Suomen Rauhanyhdistysten
Keskusyhdistys ry
Vuosikokouksen 29.6.2002 kannanilmaisu
Jumalan pelko suo turvan
Elämme niin sanotussa maailmankylässä. Asiat ovat muuttuneet yhä enemmän globaaleiksi, koko maailmaa koskeviksi. Nopeat muutokset heijastuvat arvomaailmaan. Perinteiset kristilliset arvot ovat menettäneet merkitystään. Tämä on johtanut ongelmiin ihmisten elämässä. Päihteiden ja huumeiden käyttö on yleistynyt, väkivalta raaistunut ja rikollisuus lisääntynyt. Huolestuttavan suuri osa lapsista ja nuorista voi entistä huonommin ja on syrjäytymisvaarassa. Kun vanhemmat pyrkivät itsekkäästi toteuttamaan omia tarpeitaan, lasten paras unohtuu. Pelko ja ahdistus täyttävät monien mielen.
Suviseuroihin ja vuosikokoukseensa kokoontuneet vanhoillislestadiolaiset esittävät syvän huolensa tapahtuneesta kehityksestä, erityisesti Raamatun arvovaltaa väheksyvistä suuntauksista yhteiskunnassamme ja kirkossamme.
Ihmiskuva on muuttunut yhä ihmis- ja yksilökeskeisemmäksi. On hämärtynyt se tosiasia, että ihminen on vastuussa teoistaan sekä Jumalalle että lähimmäisille. Enenevässä määrin ihmiset ovat luopuneet uskosta Raamatun ilmoittamaan kolmiyhteiseen Jumalaan. He luovat mieluummin itselleen oman mielensä mukaisen jumalan. Aikamme kaipaa selkeää opetusta siitä, ettei ole muuta elävää Jumalaa kuin hän, joka on ilmoittanut itsensä Jeesuksessa Kristuksessa ja Pyhän Hengen kautta sanassaan. Jumala on pyhä ja vanhurskas. Hän vihaa syntiä mutta rakastaa syntistä ihmistä.
Tiedon kasvaessa ja teknologian edistyessä ihminen pyrkii ottamaan käsiinsä päätösvallan elämästä ja kuolemasta. On kehitetty yhä uusia keinoja raskauden ehkäisyyn ja keskeyttämiseen. Eutanasiasta, geenimanipulaatiosta ja ihmisen kloonauksesta keskustellaan. On unohtunut, että Jumala on kaiken luoja ja ylläpitäjä. Hän ei ole antanut ihmiselle valtuuksia elämän ja kuoleman säätelyyn.
Perusteellista arvojen ja käsitysten muutosta on merkinnyt 1960-luvulla alkanut ”seksuaalivallankumous”. Aviouskollisuus on menettänyt merkitystään. Seksuaalinen yhdyselämä on julistettu yksilön juridiseksi ja moraaliseksi oikeudeksi. Kaikkien omien taipumusten toteuttaminen on tullut luvalliseksi. Tätä ilmentää laki virallistetusta parisuhteesta samaa sukupuolta olevien kesken. Kuitenkin Jumala sääti avioliiton miehen ja naisen väliseksi elinikäiseksi liitoksi. Siinä toteutuu miehen ja naisen seksuaalisuus Jumalan tarkoittamalla tavalla. Avioliiton ulkopuolisia suhteita Raamattu nimittää aina huoruuden synniksi. Samaa sukupuolta olevien seksuaalisuhteita Jumalan sana ei hyväksy. (Room. 1:26–27; 3. Moos. 19:22.) Jumala ei siunaa tällaisia suhteita.
Yleisessä kirkollisessa keskustelussa ja toiminnassa raamatullinen opetus on kaventunut. Sakramentit ovat saaneet korostuneen aseman ja niille on annettu ohi Jumalan sanan menevää merkitystä. Raamatun arvovallan väheneminen on havaittavissa sekä päätöksenteossa että kristillisessä opetuksessa. Jumalan sana selitetään aikasidonnaiseksi ja syntyaikansa kulttuurin kahlitsemaksi. Tämä ei kuitenkaan tee oikeutta Jumalan omalle ilmoitukselle. Jeesuksen mukaan Jumalan sanan sisältö ja perussanoma ei muutu maailman muuttumisen myötä (Matt. 24:35; Mark. 13:31; Luuk. 21:33). Jumalan sana on aina ajankohtaista. On syytä muistaa, että kansankirkkomme tunnustuksen perusteella ”kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan”. (KJ 1:1§.)
Länsimainen lainsäädäntö on suurelta osin perustunut Jumalan kymmeneen käskyyn ja roomalaiseen oikeuteen. Länsimainen sivistys pohjautuu niiden ohella kristilliseen käsitykseen ihmisen oikeuksista ja velvollisuuksista. Keskeisesti tämä tulee esille Jeesuksen opettamassa kultaisessa säännössä: ”Minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille” (Matt. 7:12). Tämän periaatteen sovelluksina ovat syntyneet muun muassa terveydenhoitojärjestelmä ja sosiaaliturva. Jumalan sanan opetuksesta poikkeaminen horjuttaa merkittävällä tavalla yhteiskunnan perusteita.
Jokainen ihminen on yhtä arvokas asemastaan, tehtävästään tai sukupuolestaan riippumatta. Hänen arvonsa perustuu siihen, että hän on Jumalan luoma ja Kristuksen lunastama. Jumala on luonut hänet kuvakseen ja tarkoittanut hänet elämään yhteydessään. Syntiinlankeemuksessa ihminen kuitenkin menetti voiman hyvään, ja hänen tahtonsa taipui pahaan. Ihminen ei siis ole perusolemukseltaan hyvä. Synnin tähden maailmassa on niin paljon pahaa.
Raamatun perussanoma on ilmoitusta Jumalan tahdosta ja teoista Kristuksessa, hänen kärsimisestään, kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan. Kristus on voittanut synnin vallan. Evankeliumin saarna antaa sen vastaanottajalle voiman palvella Jumalaa ja lähimmäistä. Evankeliumi tuo vapauden Kristuksessa mutta ei anna vapautta elää synnissä. Jumala on rakkaudessaan asettanut ihmisille rajat kuten rakastavat vanhemmat lapsilleen. Jumalan armo opettaa hylkäämän synnin ja antaa voiman elää Jumalan sanan neuvojen mukaan. Uskonvanhurskautta seuraa elämänvanhurskaus. Oppi ja elämä kuuluvat kiinteästi yhteen. Jumala siunaa niitä, jotka haluavat elää hänen tahtonsa mukaisesti.
Myönnämme oman vajavuutemme, mutta armahdettuina syntisinä esitämme rakkauden ja totuuden tähden huolemme maallistumisen ja materialistisen ajattelun voimistumisesta ja niiden seurausilmiöistä.
Yhteiskuntamme edun mukaista on, että tälle ja tuleville sukupolville annetaan terveet elämisen mallit ja turvalliset kasvuolosuhteet. Ne nousevat oikeasta Jumalan pelosta ja omakohtaisesta uskosta.
Herran pelko on vankka varustus – jälkipolvillekin se suo turvan (Sananl. 14:26).
Keskusyhdistys ry
Vuosikokouksen 29.6.2002 kannanilmaisu
Jumalan pelko suo turvan
Elämme niin sanotussa maailmankylässä. Asiat ovat muuttuneet yhä enemmän globaaleiksi, koko maailmaa koskeviksi. Nopeat muutokset heijastuvat arvomaailmaan. Perinteiset kristilliset arvot ovat menettäneet merkitystään. Tämä on johtanut ongelmiin ihmisten elämässä. Päihteiden ja huumeiden käyttö on yleistynyt, väkivalta raaistunut ja rikollisuus lisääntynyt. Huolestuttavan suuri osa lapsista ja nuorista voi entistä huonommin ja on syrjäytymisvaarassa. Kun vanhemmat pyrkivät itsekkäästi toteuttamaan omia tarpeitaan, lasten paras unohtuu. Pelko ja ahdistus täyttävät monien mielen.
Suviseuroihin ja vuosikokoukseensa kokoontuneet vanhoillislestadiolaiset esittävät syvän huolensa tapahtuneesta kehityksestä, erityisesti Raamatun arvovaltaa väheksyvistä suuntauksista yhteiskunnassamme ja kirkossamme.
Ihmiskuva on muuttunut yhä ihmis- ja yksilökeskeisemmäksi. On hämärtynyt se tosiasia, että ihminen on vastuussa teoistaan sekä Jumalalle että lähimmäisille. Enenevässä määrin ihmiset ovat luopuneet uskosta Raamatun ilmoittamaan kolmiyhteiseen Jumalaan. He luovat mieluummin itselleen oman mielensä mukaisen jumalan. Aikamme kaipaa selkeää opetusta siitä, ettei ole muuta elävää Jumalaa kuin hän, joka on ilmoittanut itsensä Jeesuksessa Kristuksessa ja Pyhän Hengen kautta sanassaan. Jumala on pyhä ja vanhurskas. Hän vihaa syntiä mutta rakastaa syntistä ihmistä.
Tiedon kasvaessa ja teknologian edistyessä ihminen pyrkii ottamaan käsiinsä päätösvallan elämästä ja kuolemasta. On kehitetty yhä uusia keinoja raskauden ehkäisyyn ja keskeyttämiseen. Eutanasiasta, geenimanipulaatiosta ja ihmisen kloonauksesta keskustellaan. On unohtunut, että Jumala on kaiken luoja ja ylläpitäjä. Hän ei ole antanut ihmiselle valtuuksia elämän ja kuoleman säätelyyn.
Perusteellista arvojen ja käsitysten muutosta on merkinnyt 1960-luvulla alkanut ”seksuaalivallankumous”. Aviouskollisuus on menettänyt merkitystään. Seksuaalinen yhdyselämä on julistettu yksilön juridiseksi ja moraaliseksi oikeudeksi. Kaikkien omien taipumusten toteuttaminen on tullut luvalliseksi. Tätä ilmentää laki virallistetusta parisuhteesta samaa sukupuolta olevien kesken. Kuitenkin Jumala sääti avioliiton miehen ja naisen väliseksi elinikäiseksi liitoksi. Siinä toteutuu miehen ja naisen seksuaalisuus Jumalan tarkoittamalla tavalla. Avioliiton ulkopuolisia suhteita Raamattu nimittää aina huoruuden synniksi. Samaa sukupuolta olevien seksuaalisuhteita Jumalan sana ei hyväksy. (Room. 1:26–27; 3. Moos. 19:22.) Jumala ei siunaa tällaisia suhteita.
Yleisessä kirkollisessa keskustelussa ja toiminnassa raamatullinen opetus on kaventunut. Sakramentit ovat saaneet korostuneen aseman ja niille on annettu ohi Jumalan sanan menevää merkitystä. Raamatun arvovallan väheneminen on havaittavissa sekä päätöksenteossa että kristillisessä opetuksessa. Jumalan sana selitetään aikasidonnaiseksi ja syntyaikansa kulttuurin kahlitsemaksi. Tämä ei kuitenkaan tee oikeutta Jumalan omalle ilmoitukselle. Jeesuksen mukaan Jumalan sanan sisältö ja perussanoma ei muutu maailman muuttumisen myötä (Matt. 24:35; Mark. 13:31; Luuk. 21:33). Jumalan sana on aina ajankohtaista. On syytä muistaa, että kansankirkkomme tunnustuksen perusteella ”kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan”. (KJ 1:1§.)
Länsimainen lainsäädäntö on suurelta osin perustunut Jumalan kymmeneen käskyyn ja roomalaiseen oikeuteen. Länsimainen sivistys pohjautuu niiden ohella kristilliseen käsitykseen ihmisen oikeuksista ja velvollisuuksista. Keskeisesti tämä tulee esille Jeesuksen opettamassa kultaisessa säännössä: ”Minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille” (Matt. 7:12). Tämän periaatteen sovelluksina ovat syntyneet muun muassa terveydenhoitojärjestelmä ja sosiaaliturva. Jumalan sanan opetuksesta poikkeaminen horjuttaa merkittävällä tavalla yhteiskunnan perusteita.
Jokainen ihminen on yhtä arvokas asemastaan, tehtävästään tai sukupuolestaan riippumatta. Hänen arvonsa perustuu siihen, että hän on Jumalan luoma ja Kristuksen lunastama. Jumala on luonut hänet kuvakseen ja tarkoittanut hänet elämään yhteydessään. Syntiinlankeemuksessa ihminen kuitenkin menetti voiman hyvään, ja hänen tahtonsa taipui pahaan. Ihminen ei siis ole perusolemukseltaan hyvä. Synnin tähden maailmassa on niin paljon pahaa.
Raamatun perussanoma on ilmoitusta Jumalan tahdosta ja teoista Kristuksessa, hänen kärsimisestään, kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan. Kristus on voittanut synnin vallan. Evankeliumin saarna antaa sen vastaanottajalle voiman palvella Jumalaa ja lähimmäistä. Evankeliumi tuo vapauden Kristuksessa mutta ei anna vapautta elää synnissä. Jumala on rakkaudessaan asettanut ihmisille rajat kuten rakastavat vanhemmat lapsilleen. Jumalan armo opettaa hylkäämän synnin ja antaa voiman elää Jumalan sanan neuvojen mukaan. Uskonvanhurskautta seuraa elämänvanhurskaus. Oppi ja elämä kuuluvat kiinteästi yhteen. Jumala siunaa niitä, jotka haluavat elää hänen tahtonsa mukaisesti.
Myönnämme oman vajavuutemme, mutta armahdettuina syntisinä esitämme rakkauden ja totuuden tähden huolemme maallistumisen ja materialistisen ajattelun voimistumisesta ja niiden seurausilmiöistä.
Yhteiskuntamme edun mukaista on, että tälle ja tuleville sukupolville annetaan terveet elämisen mallit ja turvalliset kasvuolosuhteet. Ne nousevat oikeasta Jumalan pelosta ja omakohtaisesta uskosta.
Herran pelko on vankka varustus – jälkipolvillekin se suo turvan (Sananl. 14:26).
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ohessa oleva kannanotto on täyttä asiaa, ja toivottavasti herättää synnin unessa nukkuvat.
Jes. 11:1 Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa.
Jes. 11:2 Ja hänen päällänsä lepää Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki, tiedon ja Herran pelon henki.
Jes. 11:3 Hän halajaa Herran pelkoa; ei hän tuomitse silmän näöltä eikä jaa oikeutta korvan kuulolta,
Jes. 11:4 vaan tuomitsee vaivaiset vanhurskaasti ja jakaa oikein oikeutta maan nöyrille; suunsa sauvalla hän lyö maata, surmaa jumalattomat huultensa henkäyksellä.
Jes. 11:5 Vanhurskaus on hänen kupeittensa vyö ja totuus hänen lanteittensa side.
Jes. 11:6 Silloin susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri makaa vohlan vieressä; vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä, ja pieni poikanen niitä paimentaa.
Jes. 11:7 Lehmä ja karhu käyvät laitumella, niiden vasikat ja pennut yhdessä makaavat, ja jalopeura syö rehua kuin raavas.
Jes. 11:8 Imeväinen leikittelee kyykäärmeen kololla, ja vieroitettu kurottaa kätensä myrkkyliskon luolaan.
Jes. 11:9 Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren.
Jes. 11:10 Sinä päivänä pakanat etsivät Iisain juurta, joka on kansojen lippuna, ja hänen asumuksensa on oleva kunniata täynnä.
1. Joh. 4:14 Ja me olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi.
1. Joh. 4:15 Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, HÄNESSÄ JUMALA PYSYY, JA HÄN JUMALASSA.
1. Joh. 4:16 Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.
1. Joh. 4:17 NÄIN ON RAKKAUS TULLUT TÄYDELLISEKSI MEISSÄ, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa.
1. Joh. 4:18 Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan TÄYDELLINEN RAKKAUS KARKOTTAA PELON, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka PELKÄÄ, se EI OLE PÄÄSSYT TÄYDELLISEKSI RAKKAUDESSA.
Ei siis vielä tunne Jeesusta, vaan on kasvattajan, eli lain alainen. Hän ei eroa orjasta, vaikka onkin kaiken herra, eli siis peliperillinen Kristuksen kanssa.
1. Joh. 4:19 Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.
Gal. 3:22 Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen NIILLE, JOTKA USKOVAT.
Gal. 3:23 Mutta ennenkuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä.
Gal. 3:24 Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.
Gal. 3:25 Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia.
Gal. 3:26 Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.
Gal. 3:27 Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.
Gal. 3:28 Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.
Gal. 3:29 Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.
Gal. 4:1 Mutta minä sanon: niin kauan kuin perillinen on alaikäinen, ei hän missään kohden eroa orjasta, vaikka hän onkin kaiken herra;
Gal. 4:2 vaan hän on holhoojain ja huoneenhaltijain alainen isän määräämään aikaan asti.
Gal. 4:3 Samoin mekin; kun olimme alaikäisiä, olimme orjuutetut maailman alkeisvoimien alle.
Gal. 4:4 Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen,
Gal. 4:5 lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan.
Gal. 4:6 Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!"
Room. 3:19 Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä;
Room. 3:20 sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto.
Room. 3:21 Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, ON ILMOITETTU ILMAN LAKIA,
Room. 3:22 se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.
Room. 3:23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
Room. 3:24 ja saavat LAHJAKSI vanhurskauden hänen ARMOSTAAN sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
"Tiedon kasvaessa ja teknologian edistyessä ihminen pyrkii ottamaan käsiinsä päätösvallan elämästä ja kuolemasta."
ja omavanhurskauden saavutettua tietyn rajan vanhoillislestadiolaiset ottivat herätysliikkeensä perustajansa Lars Leevi Laestadiuksen opetuksesta poikkeavan ja Raamatun vastaisen ns. "vain me"-opin käyttöön.
ihmetyksen aihe:
"Eutanasiasta, geenimanipulaatiosta ja ihmisen kloonauksesta keskustellaan. On unohtunut, että Jumala on kaiken luoja ja ylläpitäjä. Hän ei ole antanut ihmiselle valtuuksia elämän ja kuoleman säätelyyn."
Mutta kuitenkin hyväksytään koeputkihedelmöitykset. Mielestäni tuossa on erittäin suuri ristiriita!
ja muita riitoja täynnä koko kyseinen herätysliike.
ulkopuolisilta peitetty . . .