Olen jo kolmatta vuotta yhdessä mieheni kanssa, eikä seksi meillä vaan edelleenkään suju..
Ei auta että on puhuttu ja harjoiteltu ja kaikki. Mikään ei vain tunnu miltään, elämme aivan eri aaltopituuksilla.
Luulin että se oli alussa vain kokemattomuutta, mutta eipä ole kuin pahempaan suuntaan mennyt enkä minä enää suoraansanottuna halua rakastella ollenkaan, suostun siihen vain hänen mielikseen..
Kysynkin nyt kokemuksia, että onko tällaisessa tilanteessa odotettavissa parannusta?
Vai onko se vaan että jollei "kemiat" pelaa, sitä ei mikään asia koskaan korjaa?
Voin kyllä kuvitella olevani hänen kanssaan ilmankin seksiä, ei se ole mielestäni eron aihe kun muuten menee hyvin, mutta missä vaiheessa voi lopettaa tämän väkinäisen yrittämisen ja todeta että ei siitä mitään tule?
En vain jaksaisi enää teeskennellä vaan olisin mieluumin kokonaan ilman kuin toisen mieliksi suostun..
Ei auta että on puhuttu ja harjoiteltu ja kaikki. Mikään ei vain tunnu miltään, elämme aivan eri aaltopituuksilla.
Luulin että se oli alussa vain kokemattomuutta, mutta eipä ole kuin pahempaan suuntaan mennyt enkä minä enää suoraansanottuna halua rakastella ollenkaan, suostun siihen vain hänen mielikseen..
Kysynkin nyt kokemuksia, että onko tällaisessa tilanteessa odotettavissa parannusta?
Vai onko se vaan että jollei "kemiat" pelaa, sitä ei mikään asia koskaan korjaa?
Voin kyllä kuvitella olevani hänen kanssaan ilmankin seksiä, ei se ole mielestäni eron aihe kun muuten menee hyvin, mutta missä vaiheessa voi lopettaa tämän väkinäisen yrittämisen ja todeta että ei siitä mitään tule?
En vain jaksaisi enää teeskennellä vaan olisin mieluumin kokonaan ilman kuin toisen mieliksi suostun..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miksi ei suju? Mikä siinä tökkii????
Siis kun ei oikein mikään suju!
Sellainen kokonaisvaltainen yhteensopimattomuus, erilaiset mieltymykset jne.
Alkuperäisen kirjoittajan tilanne kuulosti aika tutulta. Joidenkin ihmisten kanssa sitä vain on seksuaalisesti samalla aaltopituudella, toisten ei. Itse olen ollut miehen kanssa reilun puoli vuotta. Alkuun luulin, että kaikki johtui hänen kokemattomuudestaan, mutta nyt alkaa toivo mennä. Hän on välillä kovakourainen, mutta ei kuitenkaan sillä tavalla, josta saattaisin tykätä (siis määrätietoisella tavalla, ei sen kummempaa).
Aina on kauhea kiire suoraan yhdyntään, en ehdi edes kostua, ja nykyään se on ihan mahdotonta. Outoa sinänsä, koska kyllä haluan häntä todella paljon, mutta kun päästään asiaan, menee fiilikset.
On tullut jo ajateltua entisiä, jotka osasivat jotenkin ajatuksella ja asiaan keskittyen sytyttää vain ihan suutelemaalla kroppaa päästä varpaisiin. Hän ei tunnu huomaavan mitään, edes tuota, etten kostu koskaan ollenkaan.
Taidan rakastaa häntä, mutta eihän tästä mitään tule... En toisaalta millään voi häntä jättääkään...
Kuule jarrua siihen touhuun jalat vaikka ristiin enne ku alkaa oppii.. Ei naiset miestä tartte tyydytykseen.