ja kaikki muu jää sen varjoon. Mielestäni vanhempienkin on osaltaan pidettävä kummiin yhteyttä ei kummius ole yksipuolista. Monesti kummius päättyy kun lapsen vanhemmat eivät viitsi vaivautua asian suhteen. Kummilla ei ole mitään yksipuolisia velvollisuuksia eikä velvollisuuksia yleensä. Kirkon asettamat ns. velvollisuudet ovat vanhentuneita höpinöitä joita kukaan ei nykypäivänä toteuta.Kummilla ja lapsen vanhemmilla pitää olla hyvät välit että kummi voi edes joskus viedä lapsen esim. elokuviin, huvipuistoon tai muuhun mikä olisi lapselle mieluisaa. Sinun tapauksessasi minä muistaisin lasta sillointällöin kortilla ja pienillä paketeilla, muuta ei kai ole tehtävissä.
- yksipuolinen kummitäti
Jotain niin tuttua paistoi vähän tosta sun tekstistä läpi.
Mulla semmonen tilanne, että olen kaveripariskunnan lapselle kummina (ollaan siis ex-mieheni kanssa sylikummit). Noh, enhän myöskään arvannut, että homma menee niin että se olen VAIN ja AINOASTAAN minä joka yhteyttä lapseen pitää. Ex-miehen yhteydenpidosta lapseen en juuri kauheasti tiedä.
Se suututtaa välillä niin vietävästi, että sitä niin pomppeessa ja innoissaan pyydetään toisia kummeiksi, ja sanoivat jopa että tämä varmasti lähentää välejämme entisestään. Ja paskat! Minähän siellä heillä "joudun" ramppaamaan lasta katsomassa ja äidin turhia jorinoita kuuntelemassa - ja hymyssä suin. Lasta toki siis haluaisin nähdä, ei siinä mitään. Mutta olisi se ihan kivaa että välillä tulisivat minun luo vaikka kahville, vai onko se liikaa pyydetty?!?
Minulla on elämässä tapahtunut kummiuden jälkeen kaikenlaisia suuriakin asioita, yksi hyvä esimerkki on kivulias ero. No eivätpä silloin nämä "ystävät" kummilapseni kanssa kutkahtaneetkaan minuun päin. Kun minä erosta jotenkin selvinneenä menin kummilasta katsomaan, niin sitten kyllä kyseltiin että kuinkas nyt niin kävi, ja alettiin selittää jotain että "Jos mun mies tekis noin niin mä kyllä.." ja "Jos mä tekisin noin niin mies kyllä..." Ei minua siinä tilanteessa kiinnosta heidän jossittelunsa ja oman liittonsa ylistys! Noh, nyt meni vähän ohi aiheen..anteeksi.
Mutta pointtini, että ymmärrän kyllä mistä puhut. Täysin yksipuoliset yhteydenpidot syövät energiaa ja loppuviimein kiinnostus lopahtaa täysin.
Silloin kun kummilasta käyn katsomassa, niin lähtiessäni vanhemmat kyllä sanovat nämä klassiset sanat "Pitäisi tulla käymään tässä joku ilta sun luona, kun ei olla vieläkään käyty. Ei vain olla saatu ajalliseksi." Niin - silti minun "täytyy" saada ajalliseksi mentyä heille, ja kyllä, minullakin on lapsia, joten eivät voi tähän lastenhoidon rankkuuteen vedota.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta832102Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt231798- 241715
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin211490Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu651451- 761358
hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo201354Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61302En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121274- 721251