miksi minä?

syönnin? Muuten vaan kyselen

Samoilla diagnooseilla tuskaileva ihminen varmaan vielä sinulle kommentoikin. Minäkin nyt laitan jotakin näin aluksi. Itse olen lähinnä kroonistunut masennus-ahdistus-tapaus. Jo pidemmän vähän "ahtaan" elämän sukkuloinut. Sen sanon sulle, että kyllä aina kiperistä tilanteista jokin ratkaisu löytyy.

Voisitko myös kokeilla hakea netistä näillä diagnooseilla selvitystä, jotakin taudinkuvausta; taudin syistä ja ennusteista. Toisaalta en tiedä, onko niitä järkevää ite lukea ja etsiä: MIKSI et menisi hoitavalle lääkärillesi tms. tätä tänne kirjoittamaasi kyselemään. Sinulla tuntuu olevan paljon epävarmuutta ja epäselvyyttä. Paljon auttaisi, kun nyt joku selostaisi sinulle tarkemmin, mistä kohdallasi on kyse. Äkkiä ajateltuna monella ihmisellä on tätä samaa ja varmaan tilanteesi siksi tullu hoitoporukoille.

Minulle tuli semmoinenkin mieleeni, että oletkohan jo pahimmat montut käynyt; hyvinkin voit jo olla elämään tarttumisen ja eheytymisen tiellä. Se on aina siinä vaiheessa rankkaa, kun traumat tulevat esiin ja sairastuu, mutta sitten kun palasia saadaan kokoon ja saat tukea ja selvyyttä ja laajempaa näkemystä omaan itseesi ja nimenomaan niin, ettet mistään itseäsi syyttele, niin voit pikkuhilja eheytyä. Mielestäni sinulla on erittäin hyvät mahdollisuudet toipua. Siinä auttaa nuori ikäsi, nykyinen tietämys ja lääkkeiden antama tuki; kääkitys esim. estää harhoihin joutumista, jospa ne ainakaan eivät enää tulisi!

Älä nyt ole vaivaantunut mokomasta lääkityksestäsi. Se ihan saattaa olla sinulla ns. suojalääkkeenä just pahimpaan skitsotyyppiseen tilaan joutumista vastaan. Kysymyksesi lääkkeestäsi on sen laatuinen, että se ehdottomasti kuuluu hoitavalle lääkärillesi. Mä en sinuna uskaltaisi ottaa mitään riskiä omin päin lääkityksesi suhteen. Siitä varmasti on ollut oma apunsa sinun pääsyyn nyt jo tähän asti. Älä hätäile.

Sinun tarvitsisi saada nyt vain työstää elämääsi kaikilta muilta osin, palasia järjestykseen, lääkitys siinä on pienempi asia; ole tyytyväinen jos sopiva koostumus sinulle on löytynyt. Puhu mieltäsi vaivaavista asioista hoitavan lekurin kanssa. Hyvää yötä ja yhä parempaa elämän matkaa!

Miksi lopettaisit lääkityksen?

Sehän on kaikkien mielialapotilaiden helmasynti, että kun lääkkeet ovat jokseenkin tehonneet, niitä aletaan epäillä, pitää turhina, harkita lopettamista. Tämä nyt yleensä kertoo vain siitä, että lääkityksestä on ollut hyötyä.

Lopettaessa joutuu ojasta allikkoon. Tila pahenee, pahat oireet tulevat takaisin.

Sitten on taas aloitettava lääkitys. Alusta. Kaikkine alun sivuvaikutuksineen, ja olo on kahta kauheampi.

Itse olen sairastanut vakavaa masennusta parikymmentä vuotta ja tullut siihen tulokseen, että terveydelläni (elämälläni) EN enää leiki.

Olen suostunut siihen, että käytän lääkkeitä koko elämäni ja sillä siisti.

Hei,

Ajattelin tässä, oletko päässyt terapiaan? Hyväksikäyttö on aiheuttanut sinulle varmasti trauman, jota pitäisi käsitellä, sillä pelkästään lääkkeet eivät paranna.

Usein helposti lääkärit määräävät vain lääkkeitä, eivätkä ota huomioon sitä, miten trauma voi kahlita ja ottaa valtaansa vuosienkin päästä. Lääkkeet auttavat siinä, että ne tukevat ihmistä, mutta ne yksinään eivät mielestäni auta siihen, että parantuu.

Masennusta pitäisi mielestäni hoitaa lääkkeen ohella terapialla. Siinä kun tulisi käsiteltyä ne asiat läpi. Ei se helppoa ole, ja on vaikeaa päästä hoitoon, jos ei ole varaa mennä yksityiselle. Lisäsi pitää löytää sopiva terapeutti, jonka kanssa "kemiat toimii". Siten vasta pystyy puhumaan niistä asioista ja selvittelemään niitä. Usein myös terapiassa terapeutti antaa vinkkejä, mitä voit tehdä, jos tulee ns. kohtaus, joka tuntuu musertavan alleen.

Itselläni on mennyt jo yli 8kk odottaessani psykoterapiaan pääsyä. Tänä aikana olen tavannut 6 lääkäriä...! Eipä ole helppoa täällä, mutta tärkeintä on, jaksaa toivoa parempaa.

Miksi sinä, miksi minä ja miksi muut? Siihen kysymykseen ei varmaan kukaan osaa vastata. Muista kuitenkin, ettei tapahtunut ollut sinun syytäsi, vaan sen joka sen sinulle teki. Eli toivottavasti et ainakaan syyllistä itseäsi tapahtumista, vaikka se mielessä kävisi.

Itse en ole ennen kuullutkaan sanaa skitsoaffektiivinen häiriö. Ajattelisin kuitenkin, että sinun on parasta kääntyä hoitvan lääkärisi puoleen ja pyytää, että hän selventää kunnolla, mistä on kysymys. Kirjoita vaikka ylös ne kysymykset, mitä mieleen tulee ja näytä hänelle, jos tuntuu että sanat vaikka takertuu kurkkuun, kun pitäisi puhua tai jos pelkäät (kuten miän), että unohdat, mitä pitikään kysyä.

Toivon sulle paljon voimia jaksamiseen. Jos haluat kirjoittella, ota yhteyttä!

Leponexia ei koskaan saa lopettaa ilman hoitavan lääkärin lupaa!!on täytynyt olla hyvät perusteet ko lääkkeen määräämiselle sinulle,kun olet noinkin nuori.syötäpä googleen sairautesi,eiköhän tietoa löydy.hyvää kevättä sinulle.

psykoottisuuteen kun lopetin sen syömisen väsymys helpotti, paino laski, mutta psykoottisuus palasi. Nykyään syön leponexin sijaan seroquelia ja psykoottisuus on joten kuten pysynyt kurissa.

olisit iloinen että sulle on löytynyt auttava lääke! Kannattaa syödä jos kerran auttaa :)