muka puhutaan näin?
Raamatussa puhutaan IKUISESTA ELÄMÄSTÄ paljonkin, VT:ssa elämän puusta - aina positiiviseen sävyyn elämästä.
Syntinen ihminen taas on ansainnut KUOLEMAN, mutta Jeesuksen sovintotyön kautta pelastuu.
2-Kor.2:16
Se on toisille kuoleman haju, joka tuo kuoleman, toisille elämän tuoksu, joka tuo elämän. Mutta kuka on tähän kelvollinen? [Luuk. 2:34; 1. Piet.
2:7,8]
Ja laajemmalti sama kohta:
14 Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua! [1. Kor. 15:57]
15 Me olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen; tämän tuoksun tuntevat sekä ne, jotka pelastuvat, että ne, jotka joutuvat kadotukseen.
16 Se on toisille kuoleman haju, joka tuo kuoleman, toisille elämän tuoksu, joka tuo elämän. Mutta kuka on tähän kelvollinen? [Luuk. 2:34; 1. Piet. 2:7,8]
17 Me emme ainakaan ole sellaisia kuin ne monet, jotka kaupittelevat Jumalan sanaa. Me julistamme sitä Jumalan edessä ja Kristusta palvellen, väärentämättömänä ja sellaisena kuin se tulee Jumalalta. [Room. 16:18]
Raamatussa puhutaan IKUISESTA ELÄMÄSTÄ paljonkin, VT:ssa elämän puusta - aina positiiviseen sävyyn elämästä.
Syntinen ihminen taas on ansainnut KUOLEMAN, mutta Jeesuksen sovintotyön kautta pelastuu.
2-Kor.2:16
Se on toisille kuoleman haju, joka tuo kuoleman, toisille elämän tuoksu, joka tuo elämän. Mutta kuka on tähän kelvollinen? [Luuk. 2:34; 1. Piet.
2:7,8]
Ja laajemmalti sama kohta:
14 Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua! [1. Kor. 15:57]
15 Me olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen; tämän tuoksun tuntevat sekä ne, jotka pelastuvat, että ne, jotka joutuvat kadotukseen.
16 Se on toisille kuoleman haju, joka tuo kuoleman, toisille elämän tuoksu, joka tuo elämän. Mutta kuka on tähän kelvollinen? [Luuk. 2:34; 1. Piet. 2:7,8]
17 Me emme ainakaan ole sellaisia kuin ne monet, jotka kaupittelevat Jumalan sanaa. Me julistamme sitä Jumalan edessä ja Kristusta palvellen, väärentämättömänä ja sellaisena kuin se tulee Jumalalta. [Room. 16:18]
Vastaukset 9
Vanhimmat
kun joku on kuollut, sanoilla: "Sinä, elämän ja kuoleman Herra, olet kutsunut keskuudestamme pois (NIMI)" mutta onko se Raamatusta, vai itse käyttöön keksitty?
Elämämme on kuin yksi päivä. Aamuvarhainen on lapsuuden aikaa. Päivä on aikuisuuttamme ja illan hämärä on vanhuutta. Lopulta kuolemaa on kuin väsyneen ihmisen nukahtaminen. Kuolema sulkee silmämme. Iltavirsissä ajatukset johdatetaan usein siihen nukahtamiseen, joka kerran koittaa meille jokaiselle kuolemassa.
Jeesus puhui kuolemasta nukkumisena. “Lasarus nukkuu” hän sanoo, vaikka Lasarus oli ollut kuolleena jo useamman päivän. Mutta Jeesus puhui Jumalan arvovallalla. “Joka uskoo minuun, saa elää vaikka kuoleekin.” Näin voi sanoa vain elämän ja kuoleman Herra Jeesus Kristus. Siksi kuolema onkin vain unta.
Meillä ei voi olla täyttä varmuutta siitä minkälaista kuolema on. Mutta meitä varmasti lohduttaa ajatella kuolemaa väsyneen ihmisen onnellisena nukahtamisena.
Häneltä, elämän ja kuoleman Herralta, Raamatun Herralta, me rukoilemme viisautta laskea päivämme oikein tänään (lue Ps. 16). Daavid sanoo: ”Vain askel on minun ja kuoleman välissä.” Luther: ”jatkuvassa kuoleman vaarassa”. Vanhan testamentin pyhistä sanottiin: ”hän nukkui pois tästä elämästä kyllänsä saaneena.” Ajatelkaamme Paavalia, Stefanusta jne.
Tämän maapallon saastuminen, tämän ruumiin sairastuminen ja kuoleminen ei ole meille pelottavaa, vierasta ja outoa, sillä me harjoittelemme kuolemista yhdessä Kristuksen kanssa joka päivä. Siksi saamme nytkin lausua yhdessä Daavidin kanssa: ”Sen tähden minun sydämeni iloitsee ja sieluni riemuitsee, ja myös minun ruumiini asuu turvassa. Sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä anna hurskaasi nähdä kuolemaa. Sinä neuvot minulle elämän tien; ylenpalttisesti on iloa sinun kasvojesi edessä, ihanuutta sinun oikeassa kädessäsi iankaikkisesti.” (Ps. 16:9-11)
Kastekaavassa on hämmentävä kohta, jossa pappi puhuu suoraan pienelle vauvalle: "Armollinen Jumala, joka pelastaa kaikesta pahasta, on Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta kutsunut sinut osalliseksi siitä perinnöstä, joka pyhillä on valkeudessa." Samoin itse kastamissanat on suunnattu lapselle itselleen: "Matti Ilmari, minä kastan sinut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen."
Ja lapsi kuulee. Lapsi kuulee samalla ihmeellisellä tavalla kuin Johannes Kastaja kuuli Marian tervehdyksen ollessaan vasta äitinsä Elisabetin kohdussa ja hypähti ilosta. Ja samalla tavalla jokainen kuollut kerran kuulee Herran äänen, kun hän kutsuu heidät takaisin elämään.
Jeesus Kristus on elämän Herra. Hänelle mikään ei ole mahdotonta.
Siitä täytyy tehdä parannus, mutta ei toista kastetta ei tarvita.
http://www.sana.fi/raamattu/raamattua_oppimassa/pitaisiko_minun_tehda_parannus/
Parannus on käännöskukkanen
Uudessa raamatunkäännöksessä sanaa ’parannus’ ei juurikaan enää käytetä siksi, että kyseessä on vanha käännösvirhe. Vain perinteen vuoksi se on jätetty jonnekin. Mutta Jeesus tai Johannes Kastaja eivät koskaan kehottaneet parannukseen. Nykyisessä käännöksessä he huutavatkin: ”Kääntykää!” Mitä he oikein tarkoittivat?
Kreikankielisessä alkutekstissä käsky kuuluu: meta-noeite eli ”ajatelkaa toisin”. Sitäkin on vaikea ymmärtää. Jotkut selittävät asiaa puhumalla kankeasti ”mielenmuutoksesta”, mutta kuvitelkaapa Kastajaa huutamassa erämaassa: ”Suorittakaa mielenmuutos.”
Pentti Saarikoski suomensi Matteuksen evankeliumia tyylikkäästi: ”Kääntäkää kelkkanne!” Muuten hieno ratkaisu, mutta mieleen nousee kuva fariseuksista laskemassa ahkiolla alas hiekkadyyniä.
Kuva parannuksesta onkin peräisin Vanhan testamentin profeetoilta. He näkivät Israelin kansan kuin lammaslaumana, joka on kulkemassa väärään suuntaan. Lampaat piti huutaa takaisin turvaan, takaisin kotiin. Profeetat huusivatkin kansalle tavallista karjan kutsuhuutoa shuuvuu, suomeksi suunnilleen ”ptruii-ii!”
Näin huusivat myös Jeesus ja Kastaja oman aikansa ihmisille. Se tarkoitti: kääntykää ympäri, tulkaa kotiin! Olette menossa kohti vaaraa, tulkaa tänne päin, täällä on ruokaa ja hyvä olla. Kutsun tulkitseminen kreikaksi ja siitä suomeksi on hämärtänyt yksinkertaisen huudon.
Hengellinen perinne on täynnä kielikuvia siitä mitä tapahtuu, kun ihmisen ja Jumalan suhde tulee kuntoon. Puhutaan uudestisyntymisestä, kääntymyksestä, parannuksesta, ratkaisusta, paluusta kasteen armoon, Jeesuksen kohtaamisesta, löytämisestä, uskoon tulosta... Jokaisella sanonnalla on oma korostuksensa, mutta kaikki kuvaavat samaa asiaa eri tavoin. Hiusten halkominen tässä on turhaa. Tärkeintähän on lopputulos, että eksynyt palaisi takaisin.
Huonoin näistä sanoista on parannus. Sen vaatiminen kuulostaa ennakkoehdolta, kuin aidalta joka on pantu ihmisen ja Vapahtajan väliin. Sellaista ei tarvita. Samanlaiseen väärinkäsitykseen perustuu se, jos vaaditaan syvää hengellistä virittäytymistä ennen Herran pyhää ehtoollista. Paavali kun puhui vain siitä, että ehtoollinen on pidettävä erillään tavallisesta ruokailusta, 1 Kor 11:17-34.
Löytyi 3 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
Luuk. 15:6
ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.' [1. Piet. 2:25]
Joh. 10:14
"Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut,
Joh. 10:27
Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.